Vielä 1990-luvun lopulla Indonesiaan kuuluvalla Sumatran saarella, Riaun maakunnassa, oli paljon puita. Alavalla seudulla kasvoi etenkin turvepitoista suosademetsää, joka sitoo tehokkaasti hiilidioksidia.

Nyt on toisin. 2000-luvun aikana Riau on menettänyt metsää vähintään toista miljoonaa hehtaaria.

”Jokien varsia ja metsäautoteitä pitkin saa ajella hyvinkin pitkään ennen kuin löytää minkäänlaista metsää. Muutos on ollut nopea”, kuvailee Otto Miettinen, joka on vieraillut viime vuosina useita kertoja Riaussa.

Miettinen on ammatiltaan biologi ja toimii vapaa-aikanaan ympäristöalan kehitysyhteistyötä tukevan suomalaisen Siemenpuu-säätiön varapuheenjohtajana.

Siemenpuu on tukenut noin 15 vuoden ajan indonesialaisia ympäristöjärjestöjä, jotka yrittävät estää metsien häviämisen Riaussa ja muualla Sumatralla yhteisömetsätalouden avulla. Tulokset ovat olleet lupaavia.

Palmuöljy ja sellu ajavat metsätuhoa

Kaakkois-Aasiassa sijaitsee yli puolet maailman suosademetsistä. Niissä elää monia harvinaisia eläinlajeja, ja ne kuuluvat maailman tärkeimpiin hiilinieluihin erityisesti turvepitoisuutensa vuoksi. Kun metsää raivataan, turpeen sisältämä hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Metsän kaatamisen ja turvemaan ojittamisen vuoksi turve kuivuu, syttyy herkästi palamaan ja tuottaa lisää päästöjä.

Indonesia on kärsinyt viime vuosina maailman pahimpiin kuuluvasta metsätuhosta. Se on viimeisten 25 vuoden aikana menettänyt noin neljänneksen metsäpinta-alastaan. Esimerkiksi viime vuonna metsien häviämisestä johtuvat päästöt aiheuttivat maassa yli kaksi kertaa Suomen hiilidioksidipäästöjä vastaavan määrän.

Syynä on etenkin nopeasti kasvava palmuöljyteollisuus, jonka vuoksi miljoonia hehtaareita metsää on raivattu puuplantaaseiksi.

Palmuöljyn globaali kysyntä on viime vuosina kasvanut. Halpaa öljyä käytetään monessa tuotteessa aina biopolttoaineista suklaaseen ja sipseihin sekä kosmetiikkaan asti, myös Suomessa.

Indonesian valtio on kyllä pyrkinyt puuttumaan metsäkatoon esimerkiksi uusien plantaasien raivauskielloilla, mutta heikon hallinnon takia plantaaseja on jopa suojelualueilla.

Riau kuuluu pahimmin kärsineisiin alueisiin. Siellä sijaitsee öljypalmuplantaasien lisäksi myös kaksi Indonesian suurinta sellutehdasta, joiden raaka-aineesta osa kasvatetaan suosademetsistä raivatuilla akaasiaplantaaseilla.

”Sellu- ja palmuöljyteollisuus ovat johtaneet Riaussa ehkä maailman nopeimpiin kuuluvaan metsäkatoon”, Miettinen tiivistää.

Paikallisen Eyes on the Forest -järjestön mukaan koko Sumatralla metsää on viime vuosikymmeninä hävitetty melkein puolen miljoonan hehtaarin vuosivauhtia.

Neljä kertaa Suomen pinta-ala

Metsäkato on kuuma kysymys globaalistikin. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:n mukaan metsiä hävitettiin vuosina 1990–2015 yhteensä noin 129 miljoonaa hehtaaria, melkein neljä kertaa Suomen pinta-alaa vastaava alue.

Kato on hidastunut, mutta esimerkiksi yhdysvaltalaisen World Resources Institute -tutkimuslaitoksen tänä vuonna julkaisemien tietojen mukaan maapallo menetti viime vuonna trooppisia metsiä lähes ennätyksellisen paljon. Myrskyjen ja metsäpalojen lisäksi syynä oli metsien raivaus maatalouden ja teollisuuden tarpeisiin.

Hävikkimaiden viiden kärkeen kuuluu Indonesian lisäksi Brasilia. Siellä metsäkato alkoi kiihtyä vuonna 2012, kertoo Latinalaisen Amerikan metsätuhoa pitkään tutkinut akatemiatutkija Markus Kröger Helsingin yliopistosta.

