"Juuri, kun luulimme, ettei tilanne voi enää pahentua, joudumme jälleen kerran leikkaamaan lisää. Pakolaisten oli jo valmiiksi vaikea selvitä sillä vähällä, mitä pystyimme antamaan", sanoi YK:n alaisen Maailman elintarvikeohjelman (WFP) aluejohtaja Muhannad Hadi viime kesänä brittilehti The Guardianille.

WFP kertoi joutuvansa puolittamaan Libanoniin paenneille syyrialaisille jaettavien ruokakuponkien arvon heinäkuun ajaksi ja joutuvansa ehkä leikkaamaan kaiken avun Jordaniassa olevilta syyrialaisilta.

Kyseessä ei ollut yksittäistapaus. Viime vuosina monet avustustoimijat ovat kertoneet useaan otteeseen, ettei niillä ole riittävästi rahaa, jotta ne voisivat jakaa kaikille tarvitsijoille humanitaarista apua. Humanitaarisella avulla tarkoitetaan henkeä pelastavaa, lyhytaikaista tukea, jota annetaan konfliktien ja katastrofien uhreille.

Rahaa saadaan vetoomusten seurauksena usein kaivettua jostakin lisää – näin on käynyt esimerkiksi WFP:n tapauksessa. Silti selvää on, että humanitaarista apua ei ole läheskään aina tarpeeksi. Esimerkiksi YK:n vuosittain julkaiseman hätäapuvetoomuksen tavoittelemasta summasta saatiin viime vuonna kerättyä avunantajavaltioilta vain runsas puolet.

"Kyseessä on pitkän aikavälin trendi, mutta nyt humanitaarisen avun tarve on saavuttanut ennennäkemättömät mittasuhteet. Jos tähän päälle tulisi vielä Haitin maanjäristyksen tai tsunamin kaltainen megakatastrofi, olisimme aikamoisessa pulassa", kiteyttää ulkoministeriön humanitaarisen avun neuvonantaja Satu Lassila.

Ruoka-apu on Lassilan mukaan ollut perinteisesti yksi humanitaarisen avun parhaiten rahoitetuista osa-alueista, mutta nyt esimerkiksi Syyriassa sitäkään ei ole aina tarpeeksi Ruoka ei ole ainoa huolenaihe: myös esimerkiksi Maailman terveysjärjestö (WHO) joutui elokuussa sulkemaan Irakissa toistasataa terveysklinikkaa rahapulan vuoksi.

Apua tulee lisää, mutta se ei riitä

Rahapula ei johdu valtioiden kitsastelusta, päinvastoin: Suomi mukaan lukien avunantajamaat ovat viime vuosina enimmäkseen kasvattaneet apusummiaan. Vaikka YK:n hätäapuvetoomus jäi viime vuonna puoliksi rahoittamatta, siihen lahjoitettiin silti noin 9,4 miljardia euroa, yli kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin vuonna 2005.

Koko maailman humanitaarisen avun virtoja seuraavan Global Humanitarian Assistance -raportin mukaan myös esimerkiksi vuonna 2014 apua annettiin muutkin kuin YK-kanavat mukaan lukien lähes viidennes enemmän kuin edellisvuonna, noin 22 miljardia euroa.

Ongelmana kuitenkin on, että avuntarve kasvaa vieläkin nopeammin.

"Humanitaariset tarpeet ovat suurempia kuin koskaan. Siitä huolimatta, että siihen on panostettu enemmän kuin koskaan, kuilu kasvaa", Lassila sanoo.

YK pyysikin joulukuussa kansainväliseltä yhteisöltä tämän vuoden humanitaarisen toimintaansa historiallisen suurta summaa: noin 20,1:tä miljardia dollaria, eli noin 18,3:a miljardia euroa. Pyyntö on melkein neljä kertaa suurempi kuin vuonna 2006.

