WTO kriisissä - voitto vai tappio kaikille?

Eihän tässä näin pitänyt käydä, ajatteli moni paikalla ollut. Osa kansalaisjärjestöjen aktiiveista aloitti villin juhlinnan paikan päällä ja tiedon levittyä eri puolilla maailmaa. Iso, paha WTO tukehtui omaan eripuraansa?

Ansaitsemastaan kritiikistä huolimatta WTO on ainoa kauppapolitiikan järjestö, jolla olisi mahdollisuus luoda pelisääntöjä globalisaatiokehityksen hallitsemiseksi. Monenkeskisistä sopimuksista hyötyvät niin pienet, rikkaat maat kuten Suomi kuin vähiten köyhät Afrikan maatkin.

Yhdysvaltojen kauppaneuvottelijat ilmoittivat ärtyneinä kokouksen päätyttyä, että heille sopivat mainiosti kahdenväliset ja alueelliset sopimukset. Rikkaalla on aina vara valita myötämielisimmät kumppanit. Jos rikas maa haluaa olla reilu, se vie vaikka armeijansa kehittämään kohdemaan demokratiaa, jotta kauppa ei häiriinny. Esimerkkejä löytyy riittävästi.

EU:n pääneuvottelija, entinen ranskalainen sosialisti Pascal Lamy pystyi peittämään huonosti pettymyksensä Cancunissa. EU oli ajanut sinnikkäästi WTO:n asialistalle avausta kilpailupolitiikkaan, investointeihin, julkisten palvelujen avoimuuteen ja kaupankäynnin tekniseen helpottamiseen. Näihin ns. uusiin aihealueisiin kokouksen sanotaan kaatuneen.

EU:ta on syytetty itsekkyydestä monissa kysymyksissä, mutta uusissa aihealueissa unioni oli valmis joustamaan. Sen sijaan Etelä-Korea ilmoitti, että se neuvottelee vain kaikista neljästä eikä vähemmästä. Joukko Afrikan maita sanoi Ei kaikille uusille aiheille. Neuvottelutilanne oli vaikea. WTO-päätökset edellyttävät yksimielisyyttä. Mielenkiintoista on se miksi ulkoministeri Derbez ei siirtänyt neuvottelujen painopistettä maatalouteen, joka etukäteen ennakoitiin kokouksen tärkeimmäksi asiaksi. Sen sijaan hän päätti keskeyttää kokouksen tuloksettomana.

***

Meksiko on yksi ns. G-21-ryhmän maista. Ryhmä koostuu Latinalaisen Amerikan valtioista ja sellaisista suurista kehitysmaaviejistä kuten Etelä-Afrikka, Intia ja Kiina. Ryhmä jätti oman maataloussopimusluonnoksensa kokouksen alla. Vaatimukset olivat esimerkiksi EU:lle kovat. Kehitysmaatuotteille vaadittiin pääsyä teollisuusmaiden markkinoille sekä kotimaisten tukien alasajoa. Mutta luonnos oli tarkoitettu neuvottelupohjaksi.

Moni arveli kokouksen alussa, että ryhmä hajoaisi Cancunissa. Brasilia on ajanut kaupan avaamista. Intia on puolestaan omaa luokkaansa suojellessaan korkeilla tulleilla omaa maatalous- ja tekstiilituotantoaan.

G-21-ryhmä ei hajonnut vaan siihen löytyi halukkaita liittyjiä kokouspäivien aikana. Ryhmä edustaa puolta maapallon väestöstä ja kahta kolmasosaa sen viljelijöistä. Ryhmän yhtenäisyys ja valmius riskin ottamiseen on asia, jota kukaan ei voi ohittaa olankohautuksella. EU:n ja Yhdysvaltojen rinnalle on noussut uusi valtaliittymä.

Kehitysmaaryhmän tulevaisuus ei ole helposti ennustettavissa. Brasilian keskeinen rooli Latinalaisessa Amerikassa on tällä hetkellä kiistaton. Uudelta vasemmistolaiselta presidentiltä Luis Ignacio Lula da Silvalta odotetaan paljon kotimaassa ja naapurimaissa. Neuvotteluasemat eivät ole helpot. Ulkomaanvelka on suunnaton ja kannattajat odottavat kärsimättöminä pikavoittoja.

***

Suomi on globalisaatiokehityksessä voittopuolisesti selviytyjä. Pienenä talousalueena tarvitsemme kuitenkin liittolaisia ja aktiivisuutta.

Cancun osoitti jälleen kerran verkostoitumisen merkityksen. Kansalaisjärjestöillä on omat verkostonsa ja vaikutuskanavansa. Kansainvälisellä ay-liikkeellä on oma keskusteluyhteys päätöksentekijöihin. Cancunissa kokoontuivat myös paikalla olleet sosialidemokraatit eri puolilta maailmaa omaan sisäiseen kokoukseensa. Verkostoituminen on helppoa, koska sosialidemokratia on aina ollut kansainvälinen liike.

Virallinen Suomi toimii osana Euroopan Unionia. Tieto ja vaikuttaminen kulkevat kuitenkin sekä virallisia että epävirallisia teitä. Verkostoituminen on vaikutusvallan hakemista ja poliittinen painoarvo lasketaan myös verkostoitumisen taidoissa. Meksikossa Suomen valtuuskuntaa johti kaksi keskustalaista ministeriä. Oppositiovuosien jälkeen keskustaministereillä riittänee haasteita niin EU-kentällä kuin globaaleissa rakenteissa.

Cancunin epäonnistumisen jälkeen pelisääntöjen rakentaminen globalisaatiokehitykselle edellyttää entistä enemmän työtä ja vuoropuhelua talouspäättäjien, poliittisten ryhmien ja kansalaisyhteiskunnan kesken. Se, jolla on verkostot, vaikuttaa tehokkaimmin.

Julkaisija: Demari