Venäjän lehdistönvapaustilanne on heikentynyt entisestään sen jälkeen, kun maa hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022. Lähes koko riippumaton media on kielletty tai julistettu joko ulkomaiseksi agentiksi tai ei-toivotuksi organisaatioksi. Monet länsimaiset mediat eivät saa enää toimia maassa.

Maanpaossa toimiva venäläinen riippumaton media pyrkii paikkaamaan tilannetta, mutta sillä on haasteensa, kertoo yliopistonlehtori, dosentti Katja Lehtisaari Tampereen yliopistosta.

”Toimittajien ja medioiden pitää löytää uusista maistaan oma rahoituksensa ja toimintamallinsa varmistaakseen töidensä jatkumisen. Venäjälle palaaminen takaisin tekemään riippumatonta mediaa on tällä hetkellä käytännössä mahdotonta”, hän kertoo.

Lehtisaari on mukana vuonna 2023 alkaneessa tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan Venäjältä pakoon lähteneiden toimittajien ja toimitusten toimintamahdollisuuksia ja selviytymiskykyä uudessa toimintaympäristössä. Hanke päättyy tämän vuoden lopussa.

Tieto ei tavoita yleisöä

Ainakin tuhannen journalistin arvioidaan paenneen Venäjältä sen jälkeen, kun sota alkoi. 

Maahan jääneiden työ on vaikeaa, lähes mahdotonta. Venäjällä on lainsäädännössä käsite ”ulkomainen agentti”, jollaiseksi voidaan nimetä ulkomaisen vaikutuksen alaiseksi katsottu taho. Ulkomaiseksi agentiksi on nimetty esimerkiksi medioita, ja listalle voidaan nimetä myös henkilöitä. 

Lisäksi lainsäädäntö rajaa tarkoin sitä, mitä Ukrainan sodasta tai Venäjän armeijasta voidaan Venäjällä julkaista.

Monet maasta paenneet riippumattomat toimittajat ovat jatkaneet työtään ulkomailta käsin. Esimerkiksi sotaa paenneita toimittajia tukevan JX Fundin marraskuussa julkaistun raportin (pdf) mukaan maanpaossa toimii ainakin 66 riippumatonta venäläismediaa.

”Riippumattomalla medialla on monia vaikeuksia, ja yksi niistä on tiedonhankinta. Uutisia tehdään muista maista käsin, joten paikallinen tieto pitäisi hankkia jotenkin Venäjän sisältä. Monet Venäjällä kieltäytyvät, koska tiedonanto ulkoiselle medialle voi tuoda huonoja seurauksia”, Lehtisaari kertoo.

Maahan palaaminen voi osoittautua toimittajille riskiksi, sillä heidän nimensä saattavat olla tiedossa Venäjällä.

Maassa on myös blokattu useita nettisivustoja ja sovelluksia, ettei ulkopuolelta tuleva riippumaton journalismi tavoittaisi venäläisiä. Esimerkiksi VPN-yhteydet ja Telegram mahdollistavat silti uutisten saavuttavuuden yleisölle Venäjän sisällä.

Monia tukijoita

Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa ulkomaille paenneen riippumattoman median taloudellisia mahdollisuuksia, tukijoita sekä tulevaisuudennäkymiä.

Lehtisaari haastatteli tutkimusta varten riippumattoman median tukijoita, joita hän ei voi nimetä tarkemmin. Suurin yllätys oli tukimuotojen monipuolisuus ja suuri skaala.

“Tukimuotoja oli yllättävän monta. Niitä oli vaikeampi kartoittaa kuin aluksi ajattelin. Ne vaihtelivat rahallisesta tuesta konkreettisiin apuihin, esimerkiksi asuinpaikan löytämiseen. Toimittajia tukevat organisaatiot määrittelevät itse, minkälaista tukea he antavat”, hän kertoo.

Lehtisaari havaitsi tutkimuksen aikana ulkopuolisten organisaatioiden tarjoaman tuen olleen runsainta sodan alettua. Sen jälkeen toiminta on hieman hiipunut.

“Toki sodan alettua tuen kysyntäkin oli runsainta, koska silloin lähti niin iso ihmisryhmä Venäjältä pakoon kerralla.”

Moni vaihtaa alaa

Lehtisaaren mukaan tutkimushanke osoittaa, että venäläisen riippumattoman median tulevaisuus on epävarma.

”Monet toimittajat todennäköisesti joutuvat vaihtamaan alaa tai sopeutumaan kohdemaansa töihin ja toimintatapoihin.”

Medioiden ja toimittajien pitää löytää rahoitus ja toimintamalli, joilla jatkaa omaa työtään. Lehtisaaren mukaan ulkoisen rahoituksen varassa oleminen ei ole kestävä muoto.

”Esimerkiksi tilaustuotot Venäjältä ovat tällä hetkellä mahdottomia. Jos ulkopuolinen rahoitus vähenee kokonaisuudessaan, se rajoittaa toimintamahdollisuuksia medioille merkittävästi. Voi käydä niin, että ne toimijat, joita näemme nyt, eivät ole enää toiminnassa lähitulevaisuudessa.”

Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun opiskelija.