Uskonto näkyy intialaisessa katukuvassa vahvasti. Hindujumalien, Jeesuksen sekä Buddhan kuvat sulautuvat yhteen harmonisesti, ja minareettien rukouskutsut muistuttavat islaminuskon olevan yksi Intian uskonnoista. Muslimien asema on kuitenkin heikentynyt Intiassa entisestään uuden kansalaisuuslain myötä. Laki on tulkittu vahvasti muslimeja syrjiväksi.

Intiassa joulukuussa 2019 hyväksytty kansalaisuuslaki nopeuttaa Pakistanista, Afganistanista sekä Bangladeshista laittomasti tulleiden siirtolaisten kansalaisuuskäsittelyä. Nopeutettu käsittely ei kuitenkaan koske muslimeja vaan ainoastaan hinduja, sikhejä, jainalaisia, buddhalaisia, parseja sekä kristittyjä.

Intian perustuslaki antaa kaikille oikeuden harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti, vaikkakin noin 80 prosenttia intialaisista on hindulaisia. Intiassa matkustaessa kuitenkin valitettavan nopeasti voi havaita, että muslimien asema ei ole samankaltainen kuin muiden vähemmistöuskontojen edustajien.

Esimerkiksi lentokentillä sekä metroasemilla Pakistanin kansalaiset ohjataan omaan turvatarkastukseen, syystä tai toisesta. Katsojan silmään se kuitenkin näyttäytyy täysin pakistanilaisia ja muslimeja syrjivänä, ja uudet lakimuutokset osoittavat syrjinnän olevan jo institutionaalisella tasolla.

Intian pääministerin Narendra Modin tavoitteena on suojella uskonnollisia vähemmistöjä, kuten hinduja, joiden asema on epävakaa Intian naapurimaissa. Sen sijaan muslimien asema on Intian naapurivaltioissa hyvä, joten Intian ei tarvitse suojella heitä. Kuitenkin esimerkiksi Sri Lankassa ja Myanmarissa erityisesti muslimit kohtaavat syrjintää ja sortoa, joten kriitikot ovat ilmaisseet lain ajavan ennen kaikkea hindunationalistista agendaa ja heikentävän muslimien asemaa Intiassa.

Ristiriitainen kansalaisuuslaki liittyy läheisesti viime vuonna toteutettuun kansalaisrekisteriin. Siihen kirjattiin mukaan suvut, jotka pystyivät osoittamaan asuneensa Koillis-Intiassa sijaitsevassa Assamin osavaltiossa ennen vuotta 1971. Tämä teki lähes kahdesta miljoonasta Assamin muslimista valtiottomia, sillä suuri osa alueen muslimeista on muuttanut alueelle vasta vuoden 1971, Bangladeshin itsenäistymisen, jälkeen. Sen sijaan muut uskonnolliset vähemmistöt, jotka ovat muuttaneet Assamiin 1971 jälkeisinä vuosina, saavat nopeutetun kansalaisuuden uuden lakimuutoksen seurauksena.

Hindunationalismi on jo pitkään kytenyt intialaisten keskuudessa, ja hindujen sekä muslimien välisillä jännitteillä on pitkät perinteet. Intiassa matkustaessa tämä on helppo havaita ihmisistä, varsinkin pohjoisen osavaltioissa, joissa muslimien ja hindujen välit ovat erittäin räjähdysherkät.

Narendra Modi yrittää kovasti hindulaistaa Intiaa hindunationalistisen Bharatiya Janata -puolueensa (BJP) avustamana. Intiassa nationalismin kytkeytyminen vahvasti uskontoon on erittäin huolestuttavaa. Hindunationalistit kirjoittavat historiaa uusiksi, jotta Intian niemimaan voidaan katsoa kuuluneen hinduille jo muinaisista ajoista lähtien. Muslimitaustaisen paikannimien muuttaminen hindulaisimmiksi on ääriesimerkki siitä, miten nationalismi konkretisoituu myös ruohonjuuritasolla.

Intiasta tulee lähivuosina maailman väkirikkain valtio, ja jos hindunationalismi jatkaa nousuaan, jännitteet voivat pahentua. Siksi YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota Intian vähemmistöuskontojen tilanteeseen, jotta Myanmarin tai Sri Lankan sisällissodan kaltainen konflikti ei lankeaisi Intian ylle.

Intian hallitsemiseen tarvitaan yhdistävä johtaja. Valitettavasti Modi haluaa yhdistää vain maailman hindut, ja siksi maailman tulisikin suhtautua häneen hyvin kriittisesti. Muslimien sortaminen Etelä ja Kaakkois -Aasiassa jää usein läntisen maailman medioissa pimentoon, minkä takia ihmisoikeusjärjestöjen työ näillä alueilla on yhä arvokkaammassa asemassa.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana hongkongilaisessa sosiaalisessa yrityksessä Seefarissa ja työelämämentorina Rauhan ja hyvinvoinnin järjestön Mentoring for Future -hankkeessa.