Artikkeli on julkaistu alun perin Kehys ry:n ylläpitämällä Globaali omatunto -sivustolla.

Siirtolaisuusasiantuntija Andy Hall joutui Thaimaassa toimivan yrityksen Natural Fruitin hampaisiin keväällä 2013 suomalaiselle kansalaisjärjestö Finnwatchille tekemänsä kenttätutkimuksen johdosta. Andy Hall haastatteli Natural Fruitin työntekijöitä Finnwatchin Halvalla on hintansa -tutkimusta varten. Tutkimuksesta selviää, että Natural Fruit – tehdas syyllistyy mm. laittomien ylitöiden teettämiseen ja liian alhaisten palkkojen maksuun. Lisäksi monet tehtaan työntekijöistä ovat paperittomia siirtolaisia, ja joukossa on myös alaikäisiä lapsia.

"Samalla kun vaaditaan suurempaa läpinäkyvyyttä EU-USA – kauppaneuvotteluihin, tulisi sitä myös vaatia kehittyvien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin."

Yhtiö nosti Hallia vastaan kaksi kannetta ja vaatii häneltä yli seitsemän miljoonan korvauksia. Seurauksena voisi myös olla vuosien mittainen vankilatuomio. Huhtikuussa 2013 alkanut oikeusjuttu Andy Hallia vastaan jatkuu yhä ja seuraava kuuleminen oikeudessa on neljän kuukauden kuluttua, 21.7.2014. Oikeudenkäynnin kanssa lähes samaan tahtiin etenevät myös EU:n ja Thaimaan väliset vapaakauppaneuvottelut, joiden kolmas kierros päätettiin Brysselissä joulukuussa 2013.

Andy Hallin tapaus ja vapaakauppaneuvottelut linkittyvät erottamattomasti yhteen, sillä neuvottelut antavat EU:lle loistavan tilaisuuden painostaa Thaimaata parantamaan työntekijöidensä oikeuksia. Kansainvälisen työjärjestö ILOn mukaan sosiaaliset kysymykset otetaan yhä useammin huomioon kahdenvälisissä ja alueellisissa, erityisesti Pohjois-Etelä -akselin kauppasopimuksissa. Vaikka näiden sopimuksiin sisältyvien, usein vapaaehtoisten eli promotionaalisten "työelämäsääntöjen" tehokkuudesta vallitseekin näkemyseroja, on niiden avulla pystytty myös edistämään esimerkiksi työlainsäädännön uudistuksia kehittyvissä maissa.

Nyt käynnissä olevat vapaakauppaneuvottelut Thaimaan kanssa aloitettiin virallisesti 6.3.2013, vain muutama kuukausi Finnwatchin raportin ilmestymisen jälkeen. EU on tällä hetkellä Thaimaan kolmanneksi suurin kauppakumppani ja yksi suurimmista ulkomaisista sijoittajista Thaimaassa. Vuonna 2012 kaupan arvo EU:n ja Thaimaan välillä oli lähes 32 miljardia euroa. Näiden lukujen valossa voidaan arvioida, että EU:lla olisi halutessaan tarpeeksi vipuvoimaa painostaa Thaimaata parantamaan työoloja ja puuttumaan työntekijöiden oikeuksien loukkauksiin.

Miten EU reagoi tilanteeseen?

Finnwatch vaati keväällä 2013 julkaistussa kannanotossaan EU:lta toimia Thaimaan ihmisoikeus- ja sananvapaustilanteen parantamiseksi. Suomalaiset mepit Satu Hassi, Mitro Repo ja Sari Essayah kunnostautuivat samanaikaisesti esittämällä komissiolle parlamentaarisia kysymyksiä liittyen Andy Hallin tapaukseen ja EU-Thaimaa vapaakauppaneuvotteluihin. Europarlamentaarikot kysyivät oikeutetusti, miten komissio hyödyntää vapaakauppaneuvotteluja työelämän perusoikeuksien edistämiseen ja ihmisoikeusaktivistien sananvapauden puolustamiseen Thaimaassa.

