Etelä-Sudania koettelee tällä hetkellä maailman pahin ruokakriisi. YK:n lastenjärjestö Unicefin mukaan ruuan puute uhkaa neljää miljoonaa ihmistä, ja nälkäkuolema 50 000 lasta.

Kotinsa jättäneitä eteläsudanilaisia on nyt yli 1,5 miljoonaa.

Ruokakriisin taustalla on monen ongelman ketju: väkivalta, maan vaikeakulkuisuus, hankalat viljelyolosuhteet, tautien leviäminen ja sadekausi.

Etelä-Sudan oli hauras valtio jo syntyessään kolme vuotta sitten. Käänne pahempaan tapahtui, kun aiemmin yhdessä hallinneet presidentti Salva Kiir ja varapresidentti Riek Machar ryhtyivät kamppailemaan vallasta vuoden 2013 alussa.

"Selvää on, että Etelä-Sudanin kriisiin ei ole nopeaa ratkaisua."

Valtataistelusta alkanut väkivallan kierre on kestänyt jo seitsemän kuukautta; neljänneksen itsenäisen Etelä-Sudanin lyhyestä historiasta. Maan joissain osissa on näkynyt merkkejä jopa etnisistä puhdistuksista.

Konflikti ei rajoitu pelkästään korkean poliittisen johdon tasolle, vaan ongelmia on myös eri etnisten ryhmien välillä. Tämä vaikeuttaa sovittelua ja tekee väkivaltaisuuksista entistä arvaamattomampia.

Väkivaltaisuudet ovat iso syy Etelä-Sudania uhkaavaan nälänhätään. Kevään kylvökaudella väkivallan pelko piti maanviljelijät pois pelloilta. Koska konfliktit ovat kesän aikana levinneet yhä uusille alueille, satoa ei ole päästy korjaamaan niilläkään pelloilla, joissa sitä olisi. Etelä-Sudan on kyennyt tuottamaan vain pienen osan väestön tarvitsemasta ruokamäärästä.

Etelä-Sudanin tilannetta vaikeuttaa alkukesästä alkanut sadekausi. Rankkasateet ovat paitsi tuhonneet satoa myös katkaisseet teitä muutenkin vaikeakulkuisessa maastossa.

Erityisesti syrjäseutujen asukkaiden on mahdotonta lähteä etsimään ruokaa toisilta alueilta. Toisaalta avustusjärjestöjen on erittäin vaikea saada maateitse apua näille alueille.

Kun kyseessä on näin monimutkainen ja laajamittainen kriisi, kansainvälisten ja kansallisten avustusjärjestöjen kyky yhteistyöhön on avain avun perille saamiseen. Etelä-Sudanissa järjestöjen välisen suunnittelun ja työnjaon avulla avustustöitä on pystytty jatkamaan, vaikka turvallisuustilanne maassa on erittäin huono.

Järjestöt ovat jatkuvassa yhteydessä toistensa sekä YK:n kanssa, jotta apu saadaan perille ja päällekkäisyydet vältetään. Yksi esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä on, että vaikeasta ympäristöstä ja monista riskitekijöistä huolimatta koleratilanne on toistaiseksi saatu hallittua.

Toinen yhteinen onnistuminen on syrjäseutujen auttaminen ilmakuljetusten avulla. YK:n lentopalvelu UNHAS hoitaa lentokuljetukset lentokoneilla tai helikoptereilla riippuen tarjolla olevista laskeutumispaikoista. Kaikki järjestöt, joilla on toimintaa pääkaupunki Juban ulkopuolella, voivat käyttää tätä palvelua. Muun muassa Plan ja Kirkon Ulkomaanapu ovat hyödyntävät UNHASia ruuan ja lääkkeiden jakelussa.

Punainen Risti on jakanut ruoka-apua yli 480 000 ihmiselle. Pelastakaa Lapset on auttanut yli 84 000 lasta. Ulkomaanapu laajensi heinäkuun lopussa ruuan jakelun vaikeapääsyiseen Western Equatoria –osavaltioon. Tavoite on toimittaa ruokaa nopealla aikataululla akuutisti nälkää näkeville.

Lentoteitse on viety paitsi suoraa ruoka-apua myös työkaluja, siemeniä, lääkkeitä sekä telttoja ja pressuja.

Humanitaarinen apu ei silti valitettavasti tavoita kaikkia alueita. Vaikeiden maastojen ja huonojen kulkuyhteyksien lisäksi väkivallan uhka hankaloittaa työtä. Varsinkin opposition hallitsemilla alueilla on jopa uhattu ampua UNHAS:n koneita.

YK on pystynyt neuvottelemaan paikallisesti alueiden johtajien kanssa mahdollistaakseen avustustyöntekijöiden kulkemisen. Järjestöt ovat myös yhdessä vaatineet konfliktin osapuolia varmistamaan, että lääkintähenkilökunnalla ja avustustyöntekijöillä on vapaa pääsy kaikille alueille ja että heillä on työrauha auttaa kriisin uhreja.

On erittäin tärkeää, että apua voidaan antaa kaikille sitä tarvitseville riippumatta etnisestä tai poliittisesta taustasta.

Selvää on, että Etelä-Sudanin kriisiin ei ole nopeaa ratkaisua.

Kiireisin asia tällä hetkellä on nälänhädän riski, joka tulee vaikuttamaan pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi on huolehdittava maansisäisten pakolaisten muista tarpeista ja epidemioiden ehkäisystä. Toiseksi on keskityttävä rauhan rakentamiseen, jotta ruoka-apu pääsisi niille alueille joilla on ollut tai on edelleen turvatonta.

Kirjoittaja on Suomen Humanitaarisen avun toimijoiden verkoston puheenjohtaja. Verkostoon kuuluvat Fida International, Kirkon Ulkomaanapu, Pelastakaa Lapset, Plan Suomi, Suomen Lähetysseura, Suomen Punainen Risti ja Suomen World Vision.

Kansainvälistä humanitaarisen avun päivää vietettiin 19.8. Artikkeli on julkaistu Turun Sanomissa alio-palstalla samana päivänä.