Vapaan tiedon soturit

Sellaiset yhteiskuntatieteilijät, jotka väittävät Suurten Kertomusten olevan jo historiaa, eivät ehkä ole koskaan kuulleet avoimen lähdekoodin puolestapuhujan Richard Stallmanin retoriikkaa. Kysymys tietokoneiden ohjelmistokoodeista - monimutkainen ja uuvuttavan tekninen asia, jonka luulisi kiinnostavan vain intohimoisimpia nörttejä - näyttäytyi Vaasan Vapaat ohjelmistot ja tekijänoikeus -seminaarissa yhtenä aikakautemme merkittävimmistä polttopisteistä.

Pahaksi onneksi seminaariväen Yhdysvalloista saapunut idoli kaatui lentokentällä jo ennen tilaisuutta, mursi kätensä ja joutui sairaalaan. Asia oli kuitenkin niin tärkeä, että Stallman piti esitelmänsä puhelimen välityksillä kaupungin kirjastotaloon kokoontuneille nuorille ja vanhemmille ohjelmanikkareille. Sanat "kontrolli" ja "vapaus" olivat ahkerassa käytössä, eikä vallitsevassa ilmapiirissä ollut epäilystäkään siitä, etteikö vireillä ollut sota uuden, uljaamman tietoyhteiskunnan puolesta.

Vapaan lähdekoodin puolestapuhujat ovat jo vuosikymmenten ajan suunnitelleet maailmanlaajuisen tietoverkoston varaan systeemiä, joka toimisi tiedon yhteisyyden pohjalta: ei salausta, ei ohjelmistojen omimista, vaan kaikki lähdekoodia koskevat keksinnöt olisivat kaikkien yhteistä omaisuutta. Kaverille saisi ja pitäisi kertoa omat reseptit, yksilöllinen variaatio ja luovuus saisi tilaa ja innostaisi ohjelmoijia kaikkialla maailmassa panemaan parastaan. Kun kaikki pitäisi jakaa, ei olisi järkeä kehitellä keskenään yhteensopimattomia sovelluksia, vaan tietokoneohjelmistojen standardi olisi kaikkialla sama.

Kaupallisten ohjelmistojättien toiminta kuitenkin perustuu ohjelmien myymiseen sellaisessa muodossa, jossa niihin ei voida itsenäisesti tehdä muutoksia: kehitystyöhön investoiduille rahoille tulee saada katetta yksittäisten ohjelmistolisenssien myymisestä. Liiketoiminnan kannalta edullisinta on rakentaa ohjelmat sopimaan yhteen vain saman firman muiden tuotteiden kanssa, ja periä toistuvia maksuja niiden käytöstä.

Miten ilmaiseen tietoon perustuva malli käytännössä voisi toimia läpikapitalisoituneessa maailmassa? Hyvin, hakkerit vastaavat - eivät he vastusta kapitalismia sinänsä. Avoimen lähdekoodin puolustajien näkökulmasta kyse on siitä, että isot pahat yritykset ovat omineet kerran yhteisesti kehitellyt ideat, salanneet ne sittemmin muilta ja saavuttaneet maailman mahtavimman aseman: kontrollin tietoyhteiskunnan ytimestä. Yhteisöt kaikkialla maailmassa ovat riippuvaisia tietyistä ohjelmista ja tietystä infrastruktuurista, jonka armoilla ne ovat sitä täydellisemmin, mitä enemmän ne ovat siihen rahaa sijoittaneet. Kilpailun puuttuminen ei toki ole kapitalismia; kyseessä on perusteeton monopoli ja yksinvaltius.

Nyt sotaa käydään länsimaissa valmisteilla olevia tekijänoikeus- ja patenttilakeja vastaan. Hakkerit pelkäävät, että jos koodinpätkiä voidaan ryhtyä patentoimaan, lujittuu suuryritysten asema entisestään ja ohjelmoinnin vapaus loppuu lyhyeen. Kyseessä olisi ihmiskunnan sivistyksellinen ja kulttuurinen itsemurha. "Beethovenkaan ei olisi voinut säveltää sinfonioitaan, jos tietyt sävelkuviot ja soitinkombinaatiot olisi patentoitu 1700-luvulla", parahtaa Stallman.

Yhdysvalloissa ohjelmistopatentit ovat jo todellisuutta. Massan taistellessa nöyrästi kotikoneilleen tunkeutuvien virusten kanssa ja pulittaessa lisenssimaksuja Microsoftille, tiedon soturit käyvät ratkaisevaan taisteluun: "Vielä voitte pelastaa Euroopan! Laskemme sen varaan - jos Eurooppa kieltäytyy patenttilaeista, jonakin päivänä myös Yhdysvaltojen täytyy perääntyä”, Stallman päättää puheensa.

Kirjoittaja on maailma.netin vastaava toimittaja.