(IPS) -- Kaksi naista seisoo tienposkessa ja odottaa salaatinkerien kanssa autokuljetusta. Nobukhosi Cebekhulu, 68, ja Khetsiwe Tofile, 64, ovat vihannesten pienviljelijöitä ja ylpeitä siitä, että voivat osallistua kansakuntansa hyvinvoinnin ylläpitämiseen myös koronapandemian aikana.

Cebekhulu ja Tofile elävät Eswatinin (entinen Swazimaa) Malkernsissa, jossa toimii myös kestävän maatalouden edistämiseen omistautunut Guba Permaculture Training Centre. Guban auto vie naisten kasvikset kaupungille.

”Guba kerää tuotteemme ja myy ne puolestamme. Siksi meidän ei tarvitse lähteä kotoamme ja voimme kunnioittaa koronasulkua”, Tofile toteaa.

Ennen Eswatiniin maaliskuussa julistettua osittaista koronasulkua Guba välitti luontoa kunnioittavaan, permakulttuuriseen viljelyyn kouluttamiensa pienviljelijöiden tuotteita Malkernsin ravintoloille.

Kun ravintolat suljettiin, Guba pystytti myyntitiskin kaupungin keskustaan. Kauppa käy päivä päivältä paremmin, joten viljelijät saavat sulusta huolimatta edelleen tuloja ja kaupunkilaiset puolestaan tuoreita kasviksia.

Vastaus köyhyyden haasteeseen

Malkerns on pieni, mutta elinvoimainen maalaiskaupunki Eswatinin keskiosassa. Kaupungissa on kookas keskiluokka, joka takaa myös luomutuotteiden kysynnän.

Cebekhulu ja Tofile ovat Guban kouluttamia, vuoden 2014 kurssilta valmistuneita. Vuoden mittaisella kurssilla he oppivat kasvattamaan kasviksia luonnonmukaisilla menetelmillä, istuttamaan ikivihreitä puita, suunnittelemaan tuotantonsa vuodenkierron mukaan, tuottamaan omat siemenensä ja pistokkaansa, valmistamaan ympäristöä vahingoittamatonta tuhohyönteisten karkotetta ja niin edelleen.

Koulutusohjelma myös opettaa hankkimaan taitoja, joilla selvitään epäsäännöllisistä sateista ja muista ilmastonmuutoksen seurauksista. Permakulttuuri auttaa viljelijöitä sopeutumaan muuttuvaan ilmastoon käyttämällä luonnon toimintaa jäljitteleviä viljelytapoja.

Kurssien tavoitteena on ruokaturvan parantaminen ja viljelykasvien sietokyvyn kasvattaminen. Guban johtajan Sam Hodgsonin mukaan permakulttuurin koulutusohjelma on vastaus köyhyyden eswatinilaisten ravitsemukselle asettamiin haasteisiin.

”Kannustamme viljelijöitä käyttämään materiaaleja, joita heillä jo on kotona. Emme odota heidän esimerkiksi ostavan uusia työkaluja tai rakennustarpeita, vaan opetamme heidät saamaan enemmän irti maataloudesta, jota he jo harjoittavat”, Hodgson sanoo.

Alkujaan tarkoitus oli vain tukea viljelijöitä, jotta he saisivat tuotettua riittävästi oman perheensä tarpeisiin. Myöhemmin heitä on myös koulutettu myymään tuotteitaan ja ansaitsemaan niillä.

Viisivuotiaat mittatikkuina

Eswatinin maaseutuväestöstä 20 prosenttia on kokenut vakavia ruokaturvan puutteita, mutta maa lähenee hiljalleen väestönsä ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämistä.

Eswatinissa käytetään alle viisivuotiaiden lasten tilannetta mittatikkuna, kun arvioidaan kansakunnan ravitsemuksellista tilaa. Eswatinin ravitsemusneuvoston seurannasta ja arvioinnista vastaava virkailija Musa Diamini kertoo, että puutteellisesta tai väärästä ravitsemuksesta johtuva lyhytkasvuisuus vaivaa 25,5:tä prosenttia alle viisivuotiaista.

”Se on yhä liikaa, mutta olemme kuitenkin edistyneet. Aiemmin prosenttiluku oli 30:n tienoilla. Alle viisivuotiaista alipainoisia on vain viisi prosenttia, mikä on maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan siedettävä määrä”, Diamini sanoo.

Koronapandemia saattaa kuitenkin kääntää kehityksen suunnan, kun ihmisten tulot osittaisenkin sulun aikana laskevat. YK:n ruokaohjelman mukaan jo nyt 63 prosenttia väestöstä on köyhiä.