Tammikuussa 2022 armeija kaappasi vallan Burkina Fasossa. Hallitus ja parlamentti hajotettiin, maan perustuslaki hyllytettiin ja presidentti Roch Marc Christian Kaboré määrättiin kotiarestiin.

Kyseessä oli jo neljäs Sahelin alueen maa, jossa tehtiin onnistunut sotilasvallankaappaus vajaan puolentoista vuoden aikana. Malissa sotilaat kaappasivat vallan elokuussa 2020 ja uudestaan toukokuussa 2021. Tšadissa armeija otti vallan huhtikuussa 2021 maan presidentin saatua surmansa taisteluissa. Guineassa sotilaat kaappasivat vallan syyskuussa 2021. Nigerissä maaliskuussa 2021 tehty vallankaappausyritys sen sijaan epäonnistui.

Kaikkien vallankaappausten taustalla on samankaltaisia tekijöitä. Kuluneen vuosikymmenen aikana islamistikapinalliset ovat taistelleet maiden hallituksia vastaan ja hyödyntäneet maiden poliittista epävakautta, köyhyyttä ja työttömyyttä. Hallitukset eivät ole onnistuneet hallitsemaan tilannetta.

Myös Sudanissa tehtiin sotilasvallankaappaus vuonna 2021 ja Guinea-Bissaussa epäonnistunut vallankaappausyritys helmikuussa 2022, mutta näiden maiden osalta taustatekijät ovat hieman erilaisia.

Pitkä sarja vallankaappauksia

Burkina Faso itsenäistyi Ranskan alaisuudesta vuonna 1960. Sen jälkeen maassa on tehty kahdeksan vallankaappausta tai kaappauksen yritystä.

Presidentti Kaboré nousi kuitenkin valtaan vaalien kautta vuonna 2015. Vaaleja edelsi levoton ajanjakso. Aiempi presidentti Blaise Compaoré yritti ajaa perustuslakiin muutosta, joka olisi sallinut hänen jatkaa vallassa. Tämä johti vuonna 2014 suuriin mielenosoituksiin, ja lopulta Compaoré lähti maanpakoon hallittuaan Burkina Fasoa 27 vuoden ajan.

Samoihin aikoihin Malissa toimineet aseelliset islamistiryhmät alkoivat tehdä yhä enemmän iskuja myös Burkina Fason puolella. Iskuissa on kuollut vuosien mittaan tuhansia ihmisiä. Puolitoista miljoonaa on joutunut maansisäisiksi pakolaisiksi, ja lähes kolme miljoonaa kärsii vakavasta ruokapulasta. Lisäksi 13 prosenttia Burkina Fason kouluista on ollut suljettuna jo seitsemän vuoden ajan.

Kaboré valittiin toiselle kaudelle vuoden 2020 vaaleissa, ja hän lupasi parantaa maan turvallisuustilannetta. Terrori-iskujen määrä kuitenkin vain kasvoi. Niin kansalaiset kuin maan asevoimat olivat tyytymättömiä ja vaativat Kaborén eroa.

Kaboré yritti vielä päästä tilanteen herraksi nimittämällä uuden pääministerin ja uudistamalla asevoimien johtoa. Maan turvallisuustilanne ei kuitenkaan kohentunut.

Lopulta sotilaat kaappasivat vallan Kaborén 24. tammikuuta. Kaappaajien puhemiehenä toiminut kapteeni Sidsore Kader Ouedraogo ilmoitti, että presidentin syrjäyttämisen tarkoituksena on saada Burkina Faso ”takaisin oikealle tielle”.

Turvattomuus nostattaa tyytymättömyyttä

Burkina Fasoa ja muita Sahelin alueen maita riivaavat useat sisäiset ja rajoja ylittävät ongelmat. Islamistikapinallisten lisäksi maat joutuvat kamppailemaan äärimmäisen köyhyyden, työttömyyden, epätasa-arvon, heikkojen hallitusten ja ilmastonmuutoksen kanssa.

”Sahelin maissa tapahtuneet vallankaappaukset ovat seurausta demokraattisen prosessin epäonnistumisesta”, toteaa malilaisen konsulttiyhtiö Afriglob Conseilin johtaja Boubacar Traoré.

”Viime vuosien turvattomuus on vahvistanut kansalaisten tyytymättömyyttä. Monet haluavat rakentaa maiden hallinnon uusiksi ja osoittavat syyttävän sormen demokraattisesti valittujen johtajien tekemiä virheitä kohti.”

