Yhä useampi nouseva talous kehitysavun antaja

Kiina, Intia ja Brasilia ovat jo ryhtyneet antamaan kehitysapua, vaikka kaikki kolme maata ovat myös avun vastaanottajia ja Etelä-Afrikka on liittymässä joukkoon, Esa Salminen kirjoittaa. Salmisen mukaan apu on nouseville talouksille diplomatian työkalu muiden joukossa ja auttaa esimerkiksi Brasiliaa muuttamaan politiikan maailmanjärjestystä.

Uusien avustajamaiden avusta tiedetään vähän, koska ne eivät ole OECD:n eivätkä sen kehitysapukomitea DACin jäseniä, joten ne eivät raportoi avustaan DAC:lle. Näissä maissa myöskin kehitysapu hajautuu monen hallinnonalan ja toiminnon alle.

Esimerkiksi Brasilian kehitysapuviranomaisen budjetti oli viime vuonna vain noin 30 miljoonaa dollaria vuonna 2010, mutta The Economist -lehden mukaan eri ministeriöiden ja valtiollisten toimijoiden kehitysavuksi luokiteltava tuki olla jopa neljä miljardia. "Se on Ruotsin ja Kanadan luokkaa, ja yli kolminkertaisesti Suomeen nähden", Salminen laskee. Vuonna 2009 Brasilia vastaanotti kehitysapua 338 miljoonaa dollaria.

Brasilian ryhtyminen kehitysavun antajaksi liittyy Salmisen mukaan maan pyrkimyksiin rikkoa perinteistä valtapoliittista maailmanjärjestystä ja siirtää valtaa vanhojen rikkaiden maiden G7-ryhmältä nouseville talouksille.

Ulkopoliittisen instituutin tuoreen taustaselvityksen Assertive Brazil kirjoittajan Mikael Wigellin mukaan Brasilian avussa on kyse "pehmeän vallan" kasvattamisesta, tietoisesta etäisyyden ottamisesta Kiinan räikeämpään linjaan sekä halusta antaa itsestään kuvan toisten etua ajattelevana kumppanina.

"Toki on myös todettava, että Brasilialla on vahvoja kauppapoliittisia intressejä Afrikassa, ja on nähtävissä, että Brasilian kehitysapu etenevissä määrin suuntautuu maatalous- ja energia-aloille, joten se voidaan samalla nähdä kauppapoliittisena sijoituksena. Tämä käy hyvin yhteen Brasilian suuryhtiöiden etujen kanssa, sillä ne ovat vahvasti ruvenneet hakemaan uusia markkinoita Afrikasta", Wigell sanoo.

Brasilia haastaa perinteisen kehitysajattelun

Salmisen mukaan Brasilian ja muiden nousevien talouksien mukaantulo kehitysavun antajiksi on heijastunut myös OECD:ssä käynnissä olevaan kehitysavun tuloksellisuuden parantamista käsittelevään prosessiin, joka käynnistyi vuonna 2005 Pariisissa. Vaikka uusia rahoittajia on houkuteltu prosessiin mukaan, vastakaikua ei ole juuri saatu.

"OECD:n johtama prosessi koetaan liian itseriittoiseksi ja pinnalliseksi", kuvaa brasilialaisen ajatushautomon Articulação SULin Etelä-Etelä-yhteistyön asiantuntija Luara Lopes. Salmisen mukaan apuyhteisön kokouksessa Accrassa vuonna 2008 Brasilia kritisoi loppulausunnossaan, etteivät Pariisin julistus tai Accrassa laadittu toimintaohjelma antaneet arvoa tai edes maininneet Brasilian painottamaa Etelä-Etelä-yhteistyötä avun kehittämisessä.

Lopesin mukaan Brasilia ei kritiikistään huolimatta ole kuitenkaan kyennyt kehittämään konkreettisia vaihtoehtoja vallitseville käytännöille.

Perinteisen avun kritiikin ohella Brasilian ja muiden nousevien talouksien liittyminen avustajien joukkoon nostaa kysymyksen, miksi auttaa auttajia. Tätä kysymystä on Salmisen mukaan pohdittu muun muassa EU:ssa. Heinäkuussa kehityskomissaari Andris Piebalgs totesi, että Euroopan unionin tuleva kehityspolitiikka tulee keskittymään vähiten kehittyneisiin maihin.

ODI-ajatushautomon Jonathan Glennie on eri linjoilla kehityskomissaari Piebalgsin kanssa jo yksin siitä syystä, että keskituloisissa maissa asuu yli kolme neljäsosaa maailman köyhistä.

Glennien mukaan keskituloisilla mailla saattaa olla nyt enemmän rahaa, mutta niillä on usein puutteita monilla politiikan ja tutkimuksen aloilla. "Kehitysavulla voidaan tukea esimerkiksi kauppaa ja auttaa näiden maiden pääsyä pois raaka-aineriippuvaisuudesta. Avulla on myös onnistuttu tukemaan verouudistuksia, ja sillä voidaan tukea kansalaisyhteiskuntia maissa, joissa voi olla rahaa, muttei esimerkiksi kunnollisia ihmisoikeuksia."