Luontaistuotekauppojen hyllyiltä on suhteellisen helppo löytää açaimarjajauhetta, jota voi ripotella vaikkapa jugurtin sekaan.

Açaimarjaa mainostetaan superfoodina, jossa on paljon niin proteiinia, kuitua, vitamiineja kuin omega 3 -rasvahappojakin.

Sen matka Suomeen on pitkä. Palmussa kasvavia marjoja tuotetaan muun muassa Amapán osavaltiossa Brasilian Amazoniassa. Sitä kasvattavat maan perinteiseen keräilijäväestöön kuuluvat ihmiset.

”Alun perin açaimarjoja söivät vain metsän ihmiset, mutta nyt sitä käytetään ympäri Brasilian ja koko maailman. Kaikki haluavat açaimarjoja”, kertoo Brasilian keräilijäväestön liiton (CNS) puheenjohtaja Joaquim Correa de Souza Belo ja näyttää kuvia yhteisönsä mailla sijaitsevista palmuista.

Belo on kuitenkin huolissaan tulevaisuudesta. Valtio on myöntänyt açain keräilijöille ja muille metsistä eläville yhteisöille reservaatteja yli 60 miljoonan hehtaarin edestä, mutta nyt kehitystä uhkaa Brasilian viime syksynä valittu äärioikeistolainen presidentti Jair Bolsonaro.

”Luonnonvaroiltaan rikasta aluetta tavoittelee aina joku, kuten yritykset. Mutta nyt presidentti on suurempi ongelma. Uusia lakeja säädetään ja vanhoista yritetään päästä eroon. Hallitus antaa vahvaa tukea vanhoille vihollisillemme”, Belo toteaa.

Amazonin sademetsäalueella elää keräilijöiden lisäksi myös alkuperäiskansoja, mutta myös yritykset ja valtio haluavat metsistä osansa, sillä Amazonilta löytyy esimerkiksi mineraaleja ja viljavaa maata.

Viime vuosina ja vuosikymmeninä Brasiliassa on hakattu hehtaareittain metsää muun muassa karjalaitumiksi ja selluplantaaseiksi sekä soijan, maissin ja sokeriruo’on viljelyä varten. Myös suurpatojen alle on jäänyt metsää.

Vaikka metsäkatoa on saatu myös hillittyä, hiljattain ilmestyneen tutkimuksen mukaan viime vuonna eniten sademetsää tuhoutui juuri Brasiliassa, 1,35 miljoonaa hehtaaria. Ympäristöjärjestö WWF on arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä 27 prosenttia Amazonista on ilman puita, jos nykymeno jatkuu.

Yhteisö suojelee metsää

Keräilijöiden tarkkaa lukumäärää ei Brasiliassa tiedetä, mutta reservaateissa elää arviolta 800 000 ihmistä. Toisin kuin alkuperäiskansoilla, heillä ei ole erityistä etnistä identiteettiä vaan heitä yhdistää eläminen sademetsän antimista.

Keräilijät eivät hakkaa metsää vaan kasvattavat açaimarjojen lisäksi esimerkiksi babassu-palmua, josta saadaan öljyä, pähkinöitä ja hedelmiä. He myös metsästävät, istuttavat maniokkia, keräävät kumia ja kalastavat.

”Juuri tuotteiden monipuolisuus antaa meille mahdollisuuden elää metsistä”, Belo sanoo.

Belon johtama CNS edustaa kaikkia keräilijäryhmiä. Alun perin järjestö perustettiin, kun kuminkerääjät ryhtyivät vaatimaan oikeuksiaan 1980-luvun puolivälissä tarkoituksenaan puolustautua metsäkatoa, maanomistajia, maakaappauksia ja maatyöläisten murhia vastaan. Keräilijät olivat yksityisiä suurmaanomistajia paljon heikommassa asemassa, koska heillä ei ollut virallista oikeutta maahan.

Kuminkerääjien liikkeen johtaja Chico Mendes murhattiin aktivisminsa takia. CNS:n työ on kuitenkin jatkunut ja keräilijät ovat saaneet yli 60 miljoonaa hehtaaria maata reservaateikseen. Käytännössä valtio omistaa maan, mutta keräilijöillä on oikeus hyödyntää sitä.

Belo painottaa, että keräilijät haluavat paitsi säilyttää perinteisen elämäntapansa, myös suojella metsää.

”Aiemmin ajateltiin, että metsiä pitää suojella ilman ihmisiä – niihin tuotiin vartijat ja jeepit. CNS:n suurin saavutus on kuitenkin ollut todistaa, että paras tapa suojella metsää on tehdä se yhdessä metsästä elävien ihmisten kanssa. Tämä on tärkeää myös muualla kuin Brasiliassa”, Belo sanoo.

Myös monet tutkimukset osoittavat, että yhteisöllisen metsien hallinnan avulla saadaan usein suojeltua metsää tehokkaasti, sillä paikallisten yhteisöjen motivaatio suojella metsiä on yleensä korkea.

Pelkona paluu menneeseen

CNS:n tavoitteena on edelleen keräilijäreservaattien lisääminen. Kymmeniä miljoonia hehtaareita keräilijäväestön alueita on vielä vailla virallista suojaa ja terveys- ja sosiaalipalvelut vaativat kohentamista. Järjestö on saanut tukea muun muassa suomalaiselta Siemenpuu-säätiöltä, jonka vieraana Belo kävi toukokuussa Suomessa.

Presidentti Jair Bolsonaro voi kuitenkin pysäyttää koko kehityksen. Vuoden alussa virkaansa astunut äärioikeistolainen Bolsonaro on jo siirtänyt alkuperäiskansoista vastaavan viraston tehtävät maatalousministeriölle, joka on perinteisesti tukenut suurmaanomistajia ja agribisneksen edustajia.

Bolsonaro ajaa intiaanien ”integroimista” valkoisten yhteiskuntaan ja syyttää heitä valtavien maa-alueiden kahmimisesta. Hän on ilmoittanut, ettei anna enää maata alkuperäiskansareservaateille.  Se on herättänyt pelkoja siitä, että Amazonin alue avataan kokonaan suuryrityksille.

Samat uhat ja pelot koskevat myös keräilijöitä, Belo sanoo. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, mitä tulee tapahtumaan: CNS vasta seuraa hallinnon tasolla muutoksia ja yrittää vaikuttaa muun muassa kongressiin.

Koko maailman taistelu

Amazonin sademetsä on maailman suurin sademetsä ja siksi yksi maailman suurimmista hiilinieluista. Ilmastonmuutoksen ehkäisemisen lisäksi se on myös biodiversiteetin säilyttämisen kannalta äärimmäisen tärkeä.

Belon mukaan ilmastonmuutos vaikuttaa jo nyt keräilijöihin. Sateisena vuodenaikana sadetta tulee liikaa ja lämpimänä vuodenaikana on liian kuuma.

Hän muistuttaa, että Amazonian puolustamisessa ei silti ole kyse vain keräilijöiden elämäntavasta vaan koko maapallon tulevaisuudesta. Siksi tilanne ei ole vain Brasilian vastuulla.

”Näiden asioiden puolesta on taisteltava yhdessä. Tämä ei ole vain meidän taistelumme.”

Belo muistuttaa, että muut maat ovat vastuussa myös siksi, että ne ostavat Brasilialta myös valtavia määrää raaka-aineita, kuten vaikkapa pääosin rehuksi menevää soijaa.