Artikkeli on julkaistu aiemmin Ihmisoikeusliiton nettisivuilla.

Tekee kipeää katsoa Intiasta tulevia uutisia kahden tytön joukkoraiskauksesta ja kuolemasta. Maa ja ja tematiikka on minulle tuttua, sillä olen tutkinut palvelijoiden ja työnantajien suhteita Pohjois-Intiassa. Sukupuoli ja kasti, uskonto ja etninen tausta, kaikki kietoutuvat yhteen ja pitävät yllä tyttöjen ja naisten moninkertaista syrjintää. Sanottava se on, että uutinen ei yllätä. Pelkästään kuluvan vuoden aikana julkisuuteenkin päättyneitä joukkoraiskauksia on ollut useita.

Tuoreessa tapauksessa kyse näyttäisi olevan kyse miesten dalit-tyttöihin eli nk. kastittomiin kohdistamasta törkeästä seksuaalisesta väkivallasta, jolla on loputtoman pitkä historia. Tässä tapauksessa epäillyt kuuluvat ilmeisesti itsekin alhaiseen kastiin, ollen kuitenkin hierarkiassa tyttöjen yläpuolella.

"Jotain toivoa näen siinä, että naiset tai heidän perheensä ovat tehneet aiempaa enemmän rikosilmoituksia, usein suurien riskienkin uhalla. "

Tyttöjen katoamisen iltana poliisi ei ryhtynyt toimiin, kun toisen tytön isä ilmoitti serkusten katoamisesta. Intian poliisilaitos on surullisen kuuluisa seksuaaliväkivallan uhrien oikeuksien ylikävelystä. Myös kasti- ja muu syrjintä on tyypillistä poliisin toimissa. Onneksi kyläläiset olivat aktiivisia. He järjestivät istumamielenosoituksen hirttopuun alla eivätkä suostuneet poistumaan tai luovuttamaan ruumiita, ennen kuin poliisitutkinta syyllisten etsimiseksi käynnistettiin ja pidätyksiä tehtiin. Surullista mutta ei lainkaan tavatonta on, että kaksi neljästä tähän mennessä pidätetystä on median mukaan itse poliiseja. Vielä on epäselvää, oliko tyttöjen kuolema itsemurha vai murha.

"Pojat on poikia"

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan mitätöintiä kuvaa hyvin tyttöjen kotiosavaltion Uttar Pradeshin valtapuolueen johtajan Mulayam Singh Yadavin tuore kommentti. Hän sanoi reilu kuukausi sitten vastustavansa joukkoraiskaajille kuolemantuomion määräävää lakia. Myös minä vastustan kuolemanrangaistusta kaikissa tilanteissa, mutta puoluejohtajan perustelu oli sietämätön: "Boys will be boys. They make mistakes" eli "pojat on poikia". Kaikki eivät myöskään luota Intian vastavalittuun pääministeriin Narendra Modiin. Modin edustaman hindunationalistisen BJP (Bharatiya Janata Party) puolueen ihmisoikeusajattelu huolestuttaa syystäkin. Gujaratissa vuonna 2002 tapahtuneessa muslimeihin kohdistuneessa väkivallan aallossa ja murhaamisessa suurta osaa syyllisistä ei ole tuotu oikeuden eteen. Laajasti on epäilty Modin sekaantuneen väkivaltaisuuksiin.

Jotain toivoa näen siinä, että naiset tai heidän perheensä ovat tehneet aiempaa enemmän rikosilmoituksia, usein suurien riskienkin uhalla. Enemmän syytteitä on nostettu, myös dalitien ja alkuperäisväestöön kuuluvien naisten raiskauksista, ja useissa osavaltioissa tuomioita on annettu. Vaikka nämä ovat vain murto-osa teoista, jokin on ehkä liikahtanut.

Myönteistä on, että parlamentti on käyttänyt paljon aikaa seksuaalirikoslainsäädännön uudistamiseen, vaikka lopputulokset jättävätkin paljon toivomisen varaa. Tuhoisa ja tyttöjä sortava myötäjäiskäytäntö on kuitenkin voimissaan. On erityisen tärkeää, että hyvin monet intialaiset naiset ja miehet kautta yhteiskuntaluokkien ja kastien ovat viime aikoina osallistuneet mielenosoituksiin seksuaaliväkivaltaa vastaan ja naisten oikeuksien puolesta. Delhin parlamentin ulkopuolella on kuukausitolkulla istunut joukko dalit-isiä ja äitejä, jotka ovat vaatineet oikeutta raiskatuille tyttärilleen. Toivoa on aktivisteissa. Intiassa on paljon hienoja kansalaisjärjestöjä, jotka työskentelevät sekä naisten syrjintää että kastisyrjintää vastaan. Muutokset ovat hitaita ja niitä on tehtävä todella paljon, jotta tytöt saavat elää.

Päivi Mattila on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri. Hän tutki väitöskirjassaan yksityisissä kotitalouksissa työskentelevien tyttöjen ja naisten sekä työnantajien välisiä suhteita Jaipurissa, Intiassa.