Ihmisoikeustilanne on parantunut Suomessa viime vuosina hitaasti mutta vakaasti. Nyt ilmassa on kuitenkin merkkejä aikakaudesta, jona niiden tärkeydestä ei vallitsekaan enää yhtä suurta yhteisymmärrystä kuin aiemmin, sanovat suomalaisten ihmisoikeusjärjestöjen asiantuntijat.

"Tuntuu, että keskeisimmissä asemissa oleville ei ole tuttu ihmisoikeuksien ydinajatus: se, että ne ovat jakamattomia ja universaaleja ja että niistä ei voi poimia tiettyjä ja kiistää muiden olemassaoloa", sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila.

Suomen medioissa on viime kuukausina käyty ahkeraa keskustelua etenkin turvapaikanhakijoihin liittyvistä ihmisoikeuskysymyksistä. Mattila sekä ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson kritisoivat varsinkin nykyhallituksen ehdotuksia.

Heidän mukaansa ääni kellossa on toinen verrattuna viime vuosiin, joiden aikana Suomeen on esimerkiksi saatu uusi yhdenvertaisuuslaki ja luotu ensimmäinen kansallinen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelma.

"Monet ehdotukset pitäisi unohtaa, jos ihmisoikeussopimuksia halutaan noudattaa."

Mattilan mukaan nyt ihmisoikeudet loistavat poissaolollaan sekä hallitusohjelmasta että poliitikkojen lausunnoista. Etenkin taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet tuntuvat kiinnostavan hallitusta vain vähän, ja myös yksittäiset lakiesitykset ovat ongelmallisia, esimerkkinä metsähallituslaki, joka uhkaa jättää saamelaisten oikeudet huomiotta.

Erityinen huolenaihe ovat Mattilan ja Johanssonin mukaan kuitenkin turvapaikanhakijoihin liittyvät lakiesitykset ja ehdotukset. Mattilan mukaan muun muassa ehdotukset oikeusturvan kaventamisesta ovat ongelmallisia.

Johanssonin mukaan hallituksen turvapaikkapoliittisia linjauksia lukiessa tulee lähinnä "jakomielinen" olo, niin ristiriitaisia keinot ja tavoitteet ovat.

"Monet ehdotukset pitäisi unohtaa, jos ihmisoikeussopimuksia halutaan noudattaa", hän toteaa.

Hän pitää kyseenalaisina esimerkiksi ehdotuksia turvallisten maiden listojen kokoamisesta sekä erillisen sosiaaliturvan luomisesta turvapaikan saaneille. Kansainvälisten sopimusten mukaan turvapaikkaprosessin on oltava yksilöllinen, sosiaaliturvamuutos rikkoisi perustuslakiakin. Kysymykseksi nousee hänen mukaansa myös, saavatko hakijat lopulta oikeudenmukaisen käsittelyn.

Ihmisoikeuksien edistäjästä löysäilijäksi?

Myös yksittäiset poliitikot ovat viime kuukausina esittäneet provosoivia puheenvuoroja ihmisoikeusteemoista. Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps) oli viime syksynä Ylen toimittajan kysyessä valmis harkitsemaan kuolemanrangaistuksen palauttamista, kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps) taas herätti kohua joulukuussa sanottuaan Helsingin Sanomien haastattelussa, etteivät ihmisoikeudet hänen mielestään kuulu kaikille.

Frank Johanssonin mukaan Lindströmin ja Huhtasaaren kommentit ovat lähinnä osa julkisen keskustelun pintapuolta, jota mediapeli provosoi. Hän muistuttaa, etteivät Lindströmin ja Huhtasaaren ehdottamat asiat tule ikinä toteutumaan, sen verran sitoutunut Suomi on kansainvälisiin sopimuksiin – ja sen nämä luultavasti tietävät myös itse.

"Mutta kyllä se kertoo ehkä siitä, että se aikakausi, jona kaikki kannattavat ihmisoikeuksia ja kaikki, mikä liittyy ihmisoikeuksiin, on pop, on hiipumassa. Ihmisoikeuksista on tullut eräänlainen poliittinen lyömäase, joista sanotaan, että niissä on menty liian pitkälle", hän toteaa.

Muutos alkoi hänen mukaansa jo 2000-luvun taitteessa, kun terrorisminvastainen sota nosti turvallisuuden "superarvoksi" muiden ihmisoikeuksien yli.

"Suomen kannattaisi pienenä maana nimenomaan puolustaa ihmisoikeuksien universaaliutta ja jakamattomuutta eikä hivuttautua toiseen suuntaan."

Kaari Mattilan mukaan Lindströmin ja Huhtasaaren puheen voi nähdä yrityksenä ravisuttaa suomalaista järjestelmää, jossa perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia on perinteisesti pidetty hyvin arvovaltaisina sitoumuksina.

Lähivuosina Suomessa joudutaankin hänen mukaansa ehkä kysymään, miten nopeasti vahva ihmisoikeuksien puolustajamaa voi muuttua löysäilijäksi, joka ei selkeäsanaisesti tue ihmisoikeusjärjestelmää.

"Koko järjestelmä on luotu siksi, että koskaan ei tiedä, mikä maa on tilanteessa, jossa se joutuu vetoamaan kansainvälisesti sovittuihin periaatteisiin. Suomen kannattaisi pienenä maana nimenomaan puolustaa ihmisoikeuksien universaaliutta ja jakamattomuutta eikä hivuttautua toiseen suuntaan", hän varoittaa.

Ihmisoikeudet edistyvät

Pelkkään uhkakuvien maalailuun ei ole syytä. Mattila muistuttaa, että Suomessa on monenlaisia ihmisoikeustrendejä, myös positiivisia, esimerkkinä vaikkapa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien koheneminen.

Johansson taas nostaa esiin Amnestyn Joku raja -kampanjan. Kymmenen vuotta pyörinyt, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustava kampanja on hänen mukaansa otettu hyvin vastaan, sillä aihe koskettaa lähes jokaista suomalaista.

Toisaalta ihmisoikeuksien ei Suomessa hänen mukaansa edelleenkään ajatella ulottuvan kaikkiin, sen osoittaa myös viime aikoina turvapaikanhakijoista käyty keskustelu.

"Omien oikeuksiemme sisäistäminen on aika helppoa, mutta vieraitten, toisenlaisten ihmisten oikeuksien ajaminen on huomattavasti vaikeampaa. Me emme edelleenkään näe muukalaisia ihmisinä, joille kuuluisi samanlaiset oikeudet kuin muille täällä", hän toteaa.

(Etusivun alkuperäinen kuva: Pekka Järveläinen / CC BY-NC 2.0)