Vastauksessaan Mitro Revon parlamentaariseen kysymykseen komissaari Karel du Guth painotti edistävänsä ILO:n sopimusten tehokasta toimeenpanoa kauppapolitiikassaan ja pyrkivänsä sisällyttämään Thaimaan ja EU:n välisen vapaakauppasopimuksen ehtoihin lausekkeen kaupasta ja kestävästä kehityksestä, joka pitäisi sisällään myös työelämän perusoikeuksien toimeenpanoon tähtääviä toimia. EU:n ulkoasiain- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton kirjoitti myöhemmissä, täysin identtisissä vastauksissaan sekä Sari Essayahille että Satu Hassille EU:n laittavan "suuren painoarvon" kyseiselle lausekkeelle osana EU-Thaimaa kauppaneuvotteluja:

’The EU attaches great importance to including provisions on Trade and Sustainable Development in the recently launched Free Trade Agreement (FTA) negotiations with Thailand. Promoting the effective implementation of core labour standards form part of this objective. The trade and sustainable development provisions in the FTA could also provide a framework for dialogue in this area, including with relevant stakeholders.’

Mitä sitten on sovittu kolmen neuvottelukierroksen aikana? Sitä on vaikea sanoa. Aiempien neuvottelukierrosten agendalla kauppa ja kestävä kehitys on julkilausumien mukaan sisältynyt. Ei ole kuitenkaan mahdollisuutta saada selville kauppaneuvottelujen todellista sisältöä. EU:lla on kauppapolitiikassa kolmansien maiden kanssa lähes yksinomainen toimivalta ja kauppaneuvottelujen etenemisestä ei julkaista ajantasaista, yksityiskohtaista tietoa.

ILOn tutkimuksen mukaan sellaiset sopimukset, joissa työelämäsäännösten rikkomisesta seuraa taloudellisia seuraamuksia tai sopimuksen ratifioimatta jättäminen, ovat kaikkein tehokkaimpia työelämän perusoikeuksien parantamisessa. Tällainen ehdollisuus on tyypillistä esimeriksi Yhdysvaltojen ja Kanadan solmimissa kauppasopimuksissa, kun taas EU pyrkii usein sisällyttämään sopimuksiinsa vain ei-oikeudellisesti sitovia sääntöjä. Kyselyistäni huolimatta en ole toistaiseksi saanut komissiolta tai europarlamentaarikoilta vastausta siihen, ollaanko Thaimaan vapaakauppasopimukseen sisällyttämässä nimenomaan oikeudellisesti sitovia vai promotionaalisia työelämäsääntöjä. Vaikka jälkimmäiset tarjoavat puitteet yhteistyölle ja vuoropuhelulle työelämän säännösten parantamisessa, antavat oikeudellisesti sitovat työelämäsäännöt mahdollisuuden todelliseen muutokseen.

Kansainvälisen kaupan laajentuminen on tehnyt vähitellen yhteisestä kauppapolitiikasta yhden unionin tärkeimmistä toiminta-alueista erityisesti suhteessa kolmansiin maihin. Voi vain toivoa, että komissio käyttää vaikutusvaltaansa oikein ja tukee aidosti ihmis- ja työelämän oikeuksien toteutumista Thaimaassa ja muissa kolmansissa maissa. Nyt, vapaakauppaneuvotteluiden kolmannen kierroksen alettua olisi hyvä muistuttaa komissaari Karel de Guthia hänen julkilausumistaan sitoumuksista työelämän perusoikeuksen edistämiseen kauppapolitiikassa. Toivottavasti myös suomalaiset europarlamentaarikot jatkavat käynnissä olevien vapaakauppaneuvotteluiden monitoroimista mahdollisuuksiensa rajoissa.

Samalla kun vaaditaan suurempaa läpinäkyvyyttä EU-USA – kauppaneuvotteluihin, tulisi sitä myös vaatia kehittyvien maiden kanssa käytäviin neuvotteluihin. Lisäksi sekä Suomen hallituksen että kohta valittavien europarlamentaarikkojen tulisi vaatia oikeudellisesti sitovien työelämäsääntöjen sisällyttämistä kaikkiin kolmansien maiden kanssa solmittaviin kauppasopimuksiin. Andy Hallin tapaus ja Finnwatchin lähes vuoden takaiset vaatimukset EU:a kohtaan ovat edelleen – ja erityisesti nyt eurovaalien alla – äärimmäisen ajankohtaisia.

Kirjoittaja on Eettisen kaupan puolesta ry:n varapuheenjohtaja ja valtio-opin pääaineopiskelija European Studies – maisteriohjelmassa Helsingissä.