Tämä kolumni on alun perin julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä -palstalla 21.1.2013.

Tyttöjen toivottavuuteen voitaisiin vaikuttaa muun muassa vähentämällä poikien roolia vanhempien vanhuudenturvana.

Intian tasa-arvotilanne on saanut maailmanlaajuista huomiota pääkaupungissa Delhissä taannoin sattuneen joukkoraiskauksen ja murhan sekä Vasco da Gamassa raiskatun pienen tytön vuoksi. Naisiin Intiassa kohdistuva väkivalta ei ole koskaan ennen herättänyt yhtä paljon julkisia protesteja ja mellakoita.

Delhiä kolmelta suunnalta ympäröivä Haryanan osavaltio on yksi Intian taloudellisesti kehittyneimmistä ja vauraimmista osista. Poliisille ilmoitetut raa'at raiskaukset ovat lisääntyneet siellä viime vuosina voimakkaasti.

Intiassa ilmoittamiskynnyksen ylittää harva raiskaus. Tähän asti raaoista raiskauksista Haryanassa ovat olleet huolissaan lähinnä ihmisoikeus- ja naisaktivistit, ei niinkään suuri yleisö.

Haryanassa on Intian epäsuhtaisin sukupuolijakauma. Alle viisivuotiaissa on tuhatta poikaa kohden 830 tyttöä. Vääristymän on saanut aikaan pääasiassa tyttösikiöiden abortointi, jota on harjoitettu Haryanassa ja muutamissa lähiseudun osavaltioissa jo parikymmentä vuotta.

Epäsuhdan vuoksi osa pojista joutuu lykkäämään avioitumista. Joissain tapauksissa perhe joutuu hankkimaan vaimon toisesta osavaltiosta tai turvautumaan rahaan. Joskus poika jopa jakaa vaimon veljiensä kanssa. Muuttuvissa avioliittomuodoissa naisten asema ei ole kehuttava.

Tilanne ei ole yhtä huono kaikkialla Intiassa. Sukupuolijakaumaa vääristävät käytännöt näyttävät kuitenkin leviävän yhä laajemmalle. Syntyvän lapsen sukupuolen valintaa voidaan pitää rakenteellisena väkivaltana naisia kohtaan, koska se perustuu naisten ei-toivottavuuteen ja alemmaksi katsottuun arvoon. Naisetkin voivat omasta tahdostaan toimia sukupuoltaan vastaan hankkiutuessaan eroon tyttösikiöstä sukupuolen vuoksi.

Intian viranomaiset ovat aloittaneet mediakampanjoita sukupuolen valintaa vastaan. Niissä korostetaan tunteellisesti tyttölasten suloisuutta ja toivottavuutta. Ongelman ratkaisut löytyvät kuitenkin parhaiten perussyihin puuttumalla.

Jotta tytön saa naimisiin, vanhemmat maksavat sulhasen perheelle myötäjäisiä. Ne voivat vastata arvoltaan usean vuoden kokonaisansioita. Jo 1960-luvulta asti olemassa ollut myötäjäiset kieltävä lainsäädäntö olisi pantava täytäntöön.

Toinen tyttöjen ei-toivottavuutta keskeisesti selittävä tekijä on pojan tärkeys vanhuudenturvana. Vanhuudenturvaksi olisi luotava muitakin sosiaalivakuutuksen muotoja kuin oma poika. Naisten fyysinen itsemääräämisoikeus on varmistettava lainsäädännöllä sekä korruptiosta vapaan poliisi- ja oikeusjärjestelmän avulla.

Seksuaalinen häirintä ja raiskaukset julkisilla paikoilla eivät ole ainoita tai edes yleisimpiä naisiin kohdistuvia väkivallantekoja Intiassa. Suurimmat uhat ovat perhepiirissä. Intian rikoslaki ei tunnista aviopuolison raiskausta rikokseksi, joskin perheväkivalta on kriminalisoitu. Seksuaalista tai fyysistä perheväkivaltaa on YK:n naisjärjestön mukaan kokenut 45 prosenttia intialaisnaisista.

Nuoren naisen elämää ei pidetä samanarvoisena kuin miehen. Taloustieteilijöiden Siwan Andersonin ja Debraj Rayn tekemän analyysin mukaan naisten puuttuminen lisääntymisikäisten ryhmästä selittyy Intiassa paljolti kuolemilla tapaturmissa, kuten palo-onnettomuuksissa.

Polttaminen on keino murhata vaimoja tai miniöitä, koska se voidaan selittää vahinkona ruoanlaitossa tai itsemurhana. Myötäjäisväkivallan takana on kulutusyhteiskuntaan liittyvää ahneutta. Andersonin ja Rayn mukaan palo-onnettomuuksissa kuolee vuosittain noin 100 000 naista enemmän kuin miehiä.

Kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti voisi olettaa, että kun naiset ovat niukkeneva resurssi, heidän "hintansa" nousisi ja neuvotteluasemansa paranisi. Todellisuudessa näyttää käyvän niin, että kun tyttöjä ja naisia on vähemmän, he ovat entistä suojattomampia ja haavoittuvampia patriarkaalisessa ympäristössä.

Ilman naisia Intia ei kehity taloudellisesti eikä sosiaalisesti. Maan ilmiömäisen talouskehityksen hintana on kuitenkin pahimmillaan väkivallan lisääntyminen.

Runsaan vuosikymmenen kuluttua väestöltään maailman suurimmaksi nousevan valtion tasa-arvotilanne ei ole vain sisäinen asia. Kansainvälisessä keskustelussa pystytään tukemaan intialaisten naisjärjestöjen kamppailua naisten oikeuksien puolesta.

Kirjoittaja on Väestöliiton erikoistutkija.