Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Kehyksen blogissa 23. toukokuuta. Lue lisää täältä.

Perussuomalaiset esittelivät keskiviikkona eduskunnassa uutta ideaansa kehitysyhteistyömäärärahojen keräämiseksi. Puolue perustaisi ulkoministeriöön kehitysapurahaston, johon valtio laittaisi pienen pesämunan, mutta valtaosa kerättäisiin vapaaehtoislahjoituksina kansalaisilta. Vähitellen valtion antama tuki lakkautettaisiin kokonaan. Järjestöjen lisäksi kaduilla pyörisi tulevaisuudessa ehkä myös ulkoministeriön kehitysapufeissareita.

Ehdotus sai täystyrmäyksen muilta puolueita – eikä ihme. Vasemmistoliiton Silvia Modig totesi, ettei Suomi voi vetäytyä globaalista vastuuta. Lisäksi muistutettiin, että kansalaisjärjestöt keräävät jo nyt osan rahoituksestaan juuri vapaaehtoisten lahjoituksilla. Että rajansa se on kansalaisten lahjoituksillakin. Suomen kehitysyhteistyön pitkäjänteisyys ja työn kestävyys vaarantuisivat, jos tuen määrää ei voisi ennakoida ja se vaihtelisi.

"Emme voi napsia rusinoita pullasta. Sivistysvaltio kantaa huolta sekä omista että maailman köyhyydessä elävistä."

Monissa kansanedustajien puheenvuoroissa korostettiin myös johdonmukaisuutta. Kehitysministeri Pekka Haavisto puhui oikeudenmukaisesta maailmankaupasta ja EU:n harjoittamasta politiikasta. Jotta kehitystavoitteet toteutuisivat, muut politiikanalat eivät saa tehdä näitä pyrkimyksiä tyhjäksi.

Perussuomalaisten puheenvuoroissa asetettiin vastakkain suomalaiset ja kehitysmaiden köyhät. Valtion tulisi puolueen mukaan osoittaa kehitysyhteistyövarat suomalaisten köyhyydessä elävien auttamiseen.

Suomi ei kuitenkaan elä omassa kuplassaan vaan käy kauppaa globaalisti, toimii kansainvälisissä järjestöissä ja on mukana kansainvälisissä sopimuksissa. Kehitysyhteistyö on tällaista globaalia toimintaa ja yksi kansainvälinen sitoumus. Mikäli jättäytyisimme sopimuksista ja sitoumuksista pois, saisimme heittää hyvästit uskottavuudellemme maailmalla.

Emme voi napsia rusinoita pullasta. Sivistysvaltio kantaa huolta sekä omista että maailman köyhyydessä elävistä. Samoin kuin sivistysvaltio antaa katastrofiapua, vastaanottaa pakolaisia ja takaa ihmisoikeudet kaikille. Sivistysvaltiossa peruskouluun pääsevät kaikki, vähemmistöjen oikeuksia kunnioitetaan ja lapsista ja vanhuksista pidetään huolta.

Siinä perussuomalaiset ovat oikeassa, että kehityspolitiikkaa tulee tarkastella kriittisesti ja virheisiin tulee puuttua. Samanlaista tarkastelua tulee tehdä ja virheitä korjata kaikilla politiikan sektoreilla: terveydenhuollossa, lastensuojelussa, sosiaalitoimessa, koulutus- ja opetussektorilla.

Demareiden Ilkka Kantola muistutti omassa puheenvuorossaan, että 40-luvulla Suomi sai kehitysapua muuan muassa Unicefilta. Apu jatkui vielä 60-luvulle asti. Toisen maailman sodan jälkeen Yhdysvaltain Pelastakaa Lapset -järjestö etsi kummeja suomalaislapsille. Lyhyt on perussuomalainen muisti.

Kirjoittaja on Kehyksen tiedottaja.