Vuosina 2003–2011 vallassa olleen presidentti Luiz Inácio Lula da Silvan hallituksen aikana metsäkato väheni, sillä hallitus tuki paljon viranomaisten toimintaa ja antoi keräilijä- ja intiaanikansoille metsäreservaatteja.

Sitten valtaan nousi entinen kaivos- ja energiaministeri Dilma Rousseff. Hän nimitti ministereiksi suurmaanomistajien edustajia ja vahvisti näin jo kolonialismin ajalta periytyvää maanomistusjärjestelmää, jossa suurtilalliset raivaavat metsiä etenkin karjatalouden tarpeisiin. Metsälakeja heikennettiin.

Rousseff syrjäytettiin vuonna 2016, mutta senkin jälkeen tilanne on pahentunut.

”Ylivoimaisesti suurin syy hakkuisiin on pihvilihan tuotanto kotimaiseen käyttöön ja vientiin. Yli 80 prosenttia Amazonin metsähakkuualueista on nyt karjalaitumia ”, Kröger kertoo.

Laidunmaan lisäksi maata raivataan Brasiliassa esimerkiksi karjan rehuun tarvittavan soijan ja maissin sekä sokeriruo’on viljelyyn. Lisäksi suurpatojen alle jää huomattava määrä metsää.

Suomalaisfirmat apuna

Yli miljardi ihmistä on riippuvaisia metsistä elinkeinonaan. Niistä saadaan ruokaa, vettä, lääkkeitä ja puutuotteita. Kun ne raivataan plantaaseiksi, paikallisyhteisöt ja alkuperäiskansat usein menettävät elinkeinonsa.

Otto Miettisen mukaan Indonesiassa luotiin jo diktaattori Suharton aikana (1967–1998) kulttuuri, joka korosti metsistä saatavia taloudellisia hyötyjä. Se on johtanut järjestelmään, jossa suuryritykset saavat viranomaisilta usein lahjuksia vastaan luvan raivata metsää.

Indonesiassa kaikki maa on valtion omistamaa. Periaatteessa myös paikalliset yhteisöt voivat hakea metsien hallintaoikeutta itselleen. Käytännössä se ei yleensä onnistu, ja heidät häädetään plantaasien tieltä.

Brasiliassa maanomistusjärjestelmä on mutkikkaampi, ja maa on usein suurmaanomistajilla. Alkuperäiskansoja ja pienviljelijöitä on helppo ajaa pois vaikkapa asein, kertoo Markus Kröger.

”Bahian maakunnassa maantien varret ovat täynnä mustia muovihökkeleitä, joihin ihmiset ovat asettuneet. Firmat häätävät heitä, ja heitä pakotetaan siirtymään paikasta toiseen”, hän kuvailee.

Sekä Brasilian että Indonesian tilanteen taustalla on politiikka, jonka lonkerot ulottuvat myös Suomeen.

Kröger on tutkinut vuodesta 2004 alkaen Brasilian Bahian osavaltiota, jossa sademetsiä on Riaun tavoin raivattu etenkin selluplantaaseiksi. Bahiassa yhä toimiva selluyhtiö Veracel, aiemmin Veracruz, hakkasi 1990-luvulla kymmeniä tuhansia hehtaareja metsää. Nykyisin puolet yhtiöstä omistaa Stora Enso, jonka suurin omistaja taas on Suomen valtio. Veracelia vastaan on vireillä useita oikeusjuttuja.

Indonesia taas sai metsäpolitiikkansa kehittämiseen aikoinaan apuja muun muassa Suomelta, Miettinen huomauttaa. Suomi teki 1990-luvulla vienninedistämisyhteistyötä Indonesian kanssa, ja konsulttiyhtiö Pöyry oli mukana kirjoittamassa Indonesian metsäteollisuuden kehittämissuunnitelmia.

Nykyäänkin Riaun sellutehtaat pyörivät yhä suomalaisella raudalla ja maakunnassa toimiva indonesialainen selluyhtiö APRIL hyödyntää ostamansa Säterin tietotaitoa liukosellun valmistuksessa.

Omaa metsää suojellaan herkemmin

Tutkimusten mukaan yksi parhaista tavoista suojella metsiä on antaa ne paikallisten yhteisöjen hallinnoitavaksi, sillä hallintaoikeus yleensä lisää motivaatiota suojella metsiä. Silti vain pieni osa maailman metsistä on paikallisyhteisöjen hallinnassa.

Indonesiassa on viime vuosina hyödynnetty juuri paikallisia yhteisöjä metsien suojelussa. Laki takaa paikallisyhteisöille useita eri tapoja hakea metsän hallintaoikeutta. Osa luvista edellyttää metsien suojelua, osa sallii myös rajoitetun metsien hyödyntämisen.

Siemenpuu tukee Riaussa muun muassa paikallista Jikahalari-metsiensuojeluverkostoa, joka auttaa Riaun paikallisyhteisöjä hakemaan niin sanottuja kylämetsälupia eli hutan desa -lupia.

Jikahalarin edistämässä mallissa paikallinen yhteisö saa hyödyntää metsää mutta joutuu myös suojelemaan sitä. He voivat hyödyntää metsää esimerkiksi harjoittamalla ekoturismia sekä hankkimalla metsästä rottinkia tai hunajaa.

Riaun ensimmäinen hutan desa -lupa saatiin vuonna 2015. Yhteensä Jikahalari on onnistunut hankkimaan yhteisömetsäluvan runsaalle 33 000 hehtaarille maata Riaussa, kertoo verkoston entinen koordinaattori Woro Supartinah.

Yhteisömetsätalouden haastena on se, että plantaasitalous on joka tapauksessa lyhyellä aikavälillä tuottoisampaa kuin metsien käyttäminen kestävästi. Siksi osa paikallisistakin haluaisi mieluummin myydä ne plantaaseiksi, kertoo Otto Miettinen.

Hutan desa -malli on Woro Supartinah’n mukaan kuitenkin lisännyt ihmisten halukkuutta suojella metsää ainakin alustavien tulosten perusteella.

”Metsiensuojelutyötä ei voi kuitenkaan sysätä vain yhden tahon harteille”, hän muistuttaa.

Lisäksi tarvitaan esimerkiksi toimivaa hallintoa ja lainsäädäntöä. Siksi Jikahalari taistelee myös metsäalan korruptiota vastaan muun muassa keräämällä todisteita metsään liittyvistä rikoksista. Seurauksena Riaun korkeita virkamiehiä on saanut pitkiä vankilatuomioita korruptiosta.

Onko kestävää luonnonvarojen käyttöä olemassakaan?

Luonnonvarojen kulutus kiihtyy, ja metsät ovat vain yksi esimerkki siitä. YK:n ympäristöohjelman alaisen International Resource Panelin mukaan viime vuonna maailmassa kulutettiin materiaalisia resursseja, eli esimerkiksi biomassaa, fossiilisia polttoaineita sekä tiettyjä mineraaleja noin kolme kertaa enemmän kuin vielä vuonna 1970.

”Kulutuksen kasvu johtuu etenkin Kiinan sekä muiden Aasian maiden keskiluokan noususta ja kulutuksen kasvusta”, Kröger kertoo.

Vaikka painopiste on keskittymässä kasvavaan Aasiaan, paneelin mukaan rikkaat maat kuluttavat henkeä kohti yhä kymmenen kertaa enemmän materiaaleja kuin köyhemmät. Suomalainen kuluttaja ei siis voi sulkea silmiään Brasilian tai Indonesian metsätuholta.

Samalla vastakkainasettelu luonnonvarojen tehotuotannon, ympäristön suojelun ja paikallisten yhteisöjen oikeuksien välillä pahenee. Voiko ongelmaa siis ratkaista lainkaan? Voiko luonnonvaroja käyttää kestävästi?

Voi, sanovat sekä Kröger että Miettinen.

Krögerin mukaan laajamittaista raaka-aineen vientiä ja bruttokansantuotteen kasvatukseen perustuvaa politiikkaa pitäisi yksinkertaisesti välttää. Luonnonvarojen hyödyntämisessä pitäisi lähteä ruohonjuuritasolta, yhteisöjen oikeuksista ja paikallistuotannosta, hän sanoo.

Miettisen mukaan yhteisömetsätalouden kaltaisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa. Se ei kuitenkaan ratkaise perusongelmaa, joka on liian suuri kulutustaso.  

”Tarvitaan järjestelmätason muutosta. Ilmastonmuutos on tuonut ensimmäistä kertaa esiin keskustelun siitä, että materiaalista kulutusta pitää vähentää. Mitään muuta tietä ongelmien poistamiseen ei ole”, hän sanoo.

Hyvä uutinen on, että esimerkiksi Indonesiassa metsien katoaminen hidastui viime vuonna. Sen arvellaan johtuvan ainakin osittain vuonna 2016 voimaan astuneesta turvemaan ojittamiskiellosta.