Rahoilla on tarkoitus auttaa 87,6:ta miljoonaa ihmistä, joista yli kaksi kolmasosaa asuu vain kuudessa maassa: Etelä-Sudanissa, Jemenissä, Kongon demokraattisessa tasavallassa Syyriassa, Irakissa ja Etiopiassa. Etiopia kärsii vakavasta kuivuudesta, muissa maissa avuntarve johtuu enimmäkseen monivuotisista vaikeista konflikteista. Yhteensä humanitaarisen avun tarpeessa on 125 miljoonaa ihmistä, YK kertoi vetoomuksessaan.

"Maailma näyttäytyy aiempaa realistisempana"

Syyt siihen, miksi apua tarvitaan aiempaa enemmän, ovat mutkikkaat. 

"Yksi tärkeimmistä syistä on konfliktien määrän lisääntyminen ja niiden pitkittyminen. Humanitaarisen avustusoperaation keskimääräinen kesto on noussut 17 vuoteen. Alun perin se luotiin lyhytaikaiseksi välineeksi", Lassila muistuttaa.

"Ihmiset ovat koko ajan liikekannalla – lähdössä pois tai palaamassa."

Maailmassa on nykyisin noin 60 miljoonaa maansisäistä tai kansainvälistä pakolaista. Viime kuukausina on usein muistutettu, että se on eniten sitten toisen maailmansodan, mutta huomionarvoista on myös määrän kasvun nopeus: vielä vuonna 2005 pakolaisia oli lähes kaksi kertaa vähemmän kuin nyt.

Samaan aikaan luonnonkatastrofien uhrien määrä on vähentynyt, mutta konfliktien pitkittymisen ja kärjistymisen vuoksi avuntarve on silti kasvanut. Samalla myös uhrien tilanne on vaikeutunut.

"Esimerkiksi Etelä-Sudanissa yhdistyvät kuivuus ja poliittiset levottomuudet. Ihmiset ovat koko ajan liikekannalla – lähdössä pois tai palaamassa. He ovat herkkiä lähtemään liikkeelle, mikä johtuu ehkä siitä, että he muistavat, mitä aiemmin on tapahtunut", kertoo Kirkon Ulkomaanavun humanitaarisen avun päällikkö Eija Alajarva.

Hänen mukaansa Ulkomaanavun apuohjelmista suurin osa on jollakin tavoin tekemisissä ihmisten liikkumisen ja pakolaisuuden kanssa.

Yhtä tiettyä syytä konfliktien yhtäaikaiseen kärjistymiseen ei ole, mutta Alajarvan mukaan yksi taustatekijä saattaa olla ilmastonmuutos. Esimerkiksi Syyriasta on tehty tutkimus, jonka mukaan levottomuuksien yhtenä laukaisijana toimi ehkä maaseutua kurittanut vesipula.

Vaikka tilanne on monella tapaa poikkeuksellinen, täysin uusi se ei etenkään apusektorilla työskentelevien näkökulmasta ole. Maailmassa on ollut kriisejä vuosikaudet, muistuttaa Pelastakaa Lasten humanitaarisen avun ohjelmapäällikkö Antti Toivanen.

"Nyt, kun kriisit näkyvät eri tavalla vaikkapa Euroopassa, maailman tila ehkä näyttäytyy meille aiempaa realistisempana", hän toteaa.

Lisää priorisointia

Humanitaarisen avun paineet näkyvät osaltaan myös suomalaisten avustustoimijoiden työssä. Rahankäyttöä mietitään aiempaa tarkemmin.

"Pohdinta siitä, mitä priorisoidaan ja mistä leikataan, on ankaraa. Toistaiseksi näyttää siltä, ettemme pysty ehkä tukemaan esimerkiksi Maailman terveysjärjestöä tänä vuonna yhtä paljon kuin aiempina vuosina", Lassila kertoo.

