Näkökulmat Siirtolaiset ja pakolaiset Euroopassa
Suomi tekee maahanmuuttopolitiikassaan täyskäännöksen
Suomen uusi maahanmuuttopolitiikka voi ilahduttaa kansallismielisiä perussuomalaisia, mutta se on paluuta menneeseen aikaan, jolloin Suomea verrattiin Albaniaan toisena kahdesta Euroopan maasta, jossa on vähiten ulkomaalaisia, kirjoittaa Linus Atarah.
Se on nyt virallista. Suomen uusi hallitus on lähettänyt selkeän viestin siitä, että se haluaa kääntää kelloa täyden kierroksen 1980-luvulle ja sitä varhaisempaan aikaan, jolloin maahanmuuttajat eivät olleet tervetulleita tänne.
Viikko sitten kasattu neljän puolueen hallitus on kietonut piikkilangan Suomen ympärille ja tehnyt maasta yhä vaikeammin saavutettavan EU:n ulkopuolelta tuleville maahanmuuttajille.
Vainoa tai konfliktia paenneiden turvapaikan saantia vaikeutetaan. Pakolaiskiintiö puolitetaan 500:aan. Maassa jo asuvien maahanmuuttajien mahdollisuuksia saada kansalaisuus tai oleskelulupa vaikeutetaan ja maasta poistamista helpotetaan.
Kun itse saavuin tänne 1980-luvulla, ulkomaalaisia oli harvassa. Vaikutelmani tavallisista suomalaisista oli, että he olivat hyvin ystävällisiä ja innokkaita tutustumaan ulkomaalaisiin.
Siitä huolimatta ne maahanmuuttajat, jotka olivat tulleet tänne hieman aiemmin kuin minä, valittivat jatkuvasti, että elämä oli maahanmuuttajille vaikeaa. Maahanmuuttaja oli helppo heittää ulos maasta pienten rikkomusten, kuten yökerhossa tappelemisen takia, minua varoitettiin.
Ulkomaalaisten joukossa oli yleinen vitsi, että ellei ollut varovainen, poliisi saattaisi kolkuttaa ovea aamuviideltä ja laittaa ensimmäiseen Suomesta lähtevään koneeseen. Toisen anekdootin mukaan – ilmeisesti se perustui tositapahtumiin – silloinen Ulkomaalaistoimisto oli lähettänyt kirjeen saksalais-suomalaisen perheen vastasyntyneelle vauvalle ja pyytänyt tätä ilmoittautumaan poliisille tai tämä voitaisiin karkottaa.
Suomea ei enää verrata Albaniaan toisena niistä kahdesta Euroopan maasta, joissa on vähiten ulkomaalaisia, kuten 1980-luvulla laajasti väitettiin.
1980- ja 1990-luvun vaihteessa tiukimpia lakeja alettiin helpottaa. Se ei avannut yhtäkkiä patoluukkuja maahanmuuttajille, mutta ainakaan Suomea ei enää verrata Albaniaan toisena niistä kahdesta Euroopan maasta, joissa on vähiten ulkomaalaisia, kuten 1980-luvulla laajasti väitettiin.
Pysyvän oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien sallittiin äänestää kunnallisvaaleissa ja kansalaisuuden saaneet pystyivät osallistumaan eduskuntavaaleihin. Erityisen merkittävää oli, että ulkomaalaiset opiskelijat, jotka olivat valmistuneet yliopistosta, eivät enää joutuneet lähtemään maasta välittömästi, vaan oleskelulupaa pidennettiin, jotta he ehtisivät hakea töitä. Viranomaiset ilmeisesti ymmärsivät, ettei olisi järkevää, että veronmaksajien rahoilla koulutetut ihmiset veisivät kykynsä muiden maiden hyödyksi.
Uusi hallitus on kuitenkin kiristänyt ruuvia ja kääntänyt kelloa menneeseen aikaan, jolloin Suomi oli vihamielinen ulkomaalaisia kohtaan ja piti heitä uhkana.
Perussuomalaisten alkuperäinen vaatimus oli, että työluvalla Suomeen saapuvien minimitulotaso olisi 3 000 euroa. Se loi vastustusta muissa puolueissa, ja raja on nyt laskettu 1 600 euroon. Työpaikka täytyy kuitenkin pystyä pitämään lähes ikuisesti, sillä jos sen menettää eikä löydä uutta kolmen kuukauden sisällä, voi joutua suoraan lentokentälle.
Tämänhetkinen oleskeluluvan edellytys on, että maahanmuuttajan pitää olla elänyt Suomessa neljä vuotta. Uuden hallitusohjelman mukaan aikaa ollaan lisäämässä kuuteen vuoteen, ja tähän sisältyy ehtoja, kuten kaksivuotinen työhistoria, tahraton rikosrekisteri ja vain lyhytaikainen työttömyys- tai sosiaalitukien saanti – kuinka lyhytaikainen, sitä ei määritellä.
Turvapaikanhakijat, joiden hakemuksiin on tullut kielteinen päätös, eivät enää saa jäädä maahan työpaikan perusteella. Jopa Suomen kahdenvälinen apu tehdään ehdolliseksi sen perusteella, että kumppanimaat lupaavat ottaa takaisin Suomesta palautettavia kansalaisiaan.
Hallitus yrittää myös selvittää, miten toteuttaa perustuslakia rikkomatta se, että maahanmuuttajien ja pysyvästi Suomessa asuvien sosiaaliturvaetuudet olisivat erilaisia.
Ei ole mikään hyve yrittää päihittää muut Pohjoismaat kilpajuoksussa pohjalle.
Uusi hallitus yrittää oikeuttaa kovan linjan maahanmuuttopolitiikkaa osoittamalla Itämeren yli, jossa Suomen pohjoismaiset naapurit toteuttavat samantyyppistä politiikkaa. Se on kuitenkin harhaanjohtava väite. Suomi on ollut myöhäisherännäinen maahanmuuttajien ja pakolaisten vastaanotossa. Nykyäänkin Suomessa on vähiten maahanmuuttajia pohjoismaisiin naapureihinsa verrattuna. Ei ole mikään hyve yrittää päihittää muut Pohjoismaat kilpajuoksussa pohjalle.
Kovan linjan maahanmuuttopolitiikka ilahduttaa lähinnä perussuomalaisten kannattajia, jotka ovat vuosien ajan kampanjoineet maahanmuuttajia vastaan ja päässeet toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Kaiken pohjana on perussuomalaisten ajatus ”Suomi ensin”. Se tarkoittaa, että Suomen kaikkien resurssien pitäisi hyödyttää vain suomalaisia eikä maahanmuuttajien haluta koskevan Suomen sosiaalietuuksiin. Tämä ajatus on tärkeämpi kuin humanitaarinen perusperiaate, jonka mukaan myös haavoittuvassa asemassa olevia ulkopuolisia on suojeltava.
Kirjoittaja on ghanalaistaustainen freelance-toimittaja.
Suomennos: Teija Laakso
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia