Israelilaisella ihmisoikeusaktivistilla Yonatan Gherillä oli viime kesänä paljon murehdittavaa. Gazan sota vei jatkuvasti ihmishenkiä, ja lisäksi hänen 20-vuotias veljensä suoritti pakollista asepalvelustaan taistelemalla Gazassa.

"Olin hyvin huolissani hänestä koko konfliktin ajan, mutta olin yhtä huolissani myös ihmisistä, jotka joutuivat uhreiksi molemmin puolin rajaa – myös hänen toimestaan", Gher sanoo.

Itse armeijan käymisestä kieltäytynyt Gher on johtanut ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Israelin osastoa kolme vuotta. Se on haastavaa maassa, jossa ihmisoikeuksista tehdään usein poliittinen kysymys.

"Nykyhallituksen ja yhteiskunnan enemmistön retoriikka on, että ihmisoikeusjärjestöt ovat pettureita ja Israelin vastustajia. Tämä on selvää yhteiskunnassa, jossa niin moni ihminen on osa armeijaa. Jos vaadimme kansainvälistä rikostuomioistuinta tutkimaan sotarikoksia, se tarkoittaa, että kenen tahansa veli tai sisko voisi olla tutkittavana", Gher huomauttaa.

Hänelle itselleen ihmisoikeuksien puolesta toimiminen on etuoikeus. Amnesty kampanjoi sodan aikana muun muassa asevientikiellon asettamiseksi sodan molemmille osapuolille. Järjestö sekä menetti että sai tukijoita, ja Gher on kehitykseen tyytyväinen.

"Feissarimme pysyivät kaduilla konfliktinkin aikana tiettyjen ihmisten osoittamasta vihamielisyydestä huolimatta. Vaikuttavaa on, että päivittäin liittyvien ihmisten määrä pysyi samana, ja joissakin tapauksissa jopa nousi", hän kertoo.

Työtä kuitenkin riittää.

"Taistelemme hallituksen pyörittämää populistista konetta vastaan. Se sanoo, että Amnesty ja  YK:n ihmisoikeusneuvosto ovat Israelia vastaan. Niinpä asenne kadulla on usein, että maailma on antisemitistinen, että se ei ymmärrä meitä ja oikeuttamme olemassaoloon."

Siirtolaiset ahtaalla

50 vuotta toiminut Israelin Amnesty kampanjoi etenkin miehitettyjen alueiden ja Israelin palestiinalaisten sekä turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten oikeuksien puolesta.

Palestiinalaisia syrjitään maassa lentokenttätarkastuksista asuntojen myöntämiseen asti. Etenkin eritrealaisia ja sudanilaisia turvapaikanhakijoita puolestaan painostetaan lähtemään maasta pitämällä nämä käytännössä pidätettynä ilman toivoa virallisesta asemasta.

Gherin mukaan pakolaisten samoin kuin palestiinalaistenkin syrjintä kumpuaa osin Israelin ideasta juutalaisvaltiona: vähemmistöt ajetaan ahtaalle, koska pelkona on juutalaisenemmistön menetys.

Pakolaisten ja siirtolaisten vastainen retoriikka on Gherin mukaan viime aikoina koventunut, mutta valoakin maan ihmisoikeustilanteessa on näkyvissä. Se näkyi esimerkiksi viime kesänä: hän uskoo, että Gazan sodassa ei tapahtunut kaikkia mahdollisia julmuuksia, koska Israel oli aiempaa tietoisempi kansainvälisestä humanitaarisesta laista ja ihmisoikeuslaista.

"Israelin hallituksella oli toinen silmä suunnattuna kohti kansainvälistä lakia – ei välttämättä oikeista syistä, mutta kuitenkin sillä oli tietoisuus siitä, että maailma tarkkailee. Se on myös maailmalle lisäsyy pitää painetta yllä", hän huomauttaa.