"Vaikka on kärkkäitä mielipiteitä varsinkin pakolaisia vastaan, ihmiset näkevät, että hädän keskellä olevia on autettava"

Suomessa ongelmaa mutkistavat vielä tämänvuotiset leikkaukset kehitysyhteistyöbudjetista, josta humanitaarisen avun varatkin otetaan. Humanitaarista apua suojellaan leikkauksilta, ja siksi pudotus on vain kuusi prosenttia edellisvuodesta. Tärkeänä painopisteenä tulee olemaan Syyria, jonne tosin kanavoidaan myös tavallista kehitysyhteistyörahaa.

Tavallisesti vuoden varrella humanitaarisen avun budjettiin haalitaan kuitenkin lisää rahaa, joten mikäli summa jää tänä vuonna budjetin mukaiseksi, leikkaus on huomattavasti suurempi kuin kuusi prosenttia. Viime vuonna Suomi antoi humanitaarista apua lähes 98 miljoonaa euroa, tälle vuodelle on budjetoitu 70 miljoonaa.

"Elämme aina siinä toivossa, että saisimme lisärahaa", Lassila sanoo.

Jääkö joku ilman?

Noin 30 prosenttia ulkoministeriön kautta kulkevasta humanitaarisesta avusta kanavoidaan suomalaisten järjestöjen, kuten Kirkon Ulkomaanavun, Pelastakaa Lasten ja Punaisen Ristin kautta.

Ulkomaanavun Alajarva kertoo, että järjestö hakee rahaa avustusoperaatioihinsa myös YK-järjestöiltä ja EU:lta, eivätkä valtion leikkaukset tunnu sen vuoksi sen humanitaarisessa toiminnassa niin kovina kuin muussa tapauksessa. Silti esimerkiksi sekä järjestön kehitysyhteistyö että humanitaarinen apu lopetettiin Kongon demokraattisessa tasavallassa leikkausten seurauksena.

"Isoa notkahdusta ei ole tullut, mutta toki valmius antaa nopeasti apua muihin äkillisiin katastrofeihin on laskenut", Alajarva sanoo.

Onni onnettomuudessa on, että maailman kriisien pahentuessa myös lahjoittajat ovat heränneet.

"Suomalaiset yksityiset kansalaiset ovat olleet todella innokkaita lahjoittamaan. Vaikka on kärkkäitä mielipiteitä varsinkin pakolaisia vastaan, ihmiset näkevät, että hädän keskellä olevia on autettava", hän kertoo.

Yhteensä järjestö antaa vuosittain noin 10 miljoonan euron edestä humanitaarista apua.

Suomen Pelastakaa Lapset toteutti humanitaarisen avun hankkeita viime vuonna noin 4,5 miljoonalla eurolla. Myös se pyrkii leikkausten keskellä hankkimaan rahaa muilta rahoittajilta ja esimerkiksi yrityksiltä. Toivasen huolena kuitenkin on, että kun kriisit maailmalla pitkittyvät ja kuilu avun tarpeen ja tarjonnan välillä kasvaa, osa kriiseistä saa väistämättä vähemmän huomiota kuin toiset.

Esimerkiksi Jemenin sisällissodan aiheuttaman humanitaarisen kriisin hoitoon on jo nyt hänen mukaansa ollut vaikea saada rahoitusta. Kriisitilanteissa alirahoitetuksi sektoreiksi jäävät usein myös esimerkiksi lastensuojelu ja koulutus.

"Viime aikoina on ollut myös raportteja siitä, että rahoitus alkaa kääntyä takaisin rikkaisiin maihin, esimerkiksi siirtolaiskriisin hoitamiseen Euroopassa. Huolena on, jääkö joitakin alueita sen takia huomiotta ja kärsitäänkö tämän seuraukset myöhemmin", Toivanen sanoo.

