Näkökulma: NSA ja Yhdysvaltain imperiumin loppu | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Näkökulma: NSA ja Yhdysvaltain imperiumin loppu

Liittolaisten vakoilu ja väärät tilannearviot heikentävät suurvallan asemaa, kirjoittaa pitkän linjan rauhantutkija Johan Galtung.

(IPS) -- Imperiumin keskus tarvitsee ympärilleen luotettavia eliittiryhmiä. Kun keskus on supervalta, suhteet eivät ole symmetrisiä. Sivueliitit tekevät pyynnöstä keskukselle palveluksia - vaikkapa tappotöitä Libyassa tai Syyriassa. Vastineeksi ne saavat taloudellisia etuja ja suojelua.

Eliittien täytyy uskoa imperiumiin. Puhe demokratiasta, ihmisoikeuksista ja laillisuudesta toimii suojaverhona. Silti hinta voi olla kova ja hyödyt uhkaavat huveta. Pahimmillaan liittolaisista alkaa tuntua, että imperiumi kulkee kohti tuhoa, ja ne haluavat ulos.

Ja vaikkei niin olisikaan, Yhdysvaltain johto voi aavistella lähtöhaluja ja ryhtyy vakoilemaan liittolaisiaan. Kansallisen turvallisuusviraston NSA:n johtaja Keith Alexander selitti, että virastoa pyydettiin selvittämään ulkomaiden johtajien aikeita.

Stasia tehokkaampaa

Vihollisjohtajien vakoilu kuuluu valtion rooliin. Mutta että liittolaisia?

Miltä se näyttää Angela Merkelistä? Hän vihasi Itä-Saksan Stasia, joka oli kuitenkin amatööri amerikkalaisiin verrattuna. NSA:n urkinta pysyi salassa vuosikymmenen, kunnes Edward Snowden teki paljastuksensa.

Sisäpiirilläkin on oma sisäpiirinsä, viisi luotettavinta anglosaksista valtiota: Britannia, Yhdysvallat, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti.

Maita yhdistää kielen ohella alkuasukkaiden tappaminen. Ne tietävät, että maapallon asukkaiden enemmistö muistuttaa surmattuja, ja siksi tappajien on pysyttävä yhdessä. Silti USA vakoilee Britanniaa ja yhdessä brittien kanssa kolmea muuta sisäpiirin maata.

Imperiumin heiketessä urkinta yltyy sisäisten vihollisten paljastamiseksi. Imperiumin tila ei ole hyvä nytkään.

Häälyviä saavutuksia

Afganistanista Yhdysvallat sai vain tukikohtia ja öljyputken ja saattaa menettää molemmat vuoden 2014 vetäytymisen jälkeen.

Iran kasvattaa vaikutusvaltaansa Irakissa, Syyriassa ja Libanonissa. Sen islamismi herättää niissä enemmän luottamusta kuin saudit, qatarilaiset tai rikkaiden maiden G7.

Irakista USA sai tukikohtia ja öljyä, mutta näyttää menettävän ne. Se onnistui toteuttamaan Iranin haaveen tehdessään Irakista šiialaisen valtion.

Syyrian hajottaminen ei edistä USA:n asiaa. Tärkein hallitusta vastustava voima on joka tapauksessa sunni-islamistinen.

Egyptin tilanteen Yhdysvallat tulkitsi täysin pieleen: valittavaksi jäi kaksi pahaa – islamistit tai armeija - joista kumpikaan ei ole sen vallassa.

Myös Libyaa luettiin väärin. Ymmärtämättä jäi, että siellä historia loi kasvupohjan pikemminkin islamistiselle sekä berberien ja tuaregien kapinalle kuin arabien liikehdinnälle.

Nousevat voimat

Vastassa on uusia voimia, kuten Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan Brics. Brasilian presidentti Dilma Rousseff latasi ensimmäisenä YK:n yleiskokouksessa täyslaidallisen NSA:n vakoiluohjelmaa vastaan.

Venäjän presidentti Vladimir Putin saattoi estää Syyrian kriisin laajenemisen koko Lähi-itään aloitteellaan maan kemiallisten aseiden tuhoamisesta.

Kiinan virallinen uutistoimisto Xinhua ehdottaa, että dollarin sijasta maailman varantovaluutaksi tulisi useiden valuuttojen "kori".

On todennäköistä, ettei Yhdysvallat selviä voittajana asemaansa kohdistuvista uhkista. Harva hallitus on kyennyt moiseen.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia