(IPS) -- Kun Francisco Sagasti nimitettiin marraskuussa Perun presidentiksi, hän oli kolmas tämän viran haltija viikon sisällä. Tapahtumien historia kertoo demokratian vaikeuksista Perussa.

Vuodesta 2016 lähtien neljä Perun presidenttiä on yhdistetty korruptiovyyhteen, jossa brasilialainen rakennusfirma Odebrecht lahjoi maanosan poliitikkoja saadakseen sopimuksia julkisista hankkeista.

Martín Vizcarra nousi valtaan varapresidentin paikalta 2018, kun presidentti Pedro Pablo Kuczynski erosi lahjussyytösten seurauksena. Kun parlamentti 9. marraskuuta erotti Vizcarran samoin perustein, kansalaiset reagoivat heti. Mielenosoittajat pitivät Vizcarraan kohdistettuja syytteitä arveluttavina. Osa epäili oikeistoa vallananastuksesta.

Epäilyt vahvistuivat, kun Vizcarran seuraajaksi valittu parlamentin puhemies Manuel Merino nimitti pääministeriksi Antero Flores-Araozin, jolla on yhteyksiä äärioikeistoon. Noin 2,7 miljoonaa ihmistä eli lähes kymmenesosa 33 miljoonasta perulaisesta lähti kaduille. Merino erosi viikon kuluttua, koska ei saanut armeijaa tuekseen.

Merinoa seuranneen Francisco Sagastin, 76, pitäisi nyt johtaa Peru huhtikuulle aiottuihin vaaleihin. Lukuisten vallankaappausten tuloksena Perun puoluekartta on vakiintumaton eivätkä kansanedustajat eivät voi nykysäännöillä tulla valituiksi uudelleen.

Tasan 20 vuotta sitten Perun johtajat olivat vastaavan kokeen edessä, kun diktaattorin tavoin hallinnut presidentti Alberto Fujimori oli pantu viralta.

Yrityksen epäonnistuminen näkyy siinä, että nyt on taas turvauduttu sortotoimiin, politiikan tutkija Alberto Vergara arvioi. Poliisi käytti marraskuussa mielenosoittajia vastaan silmitöntä ja tappavaa väkivaltaa, kuten sieppauksia, kidutusta, laittomia pidätyksiä ja seksuaalista ahdistelua.

Fujimorin korruptoitunut hallitus piti armeijan tuella valtaa vuodet 1990–2000. Kansanvallan instituutiot hajotettiin ja demokraattiset arvot vedettiin lokaan. Toisinajattelijoita uhkasivat kidutus, katoaminen ja kuolema.

Ongelmat ratkaisematta

Fujimorin hallinto kaatui marraskuussa 2000 vaalivilpin ja massiivisen kansannousun seurauksena. Väliaikaiseksi presidentiksi nousi parlamentin puhemies Valentín Paniagua. Hänellä oli sama tehtävä kuin maltillisena pidetyllä Sagastilla nyt: demokratisoida ja tervehdyttää kovia kokenut kansakunta.

Paniagua perusti vuonna 2001 totuus- ja sovintokomission kirjaamaan Fujimorin kauden julmuudet. Paniagua käynnisti myös perustuslakiuudistuksen, mutta seuraajat eivät osanneet toteuttaa hänen aloitteitaan.

Totuuskomissio kirjasi huolella valtiorikokset, ja Fujimori sai vuonna 2009 tuomion ihmisoikeusrikoksista. Muiden henkilöiden tuomitseminen ja korvausten maksaminen uhreille – erityisesti maaseudun köyhille alkuperäisasukkaille – ovat edenneet liian hitaasti ja olleet riittämättömiä.

Perustuslakiuudistuksen tavoitteena oli estää tulevia poliitikkoja toimimasta itsevaltiaan Fujimorin tavoin. Seuraava demokraattisilla vaaleilla valittu presidentti, Alejandro Toledo, kiteytti toiveet vuoden 2002 ”kansalliseen sopimukseen”.

Se ei kuitenkaan ratkaissut Perun kroonisia hallinnollisia ongelmia. Sosiaalisten ongelmien ja ympäristöongelmien valvonta jäi heikoksi, samoin kuin rajanveto yksityisten ja julkisten investointien välillä. Oikeusistuimet ovat yhä alttiita eturyhmien vaikutukselle, mikä johtuu nimitysprosessin poliittisuudesta ja korruptiosta.

Miljardeja korruptioon

Kyselyjen mukaan 85 prosenttia perulaisista uskoo, että maata hallitsevat omaa etuaan tavoittelevat etuoikeutetut ryhmät. Maa menettää korruption vuoksi lähes 5 400 miljoonaa euroa vuodessa.

Talous on kuitenkin kasvanut koko 2000-luvun ajan. Kasvu nojaa pääasiassa kaivannaisten, kaasun ja viljelykasvien vientiin. Kaivannaisten osuus viennistä on 60 prosenttia. Maailmalla on kysyntää myös parsalle, rypäleille ja avokadoille.

Vaikka vientialojen tuotanto keskittyy maaseudulle, siellä vallitsee yhä köyhyys. Cajamarcan alueella on runsaat kultaesiintymät, mutta seudun asukas elää viisi kertaa todennäköisemmin köyhyydessä kuin pääkaupunkilainen.

Kun perulaiset ovat protestoineet kaivostoiminnan ympäristölle ja elinkeinoille aiheuttamia haittoja vastaan, heille on usein vastattu poliisin ja asevoimien väkivallalla.

Syksyn mielenosoituksia kansoittaneet nuoret odottavat Sagastilta paljon. Onnistuakseen kriisin jälkeisenä johtajana hänen pitäisi palauttaa perulaisten luottamus hallintoon ja luoda perusta demokraattiselle tulevaisuudelle.

Giselle Vila Benites on tutkija Perun Universidad del Pacificossa ja Anthony Bebbington professori Yhdysvaltain Clarkin yliopistossa.