Järjestelmän konkurssi

Apujärjestelmän heiluessa konkurssin partaalla asiantuntijapiireissä on alettu keskustella myös siitä, onko koko YK:n ja kansainvälisten järjestöjen johtamassa monimutkaisessa humanitaarisen avun järjestelmässä jotakin perustavanlaatuista vikaa. Humanitaarisen avun juuret ulottuvat 1800-luvulle, ja osa asiantuntijoista on sitä mieltä, ettei ajatus lyhytaikaisesta avusta sovi enää pitkittyneiden ja mutkistuneiden kriisien maailmaan.

Esimerkiksi avustusjärjestö International Rescue Committeen johtaja, Iso-Britannian entinen kehitysministeri David Miliband, sekä järjestön varajohtaja Ravi Gurumurthy kirjoittivat joulukuussa Guardian-lehdessä, että humanitaarisen avun lyhytaikaisuus toimii arvaamattomasti esimerkiksi tilanteissa, joissa tilapäisiksi tarkoitetuista suojista kasvaakin kaupunkeja.

Heidän ja myös monen muun asiantuntijan mielestään humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön pitäisi pelata paremmin yhteen – tällä hetkellä ne ovat kaksi eri asiaa: kehitysyhteistyössä tehdään pitkäjänteistä työtä, humanitaarinen apu taas on nopeaa, lyhytaikaiseksi tarkoitettua hätäapua. Kriisien pitkittyessä humanitaarisella avulla joudutaan puuttumaan ongelmiin, joiden ratkomiseen tarvittaisiin toisenlaisia keinoja. Myös rahoituspohja on täysin erilainen kuin kehitysyhteistyössä, jonka rahoitus on pitkäaikaisempaa.

Viime kuukausina kansainvälisissä medioissa haastatellut asiantuntijat ovatkin pohtineet radikaalimpien uudistusten tarvetta. Esimerkiksi humanitaarisen toiminnan parantamiseen tähtäävän Alnap-verkoston viimesyksyisen raportin mukaan humanitaarisen avun järjestelmä on saavuttanut rajansa, eikä sitä voi enää korjata pienillä muutoksilla.

Tutkijoiden mukaan rahapulan lisäksi ongelmana esimerkiksi se, että kaikkiin kriiseihin yritetään puuttua samalla toimintamallilla. Lisäksi kansallisille ja paikallisille avustustoimijoille ei juuri anneta rahaa eikä uhrien ääntä kuulla riittävästi.

Myös Global Humanitarian Assistance -raportin mukaan humanitaarisesta avusta vain 0,2 prosenttia menee paikallisille järjestöille, vaikka niiden tiedetään usein toimivan nopeammin ja pysyvän paikan päällä pidempään kuin kansainvälisten toimijoiden. Kansalliset hallitukset taas saavat avusta suoraan noin 3,1 prosenttia.

"Positiivista pöhinää"

Suomalaisasiantuntijoiden mukaan järjestelmä ei ole totaalisessa kriisissä – päin vastoin, se on viime vuosina tehostunut ja parantunut entisestään. Satu Lassilan mukaan tarvitaan paremminkin pieniä toimenpiteitä, joiden avulla sitä voidaan vielä korjata lisää.

Hänen mielestään liikkeellä on paljon "positiivista pöhinää" ja pieniä hyviä ideoita, kuten vaikkapa WFP:n uudet innovaatiot käteisen jakamisesta ruoka-avun sijasta. Tällä hetkellä vain kuusi prosenttia avusta jaetaan käteisenä, mitä on pidetty ongelmallisena.

Lassila myöntää, että humanitaarisen avun keskittyminen pienelle joukolle isoja kansainvälisiä avunantajia on ongelma. Toisaalta usein paikallisilla järjestöillä ei ole kapasiteettiakaan toimittaa apua, hän sanoo.

Myös Pelastakaa Lasten Antti Toivanen muistuttaa, että humanitaarinen apu pelastaa vuosittain suuren määrän ihmishenkiä ongelmista huolimatta. Järjestelmä korjaa virheitään, ongelmista keskustellaan ja se paranee koko ajan, hän uskoo.

"On asioita, joihin humanitaarisen järjestelmän ei ole tarkoituskaan vastata."

Lassilan, Toivasen sekä Ulkomaanavun Alajarvan mukaan keskustelua kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun yhteistyön parantamisesta pitää silti käydä.

"Kehitysyhteistyöllä on tärkeä merkitys siinä, että humanitaarisen avun tarvetta voidaan vähentää. Hyvällä kehitysyhteistyöllä voidaan ennakoida ja vähentää kriisejä ja ehkäistä konflikteja ja luonnonkatastrofeja. Siinä mielessä kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu kulkevat yhdessä, ja olisi tärkeää vahvistaa niiden keskinäistä keskustelua ja yhteistä päätöksentekoa", Lassila sanoo.

"Pitäisi lähteä liikkeelle tarpeesta ja vastata siihen – aivan sama, mistä rahoitus tulee. On turvattava avun jatkuvuus ja kestävyys ja se, että yhteisöt pystyvät vastaamaan kriiseihin kestävällä tavalla", Alajarva toteaa.

Toivasen mukaan on kuitenkin muistettava, ettei humanitaarisen avun järjestelmä voi ratkaista kaikkia ongelmia.

"Vaikkapa Syyrian kohdalla poliittinen prosessi on se, millä asiat saadaan kuntoon. On asioita, joihin humanitaarisen järjestelmän ei ole tarkoituskaan vastata", hän huomauttaa.

Luksusverolla lisää rahaa?

Humanitaarisen avun ongelmiin on herätty myös YK:ssa, joka järjestää toukokuussa Istanbulissa kansainvälisen humanitaarisen avun konferenssin. Siellä valtiot on tarkoitus saada mukaan ratkomaan ongelmia.

Kokouksen alla julkaistiin korkean tason paneelin raportti, joka keskittyy ideoimaan etenkin ratkaisuja humanitaarisen avun rahapulaan. Sen mukaan vaje on vuosittain noin 15 miljardia dollaria, eli noin 13,6 miljardia euroa.

Raportissa ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi rahansiirtoveroa, joka voisi tuottaa vuosittain jopa 23–31 miljardia euroa. Hyviä esimerkkejä ovat raportin mukaan myös esimerkiksi lentomaksut, rahansiirtofirmojen toteuttamat maksualennukset sekä islamin almujenantojärjestelmä, jota voisi hyödyntää rahankeruussa.

Paneelissa mukana ollut Euroopan komission varapuheenjohtaja Kristalina Georgieva kertoi raportin julkaisun alla uutistoimisto Reutersille, että yksi keino voisi olla vaikkapa Uber-taksipalvelusovelluksen käyttäjiltä perittävä maksu.

Toisaalta kyse ei ole pelkästään siitä, etteikö rahaa olisi olemassa jo nyt. YK-raportissa kerrotaan, että vuonna 2014 humanitaariseen apuun kerätty rahasumma vastasi noin 0,031:tä prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

"Vuonna 2014 humanitaariseen apuun kerätty rahasumma vastasi noin 0,031:tä prosenttia maailman bruttokansantuotteesta."

Myös suomalaisjärjestöt muistuttavat, että humanitaariseen apuun käytettävä raha on maailman mittakaavassa pieni summa. Alajarvan mukaan tärkeintä olisikin, että valtiot sitoutuisivat humanitaarisen avun antamiseen riittävän vakavasti.

"Kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu ovat pieniä rahavirtoja verrattuna vaikkapa siihen, mikä tulee veronkierron takia kehitysmaista rikkaisiin. Esimerkiksi veronkierron ja korruption hallinnan puuttumalla pystyttäisiin parantamaan köyhien maiden mahdollisuuksia varautua kriiseihin", huomauttaa Antti Toivanen.