Traorén mukaan niin Burkina Faso, Tšad, Mali kuin Sudankin ovat jatkuvasti vaarassa romahtaa.

Burkinafasolaisen Educommunic Afrik -järjestön asiantuntija Cyrille Guel katsoo, että keskeinen tekijä Sahelin maiden epävakauden taustalla oli Libyan sisällissota ja Muammar Gaddafin hallinnon kukistuminen vuonna 2011.

”Libyan hajoaminen tarjosi jihadistiryhmille mahdollisuuden hankkia aseita ja värvätä taistelijoita, joka sitten johti Malin vakauden horjumiseen. Burkina Fasossa toimivat terroristiryhmät tulevat Malista”, Guel sanoo.

Guelin mukaan aiemman presidentin hallinto oli tehnyt sopimuksia useiden kapinallisryhmien johtajien kanssa. Nämä sopimukset suojasivat Burkina Fasoa terrori-iskuilta. Presidentti Kaboré sen sijaan kieltäytyi neuvottelemasta militanttien kanssa, minkä jälkeen nämä kiihdyttivät hyökkäyksiään ja saivat haltuunsa merkittäviä alueita maan pohjois- ja itäosissa.

Ranskan sotilasapu on herättänyt vihaa

Toinen ongelma on ollut ulkomaisten sotilaiden läsnäolo ja maan omien asevoimien tyytymättömyys. Ranskan joukot sekä Ranskan johtama EU:n erikoisosasto ovat vuodesta 2013 lähtien taistelleet jihadisteja vastaan Sahelin maissa.

Länsi-Afrikan maiden suhteet entiseen siirtomaaisäntään ovat kuitenkin heikentyneet huomattavasti. Ranska ei ole tarjonnut riittävää tukea jihadistiryhmien vastaisessa taistelussa, mikä on suututtanut paikallista väestöä ja johtanut vaatimuksiin Ranskan joukkojen vetämisestä pois.

Ranska ilmoittikin helmikuussa vetävänsä joukkonsa Malista.

”Ranskan asevoimat ovat olleet alueella vuosikymmenen ajan, mutta konkreettisia tuloksia ei ole saatu, vaan turvallisuustilanne on vain heikentynyt. Ranskan tehottomuuden vuoksi ihmiset pitävät sitä suorastaan aseellisten ryhmien rikoskumppanina”, sanoo Boubacar Traoré.

Pitkä matka takaisin demokratiaan

On vielä hämärän peitossa, milloin Sahelin maat voisivat palata demokratian tielle.

Burkina Fason tulevaisuutta on vaikea ennustaa, sanoo Boubacar Traoré. Maan historiassa toistuneiden vallankaappausten vuoksi on helppo ajatella, että myös Burkina Fason tulevaisuus on sotilasvaltaan sidottu.

”Kaikki on kiinni armeijan asenteesta. Turvallisuuskriisin lisäksi Burkina Fasossa on nyt vallankaappauksen jäljiltä institutionaalinen kriisi. Malin tilanne voi myös vaikuttaa Burkina Fasoon, koska molemmilla on haasteenaan samat uhat”, Traoré sanoo.

Maaliskuun alussa Burkina Fason sotilashallitus ilmoitti kolmevuotisesta siirtymäkaudesta, jonka päätteeksi on tarkoitus järjestää vaalit. Malin sotilasjuntan johtaja Assimi Goita puolestaan totesi, että maan siirtyminen siviilihallintoon voi viedä jopa viiden vuoden ajan.

Länsi-Afrikan maiden talousyhteisö Ecowas samoin kuin Afrikan unioni (AU) ovat reagoineet sotilasvallankaappauksiin erottamalla Burkina Fason, Guinean, Malin ja AU:n tapauksessa myös Sudanin, kunnes maat ovat palanneet siviilivaltaan.

Cyrille Guelin mukaan Ecowasin päätöksellä erottaa Mali ei kuitenkaan ollut toivottua tulosta. Päinvastoin, se herätti alueen väestössä vihaa. Se ei myöskään estänyt muita vallankaappauksia.

”Asevoimat ovat jo tehneet siirtonsa, ja ihmisten enemmistö tukee sotilaita”, Guel sanoo.

”Ihmiset kuitenkin odottavat konkreettisia tuloksia: terroristien hallitsemien kylien ja kaupunkien valtaamista takaisin sekä taistelua korruptiota ja huonoa hallintoa vastaan.”