Zimbabwen pääkaupungin Hararen köyhillä, tiheästi asutuilla alueilla vessana toimii usein maahan kaivettu kuoppa. Vain muutaman metrin päässä voi olla lähde, josta saadaan juomavesi.

”Se luo tietenkin valtavan riskin koleratartunnalle”, sanoo Suomen Punaisen Ristin (SPR) maajohtaja Michaela Södergård.

Hän on mukana ohjelmassa, jossa yritetään saada hallintaan maassa helmikuussa 2023 alkanut koleraepidemia.

Sairastuneita on noin 31 000, kuolleita satoja. Tapausmäärät ovat kyllä viime kuukausina laskeneet, mutta eivät niin paljon, että epidemian voisi sanoa olevan ohi.

”Yleensä kolera tulee samaan aikaan sadekauden kanssa, syys-maaliskuussa. Olimme toivoneet, että tähän mennessä tartunnat olisivat jo vähentyneet merkittävästi, mutta niin ei valitettavasti ole”, Södergård kertoo.

Samantyyppinen tilanne on myös esimerkiksi Mosambikissa, Malawissa ja monissa muissa eteläisen Afrikan maissa. Alueella on meneillään pahin epidemia jopa vuosikymmeniin.

Globaalilla tasolla yhteensä 31 maata on tänä vuonna raportoinut koleratapauksista. Suurin osa on eteläisen ja itäisen Afrikan maita, mutta mukana on myös Lähi-idän ja Aasian maita sekä Haiti. WHO on luokitellut epidemian luokitusasteikkonsa kolmannen eli korkeimman luokan hätätilaksi.

Eurooppaa tai muita länsimaita tauti ei uhkaa, ja se saattaakin olla yksi syy siihen, ettei sitä ole saatu hallintaan.

Kriisien aiheuttama vitsaus

Kolera on bakteerin aiheuttama tauti, joka tarttuu ihmiseen saastuneen veden tai ruuan, ulosteen sekä muiden eritteiden välityksellä. Potilas kärsii rajusta vesiripulista ja oksentelusta ja menettää nesteitä jopa 20 litraa päivässä.

Tapaukset vähenivät pitkään, kunnes vuonna 2021 tauti alkoi taas levitä. Vuonna 2022 tapauksia oli jo kaksi kertaa enemmän kuin edellisvuonna. Tänä vuonna niitä on ollut enemmän kuin viime vuonna yhteensä, yli 780 000. Kyse on vain raportoiduista tapauksista; todellisuudessa määrä voi olla suurempikin.

”Kolera on hyvin köyhien maiden ja katastrofitilanteiden vitsaus. Tautitapaukset ovat lisääntyneet maailmalla huomattavasti, koska koleran leviämistä suosivia olosuhteita on yhä enemmän”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Hanna Nohynek.

Kolera leviää herkästi silloin, kun viemäröinti toimii huonosti, käsiä ei voi pestä eikä puhdasta juomavettä tai hygieenisiä vessoja ole saatavilla. Tällaiset olosuhteet on usein esimerkiksi pakolaisleireillä, joilla elää juuri nyt poikkeuksellisen paljon ihmisiä.

Ilmastonmuutos ja El Niño -sääilmiö puolestaan aiheuttavat yhä enemmän sään ääri-ilmiöitä. Tulvat voivat johtaa jäte- ja juomavesien sekoittumiseen, kuivuus taas vaikeuttaa puhtaan veden saantia.

WHO:n mukaan epidemia on viime vuosina ollut aiempaa tappavampi. Tautiin on monissa maissa kuollut yli prosentti sairastuneista. Zimbabwessa osuus on peräti kaksi prosenttia. 

Se ei kuulosta paljolta, mutta se kertoo laajemmin kolera-alueilla elävien elinolosuhteista.

”Usein koleraan vakavasti sairastuvat paikalliset ovat valmiiksi aliravittuja eikä hoitoa ole saatavilla nopeasti. Länsimaisen matkailijan riski saada vakava kolera on ihan toista luokkaa”, Nohynek sanoo.

Periaatteessa koleran hoito on kyllä helppoa. Potilaalle annetaan suola-sokeri-liuosta nestetasapainon ylläpitämiseksi. Ilman sitä jopa puolet vakavaa tautimuotoa sairastavista kuolisi.

Tilanne on kuitenkin pahempi silloin, kun nesteytystä ei ole saatavilla tai kun ihmisen terveydentila on valmiiksi heikko. Pienet lapset, vanhukset ja aliravitsemuksesta kärsivät ovat erityisen suuressa vaarassa kuolla jopa vain vuorokaudessa.

”Joidenkin ihmisten kohdalla tauti voi edetä hirveän nopeasti. Oksentelun ja vesiripuloinnin seurauksena potilas kuivuu ja menettää elektrolyyttejä, eli natriumia ja kaliumia, mikä voi johtaa aivo- ja sydänongelmiin. Silloin kolera voi johtaa kuolemaan”, Nohynek kertoo.

Vapaaehtoiset hillitsevät epidemiaa

Zimbabwessa koleran leviämistä selittää etenkin kehno vesi- ja sanitaatiojärjestelmä, joka on paikoin peräisin siirtomaa-ajalta ja on viime vuosina rappeutunut entisestään. Viemärijärjestelmä on myös ylikuormittunut, sillä viime vuosina maalta on muuttanut paljon väkeä kaupunkeihin.

