Artikkelin alkuperäinen, pidempi versio on julkaistu Siemenpuun blogissa.

Siemenpuu on vuoden 2018 lopulta alkaen tukenut Nepalissa hanketta, jossa vahvistetaan maaseudun naisryhmien valmiuksia puolustaa oikeuksiaan ja edistää yhteisöjen ruokasuvereniteettia sekä perheiden monipuolista ravitsemusta.

Naisille on annettu koulutusta luonnonmukaisesta puutarhaviljelystä tukeutuen olemassa olevaan paikalliseen ruokakasveja ja ruuan tuotantoketjua koskevaan osaamiseen. Samalla on lisätty ryhmien tietoisuutta naisten ja maattomien oikeuksista ja niiden puolustamisen keinoista. Lisäksi hankkeen piirissä on vahvistettu ryhmien yritystoimintaan liittyvää osaamista sekä paikallisviranomaisten edellytyksiä kehittää paikallistaloutta sukupuoliroolit ja marginalisoitujen ryhmien aseman paremmin huomioiden.

Hankkeen piiriin kuuluu 14 naisryhmää Rautahatin ja Ramechhapin piirikunnissa. Ryhmien edustajat ovat yhteiskunnallisesti erittäin vähäosaisia: Rautahatin ryhmien perheet ovat pääosin maattomia ja kastittomia, Ramechhapissa he kuuluvat suurimmalta osin majhi-alkuperäiskansaan. Kaikkiaan hankkeen piiriin kuuluu 335 perhettä.

Hankkeen toteutuksesta vastaava järjestö on HIMAWANTI (Himalayan Grassroots Women’s Natural Resource Management Association). Sen maanlaajuiseen verkostoon kuuluu yli 1 000 naisryhmää, joissa on kaikkiaan lähes 26 000 naisjäsentä. Hankkeessa pyritään luomaan sellaisia malleja, joita voitaisiin hyödyntää naisten maata ja maanviljelyä koskevien oikeuksien ajamisessa myös Nepalin muissa osissa.

Lupaava alku

Ryhmien omissa säästöpiireissä kerätyillä rahoilla sekä hankkeen puitteissa tuotettujen kasvisten myynnistä saaduilla tuloilla on muun muassa ostettu siemeniä, hankittu muita viljelyn tuotantopanoksia sekä käynnistetty erilaisia tuloa tuottavia toimia, kuten ruokasienien kasvatus ja pienimuotoinen kioskitoiminta. Perheiden ei ole juurikaan tarvinnut ostaa vihanneksia ulkopuolelta. Lisäksi he ovat kasvattaneet muun muassa kanoja ja vuohia sekä perustaneet pieniä yhteispalstoja vihannesten myyntituotantoon.

Yhteisötasolla on vahvistettu yhteistyötä paikallisviranomaisten kanssa. Metsäviranomaiset ovat esimerkiksi lahjoittaneet hedelmäpuiden taimia perheiden istutettaviksi. Viranomaiset ovat myös tukeneet jokiveden pumppaamista viljelypalstoille ja avustaneet joidenkin tuotantovälineiden hankkimista.

Ramechhapin kukkulaisilla ja eroosiolle herkillä alueilla tapahtuva kotieläinten laidunnus on yhteisellä sopimuksella lopetettu. Sen sijaan on siirrytty eläinten parsiruokintaan. Rinteiden puusto pääsee jälleen kasvamaan vahvemmin, ja alue on muuttunut selvästi vihreämmäksi.

Hankkeen ensimmäisen reilun vuoden jälkeen näytti jo ilmiselvästi siltä, että hankkeen myötä naisten rohkeus tarttua toimeentuloa ja ravitsemusta vahvistaviin toimenpiteisiin oli kasvanut huomattavasti. Lisäksi heillä oli selkeästi kasvanut halu ja kyky nostaa kohtaamiaan epäkohtia esiin ja pyrkiä ajamaan etujaan muun muassa paikallisviranomaisten kautta.

Luonnonvoimat iskivät

Heinäkuussa 2019 Nepalia kohtasivat kuitenkin tuhotulvat. Rautahatin piirikunnassa kolmen hankkeen naisryhmän alueella ihmiset joutuivat kahlaamaan pahimmillaan kainaloon yltävissä tulvavesissä. Vesimassat tuhosivat muun muassa naisryhmien vaivalla aikaansaamia puutarhaviljelmiä sekä pilasivat ja huuhtoivat mennessään olemassa olevia ruokavarastoja. Ihmiset tarvitsivat välitöntä ulkopuolista ruoka-apua selviytyäkseen tuhoista.

Huhtikuussa 2020 Rautahatin alueelle iskivät myrskyt, joihin liittyvät raekuurot vahingoittivat pahasti ryhmien vihannesviljelmiä. Muiden tuhojen lisäksi rakeet myös muun muassa vahingoittivat rakennusten kattoja ja aiheuttivat näin laajoja kosteusvahinkoja.

