”Jos on kiinnostunut köyhimpien elintason nostamisesta, täytyy olla kiinnostunut myös superrikkaista”, sanoo ranskalainen ekonomisti Gabriel Zucman.

Heidän tutkimiseensa hän on viime vuosina paneutunut. Paris School of Economicisin taloustieteen professorina työskentelevän Zucmanin tämän vuoden kenties eniten huomiota saanut julkaisu on kesäkuussa julkaistu ehdotus (pdf) superrikkaiden verotuksen kiristämisestä. Raporttia pyysi G20-maita johtava Brasilia, joka halusi selvityttää, miten kaikkein rikkaimpien verotusta voitaisiin tehostaa kansainvälisellä tasolla.

Zucmanin ehdotus on  suoraviivainen. Raportin mukaan miljardöörien pitäisi maksaa varallisuudestaan veroja kaksi prosenttia.

Syy on selvä: tällä hetkellä kaikkein rikkaimpia, miljardiomaisuuksia tienanaavia, verotetaan globaalisti varsin kevyesti. Zucman siteeraa raportissaan tutkimusta, jonka mukaan miljardöörit maksavat tällä hetkellä varallisuudestaan veroja mahdollisesti vain noin 0,3 prosenttia. Se johtuu pitkälti siitä, että heidän on helppo raportoida tulonsa varallisuutena ja kiertää näin progressiivista tuloverotusta.

Siksi uusi vero kohdistettaisiin juuri varallisuuteen.

”Tuloja voi manipuloida suhteellisen helposti, mutta varallisuutta ei. Jeff Bezosin on vaikea piilottaa omistusosuuttaan Amazonista”, hän huomauttaa.

Zucmanin laskelmien mukaan 3 000 ihmiseen kohdistuvalla miljardööriverolla saataisiin kokoon noin 250 miljardia dollaria (225  miljardia euroa) – ja enemmänkin, jos vero ulotettaisiin myös niihin, joiden omaisuus on miljardien sijasta satoja miljoonia dollareita. Vero voitaisiin kerätä erilaisilla kotimaisilla instrumenteilla eikä erillistä sopimusta välttämättä tarvittaisi, hän sanoo.

Vauraus ei valu alaspäin

Zucman on maailmalla tunnettu ja palkittu taloustieteilijä, joka työskentelee myös taloustieteen apulaisprofessorina Kalifornian yliopistossa ja johtaa EU Tax Observatory -tutkimuslaitosta. Hän tutkii globaalin vaurauden jakautumista ja verotusta ja on muun muassa kehittänyt veroparatiiseissa piilevän vaurauden tutkimisen mittareita.

Viime vuosina tutkittavaa on riittänyt, sillä varallisuuserot ovat maailmassa kasvaneet.

Miljardöörien varallisuus kasvoi noin 7,1 prosenttia vuodessa vuosina 1987–2024, kun taas keskimääräinen varallisuuden kasvu on ollut runsaat kolme prosenttia vuodessa.

Tämän vuoden alussa Oxfam-järjestö kertoi, että maailman viiden rikkaimman miehen omaisuus on kasvanut 114 prosenttia vuodesta 2020 alkaen.

Rikkaiden rikastumiseen on Zucmanin mielestä tärkeää kiinnittää huomiota, sillä vaurauden keskittyminen tarkoittaa myös vallan keskittymistä.

”Kun on äärimmäistä vaurautta, on myös äärimmäistä valtaa. Rikkaus tuo taloudellisen turvallisuuden lisäksi mahdollisuuksia vaikuttaa politiikkaan, markkinoihin ja vallitsevaan ideologiaan.”

Zucman näkee, että yksi keskeinen syy varallisuuserojen kasvuun on tietoinen politiikka – esimerkiksi verotuksen keventäminen, kuten Yhdysvalloissa on viime vuosikymmeninä tehty.

Miksi rikkaita sitten oikeastaan verotetaan niin kevyesti?

Zucman ei ole siitä aivan varma. Yksi syy voi olla se, että superrikkaille halutaankin erityiskohtelua. Etenkin Yhdysvalloissa vallitsevaan poliittiseen ajatteluun kuuluu, että rikkaiden varallisuus ”valuu alaspäin” ja hyödyttää myös lopulta muuta väestöä.

Tällainen ajattelutapa ei kuitenkaan ole kovin yleinen etenkään Euroopassa, Zucman uskoo. Paljon todennäköisempi selitys on vahva usko siihen, että superrikkaiden verotukseen ei oikein voi koskea. Pelkona on, että se johtaisi valtioiden väliseen verokilpailuun ja pahenevaan veronkiertoon.

”Sitä pidetään eräänlaisena luonnonlakina. Ihmiset uskovat siis oikeasti, että niin ei vain voi tehdä. Veronkierto ja verovälttely eivät kuitenkaan ole luonnonlakeja, vaan ne ovat valintoja, joimme tehdä. Voimme valita taistella niitä vastaan”, hän sanoo.

Kolmas syy rikkaiden kevyeen verotukseen taas liittyy edellä mainittuun valtaan: varallisuus tuo valtaa, jonka avulla rikkaat ovat onnistuneet puolustamaan etuoikeuksiaan.

Toteuttamismahdollisuudet

Zucmanin ehdotus kahden prosentin verosta on saanut myös kritiikkiä epärealistisuudesta. Esimerkiksi Tax Policy Associates -ajatushautomon perustaja Dan Neidel sanoi Financial Times -lehden haastattelussa, ettei se saavuttaisi kannatusta niissä maissa joissa sitä tarvittaisiin eniten – Kiinassa ja Yhdysvalloissa.

Myös Zucmanin itsensä mukaan on epätodennäköistä, että kaikki maat olisivat samaa mieltä. Hän korostaa, että kyseessä on vasta keskustelun alku.

Hän kuitenkin uskoo, että nyt on sopiva ajankohta keskustella aiheesta.

”Ongelma tunnustetaan yhä yleisemmin. G20-talousministerit julistivat heinäkuussa ensimmäistä kertaa, että tapa, jolla verotamme superrikkaita, ei toimi, ja että on tehtävä yhteistyötä sen korjaamiseksi. Olen optimistinen verrattuna viiden vuoden takaiseen aikaan, jolloin tästä ei puhuttu lainkaan”, Zucman sanoo.

Hän viittaa myös OECD:n tänä vuonna voimaan tulleeseen sääntöön, joiden mukaan monikansallisten yritysten pitää maksaa voitoistaan vähintään 15 prosenttia veroja. Periaatteen hyväksyi lähes 140 maata, vaikkakin vain 35 toteuttaa sitä.

Myös kansa on verotuksen kiristämisen puolella: kesällä julkaistun tutkimuksen mukaan jopa 68 prosenttia G20 -maissa asuvista ihmisistä kannattaa rikkaiden nykyistä kovempaa verotusta.

”En halua olla naiivi, ja olisi väärin aliarvioida vastaiskua, joka on jo tullut. Superrikkaat haluavat puolustaa matalaa veroastettaan, ja heillä on paljon valtaa. Mutta jos katsotaan mielipidekyselyitä, niin ihmiset haluavat muutosta. Jossain vaiheessa päättäjien täytyy kuunnella tätä vaatimusta.”