Terveydenhuoltojärjestelmä on romahduspisteessä eikä pysty hoitamaan entisiäkään potilaita. Taustalla on maata vuosia kurittanut poliittinen epävakaus ja talouskriisi.

Maa on myös hätätilassa kuivuuden takia. Puhdasta vettä on siis saatavilla entistä vähemmän.

Yksi tautipesäkkeistä on pääkaupunki Harare, jossa myös Södergård työskentelee yhteistyössä Zimbabwen Punaisen Ristin kanssa. Se on tavoittanut koleraoperaatiossaan 832 000 ihmistä.

Järjestön työ nojaa koulutettuihin vapaaehtoisiin. He ovat perustaneet maahan 15 nesteytyspistettä, joista kuka tahansa sairastunut voi hakea suola-sokeriliuosta tai saada ohjeet sen valmistamiseen. Vain vakavat tapaukset ja riskiryhmät ohjataan terveyspalveluiden piiriin.

”Näin helpotetaan valtion terveysjärjestelmän kuormitusta”, Södergård kertoo.

Vapaaehtoiset myös kiertävät riskialueilla ovelta ovelle ja antavat hygieniaohjeita: vesi pitää keittää tai puhdistaa kemikaaleilla, kädet on pestävä ja ruoka keitettävä.

Ongelmana ei kuitenkaan aina ole tiedon puute.

”Suurin osa ihmisistä tietää, että vesi pitäisi puhdistaa, mutta kyse on siitä, onko heidän mahdollista ostaa vedenpuhdistuskemikaaleja. Jos vaihtoehtona on olla kokonaan ilman vettä tai juoda saastunutta vettä, ihmiset valitsevat jälkimmäisen.”

Rokotetuotanto sakkaa

Koleraepidemioita voidaan ehkäistä ja hillitä suun kautta otettavalla rokotteella. Zimbabwessakin Punaisen Ristin vapaaehtoiset ovat olleet mukana tukemassa rokotusoperaatiota.

Ongelmana on, että rokotteita ei ole tarpeeksi. WHO:n ja sen kumppanien muodostaman kansainvälisen koordinaatioryhmän hallinnoima varasto on käytännössä tyhjä.

”Tuotantokapasiteetti on tällä hetkellä 2,5 miljoonaa annosta kuussa, ja se ei riitä. On arvioitu, että tänä vuonna tarve kasvaa 30 prosenttia, ja sama tilanne on vuonna 2025”, Nohynek sanoo.

Jo viime vuonna annoksia tuotettiin vain puolet siitä, mitä olisi tarvittu. Tilannetta ei ole helpottanut edes se, että WHO suositteli puolitoista vuotta sitten, että rokotetta annetaan epidemiatilanteissa vain yksi annos aiemman kahden sijasta.

Nohynek johtaa WHO:n strategista rokotusasiantuntijaryhmää, jossa on viime aikoina keskusteltu myös kolerarokotteesta. Syynä rokotepulaan on hänen mukaansa se, että tuottajia koko maailman tarpeisiin on liian vähän. Kehittyville maille rokotetta valmistaa tällä hetkellä vain eteläkorealainen EuBiologics.

Tuottajien vähäisyys johtuu siitä, että kolera on köyhien maiden tauti ja rokotetuotantoa rahoitetaan lähinnä lahjoitusvaroin. Sen valmistaminen ei ole kaupallisesti kannattavaa, koska kehittyvillä mailla ei ole varaa maksaa siitä.

”Rokotetuotanto on kuin mitä tahansa bisnestä: sen pitää tuottaa osakkeenomistajille voittoa. Se on aika raakaa, jos pääasiallinen markkina on köyhissä, sotaa käyvissä maissa”, Nohynek toteaa.

Tilanne on nurinkurinen, sillä esimerkiksi suomalainen matkailija kyllä saa Dukoral-nimistä kolerarokotetta tarvittaessa apteekista. Valmistaja saa siitä parempaa hintaa kuin kehittyvissä maissa pystyttäisiin maksamaan.

Nohynekin mukaan ongelmaa helpottaisi se, että rikkaat maat rahoittaisivat köyhien maiden rokotetarpeita avokätisemmin, mutta myös se, että kehittyvät maat ottaisivat rokotetuotantoa enemmän omiin käsiinsä.

Ainakin Intiaan ja Etelä-Afrikkaan onkin suunnitteilla rokotetuotantoa. Lupaprosessit ovat kuitenkin hitaita, ja perustaminen vaatii aikaa, rahaa ja tietotaitoa – sekä riittävän ennustettavia markkinoita.

Lisää varautumista

Pitkällä aikavälillä koleraepidemiaa ei ratkaista rokotteella vaan takaamalla kaikille kunnollinen vessa, viemäröinti ja puhdas juomavesi.

Lyhyellä aikavälillä tarvitaan lisää varautumistoimia, sanoo SPR:n Michaela Södergård. Esimerkiksi kaivojen korjaaminen, veden klooraaminen ja vedentestauksen tehostaminen auttaisivat hillitsemään taudin leviämistä.

”Seuraavaan sadekauteen on vain puoli vuotta ja tiedämme, ettei kolera katoa”, hän muistuttaa.