Talvella 2019–2020 Ramechhapissa erityisesti perunanviljely kärsi ankarista pakkasöistä. Vuoden 2020 toisella neljänneksellä iskivät viljelmiin tuhohyönteiset, jotka aiheuttivat laajoja vahinkoja. Ensin kasvustoihin iskivät kiinni uuden tulokkaan eli viljayökkösen toukat ja sitten vielä kesäkuun lopuilla Intiasta kulkeutuneet aavikkokulkusirkkojen parvet.

Korona kävi kiinni

Kaikkein suurimpana ihmisten elämää ja ruokaturvaa haittaavana tekijänä voidaan kuitenkin pitää koronaviruspandemiaa. Ihmisten kokoontuminen on ollut äärimmäisen rajoitettua, joten hankkeessa suunniteltuja työpajoja, koulutuksia ja edunvalvontakokouksia on jouduttu perumaan.

Ramechhapissa naisryhmät ovat kyenneet kasvattamaan ruokaa viljelypalstoillaan kohtuullisesti – jossakin määrin jopa ulos myytäväksi. Mutta koronaviruksesta johtuvien rajoitustoimien takia puutarhatuotteiden markkinoille saaminen on ollut vaikeaa. Markkinoille alun perin tarkoitettuja tuotteita, kuten kaalia, on syötetty kotieläimille ja joitakin myyntiin tarkoitettuja kasvustoja on jouduttu tuhoamaan, jotta maita on saatu muun muassa omaan kulutukseen tarvittavan riisin kasvatukseen.

Miten voimme palauttaa uskon, että matkaa kannattaa kuitenkin jatkaa ja että tulevaisuus ei ole vain ikuisesti karkaava varjo?

Rautahatin tilanne on ollut vielä huomattavasti synkempi: piirikunnan todennetut koronatartunnat ovat piirikuntakohtaisesti maan suurimpia. Hankkeen piiriin kuuluvista perheistä yli 85 prosenttia on riippuvaisia satunnaisista päivätöistä. Ankarimpien rajoitustoimien aikaan töitä ei ollut lainkaan saatavilla. Ruuan saatavuus on edelleen erittäin tiukoilla. Alueella on nyt todella suuri nälkäkuolemien riski.

Hanke oli alun perin tarkoitus saattaa päätökseensä syyskuussa 2020. Nykyisessä tilanteessa on sovittu, että jäljellä olevat hankevarat käytetään ennen kaikkea Rautahatin piirikunnassa hätäavun luonteiseen tukeen. Kohdeyhteisöissä annetaan ruokaan ja terveyteen liittyvää apua sekä tuetaan rahallisesti vihannesten viljelyn mahdollistavaa maanvuokrausta maattomien viljelijänaisten käyttöön.

Voi vain arvailla sitä, missä määrin yhteisöjen motivaatio on ollut koetteilla jatkuvien takaiskujen edessä. Monet vaivalla käynnistetyt hyvät ja merkittävät aloitteet ovat valuneet hukkaan tulvien, myrskyjen, tautien ja muiden koettelemusten myötä. Suunnittele siinä sitten vakavasti parempaa tulevaisuutta, jos seuraavassa päivässäkin tuntuu olevan jo riittävästi selviytymistä!

Kuka muuttaa ilmastoa?

Hankkeen koordinaattori Sarita Lama kirjoitti elokuun lopulla varsin lannistuneen oloisesti: ”Olemme varmoja siitä, että olisimme voineet tehdä paljon parempaa ja esimerkillisempää työtä hankealueillamme. Emme kuitenkaan onnistuneet.”

Mutta kenen epäonnistumisesta oikeastaan onkaan kysymys?

En tiedä, saako Sarita lohtua siitä ajatuksesta, että eteen nyt vain ovat nousseet sellaiset voimat, joiden edessä ihminen muuttuu erittäin pieneksi ja heikoksi. Lohtua ei varmaan ainakaan suuresti vahvista se, että tulvat, myrskyt sekä vääränlaiset eläimet ja pieneliöt väärissä paikoissa ovat asioita, jotka ovat tulleet jatkuvasti tutummiksi.  Ajatus paremmasta tulevaisuudesta on muuttunut kangastukseksi, joka vielä eilen oli tuossa käsien ulottuvilla, mutta onkin tänään jo kadonnut kauas horisontin taakse.

Miten voimme palauttaa uskon, että matkaa kannattaa kuitenkin jatkaa ja että tulevaisuus ei ole vain ikuisesti karkaava varjo? Mikä raivostuttaa tuulen, villitsee vedet ja ajaa eliöt pois sijoiltaan? Ketkä ovat niitä, joille on annettu valta määrätä muidenkin tulevaisuudesta? Vastausten perässä ei tarvitse matkustaa kovinkaan kauas – ei ainakaan Nepalin maaseudulle.

Kirjoittaja on Siemenpuu-säätiön ohjelmakoordinaattori, joka vieraili Ramechhapissa maaliskuussa 2020.