(IPS) -- Naiset ovat Afrikan hiv-tartuntojen kasvot, mutta neljä kymmenestä itäisen ja eteläisen Afrikan tartunnan saaneesta on miehiä. Vaikka tartuntoja onkin enemmän naisilla, miehiä kuolee enemmän.

YK:n tavoitteena on, että tämän vuoden loppuun mennessä 90 prosenttia tartunnan saaneista on tietoisia tartunnastaan, että heistä 90 prosenttia saa hoitoa ja että hoitoa saavista 90 prosentilla viruksen monistuminen on vähentynyt.

Jotkin Afrikan maat ovat vauhdilla saavuttamassa tämän tavoitteen, sillä naisille suunnatuilla valistus- ja hoito-ohjelmilla menee hyvin. Ne kuitenkin usein sivuuttavat miehet, ja miehet jäävätkin kauas tavoitteista.

YK:n raportti osoittaa, että maailmanlaajuisesti alle puolet hiv-tartunnan saaneista miehistä saa hoitoa. Naisista hoitoa saa 60 prosenttia. Kolmestakymmenestä Afrikan maasta kerätyt tiedot osoittavat myös, että miehet menevät testeihin paljon epätodennäköisemmin kuin naiset.

Miehet kaihtavat terveyspalveluita

Saharan eteläpuoleisen Afrikan maiden miehet eivät käytä terveyspalveluita ja toimivat tietoisesti omaa etuaan vastaan.

Esimerkiksi Lesothossa, Malawissa, Tansaniassa ja Zimbabwessa miehet uskovat, että heidän ruumiinsa ja mielensä pitäisi sietää paljon. Terveydenhoitojärjestelmälle alistuminen on tarpeellista vain silloin, kun mies on täysin varma, ettei enää hallitse omaa terveyttään ja kohtaloaan.

Miehistä oli miellyttävää hallita testausprosessia sekä olla ensimmäisiä, jotka saivat tietää tuloksen.

Hiv-tartunnan kaltainen vakava, parantumaton sairaus ei sovi kohtaloaan hallitsevan miehen ihannekuvaan, joten miehet mieluiten välttävät tietoa mahdollisesta tartunnastaan.

Hoito-ohjelmien pitäisikin siksi esittää hiv-testaus ja -hoidot toimina, jotka nimenomaan antavat miehille mahdollisuuden saada takaisin terveytensä ja kohtalonsa hallinta.

Hoitoa saa enimmäkseen klinikoilla, mutta miehet harvoin käyvät niillä. Hoito-ohjelmien pitääkin viedä palvelunsa sinne, missä miehet ovat.

Kun viruksen itsetestausta kokeiltiin kolmessa Afrikan maassa, havaittiin, että se lisäsi miesten tekemiä testejä. Miehistä oli miellyttävää hallita testausprosessia sekä olla ensimmäisiä, jotka saivat tietää tuloksen.

Itsetestaus kuitenkin vaatii toisen testin, joka varmistaa tuloksen. Niinpä hoito-ohjelmissa täytyy miettiä, miten saada varmistustestaus itsetestaavien miesten ulottuville.

Yhteisöperustaisuus alentaa kynnyksiä

On myös tärkeää taata, että hiv-positiivisiksi havaitut saavat hoitoa. Monet päättävät olla hakeutumatta hoitoon tai lopettavat jo aloittamansa hoidot kesken. Joillekin on hankalaa hankkiutua klinikalle, ja toiset pelkäävät tiedon tartunnastaan leviävän.

Yksi tapa alentaa hoitoon tulon kynnystä ovat lääkityksentäydennysryhmät, jotka muodostuvat yhteisön hiv-hoitoa saavista. Ryhmien hyväkuntoisimmat jäsenet hakevat vuorotellen lääkkeet koko ryhmälle, joten kenenkään ei tarvitse käydä klinikalla säännöllisesti.

Hivin tutkimiseen on ohjattu paljon resursseja, mutta se on tarjonnut valtavasti oppia, joka voidaan soveltaa muihin hoito-ohjelmiin. Esimerkiksi viruksen leviämisen estoon ja hoitoon kehiteltyjä yhteisöperustaisia lähestymistapoja voidaan yhdistää diabeteksen ja korkean verenpaineen kaltaisten tautien hoitoon.

Kirjoittaja on hiv-kysymyksiin erikoistunut kieli- ja yhteiskuntatieteilijä sekä kansanterveystyöntekijä, joka on tehnyt tutkimustyötä 15 vuoden ajan.