Artikkelin on julkaistu alun perin Kirkon Ulkomaanavun blogissa.

Makaan sängyssä ja yritän nukahtaa. Ajatukset tulevat ja menevät, ne lipuvat ohi ilman suurempaa merkitystä. Kuuntelen pihalla olevien vartijoiden matkaradiosta kuuluvaa musiikkia. Sataa ja on kylmä. Kongon sadekausi on pahimmillaan. Koirat vainuavat jonkun liikkuvan muurien ulkopuolella ja haukkuvat ärhäkkäästi. Onneksi vuokraisäntä on asentanut piikkilangan talon ympärille. Viime aikoina Gomassa on ryöstetty useiden ihmisten koteja, jopa ihmisiä on tapettu.

Mietin tämän päivän kauppareissua. Marketin ylihintaisia tuontitavaroita. Kongolaista kahvia, joka tuoksuu ihanalle paperipussin läpi. Se puolestaan on halpaa, moni Suomessa maksaisi samasta kahvinautinnosta paljon. Puolituttu tyttö tuli marketissa vastaan ja kysyi töitä. Hänen edellinen työnantajansa ei ollut maksanut 50 dollarin kuukausipalkkaa moneen kuukauteen. Kongossa työntekijöiden oikeudet ovat olemattomat. Sähköt katkeavat jälleen kerran. Lasken sekunteja, ja niin generaattori lähtee käyntiin.

Milloin kongolaisten mitta tulee täyteen? Samat huonot uutiset toistuivat vuodesta toiseen. Ei sähköä, ei päällystettyjä teitä, yliopistosta valmistuneet nuoret eivät saa töitä. Nuorisotyöttömyys on 70 prosenttia. On raiskattuja naisia, sotaa, kapinallisia, kauhua ja ryöstettyjä satoja. Maan oma teollisuus on lähes olematonta. Lähes kaikki prosessoidut tuotteet tulevat maan rajojen ulkopuolelta. Vaalien lähestyessä valtaapitävät jalkautuvat maaseudulle. Jaetaan sokeria, rahaa, mitä ikinä he keksivätkään. Ostetaan ääniä.

Valtio mainostaa mahdollisia tulevia kunnallisvaaleja vaaleina, jossa ihmiset ottavat vastuun omasta kehityksestään. Mutta koko laki hallinnon hajauttamisesta on niin monimutkainen, että harva ymmärtää mistä on kyse. Onko kyse vain nykyhallinnon keksinnöstä ulottaa valtaansa yhä syvemmälle päiväntasaajan viidakkoon?

Suomalaisesta näkökulmasta on erikoista, ettei vielä tiedetä, tuleeko vaaleja vai ei. Valtion virkamies lupaa sponsoroida naisten vaalikampanjoita omasta pussistaan ja saa raikuvat aplodit. Hän kertoo olevansa Kongon presidentti vuonna 2021. Minullakin olisi nyt mahdollisuus päästä tekemään hänestä presidenttiä.

"Vaalien lähestyessä valtaapitävät jalkautuvat maaseudulle. Jaetaan sokeria, rahaa, mitä ikinä he keksivätkään. Ostetaan ääniä."

Muutama viikko sitten Butembossa, lähellä Benin kaupunkia, osoitettiin mieltä. Mielenosoittajat vastustivat mahdollista perustuslain uudistusta, joka antaisi nykyiselle valtionpäämielle mahdollisuuden jatkaa kolmannelle kaudelle. Muutama viikko tämän jälkeen kymmeniä viattomia siviilejä tapetaan alueella. Tappaminen jatkuu edelleen. Presidentti lentää paikalle suurena johtajana. Syyttävä sormi osoittaa ADF/Nalu-kapinallisryhmää, jota vastaan Kongon armeija ja YK:n rauhanturvajoukot taistelevat.

Jotkut kongolaiset ovat sitä mieltä, että syypää ei ole ADF vaan tappojen takana on maan oma hallintokoneisto. Ollaanko poliisivaltiossa? Pelotellaanko ihmisiä? Kongon hallitus halusi karkottaa maasta Scott Campbellin, YK:n ihmisoikeuksista vastaavan virkamiehen valtion poliisia arvostelevan raportin vuoksi. Kaksi kansan arvostamaa armeijan johtohahmoa on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa.

Kännykkään tulee tekstiviesti. Kansalaisjärjestöjen turvallisuusverkosto ilmoittaa, että Benissä on mielenosoituksia ja varoittaa liikkumista alueella. Mistähän nyt on kyse?

Muistan tarjoilijan, joka sanoi kiittävänsä veljiä Burkina Fasossa, koska he uskalsivat nousta vuosikymmeniä maata hallinnutta presidenttiä vastaan.

"Odotapa vain pari kuukautta, niin täälläkin alkaa tapahtua", hän sanoo. "Ihmiset ovat alkaneet jo järjestäytyä".

Kongolaisille vuosi 2015 saattaa olla kohtalon vuosi.