Tammikuun alussa YK:n alaisessa kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) alkoi historiallinen oikeudenkäynti Israelia vastaan.

Etelä-Afrikan mielestä Israel on rikkonut kansanmurhan vastaista yleissopimusta Gazaan kohdistamassaan hyökkäyksessä, jonka se aloitti lokakuussa vastauksena äärijärjestö Hamasin terrori-iskuihin.

Israel, jonka kansa joutui kansanmurhan uhriksi toisessa maailmansodassa, on nyt siis itse syytettynä palestiinalaisten kansanmurhasta.

Tuomioistuin tekee lopullisen päätöksen todennäköisesi vasta vuosien kuluttua, eikä se pysty lopettamaan nyt käynnissä olevaa sotaa. Silti oikeudenkäynnin merkitystä ei voi vähätellä, sillä jo sen saama kansainvälinen huomio on valtava.

”ICJ:llä on iso merkitys yleisen mielipiteen muokkaamisessa sekä siinä, miten asioita YK:ssa käsitellään, vaikka se ei pystykään laittamaan valtioita polvilleen. Sen muodostaa ikään kuin oikeudellisen selkärangan”, sanoo Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko.

Tätä selkärankaa vahvistaisi se, että tuomioistuimen päätöksiä myös noudatettaisiin. Näin Israel ei kuitenkaan ole vielä tehnyt.

Kunnioitettu tuomioistuin

Kansainvälinen tuomioistuin (International Court of Justice) on YK:n tärkein oikeudellinen elin. Vuonna 1945 perustetun tuomioistuimen tehtävänä on ratkoa valtioiden välisiä kiistoja sekä antaa neuvoa-antavia lausuntoja YK-elimille.

”Se on erittäin relevantti tuomioistuin. Sillä on myös koko ajan enemmän oikeustapauksia käsiteltävänään. Se kertoo siitä, että valtiot luottavat siihen”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja, oikeustieteen tohtori Katja Creutz.

ICJ on onnistunut parhaimmillaan estämään valtioiden välisten kiistojen kärjistymisen sodiksi, mutta sillä ei ole varsinaista toimeenpanovaltaa. Sen painoarvo onkin sen varassa, kunnioittavatko valtiot sen päätöksiä. 

”Kansainvälisessä oikeudessa ei ole ylikansallista poliisia, joten päätösten noudattaminen tietenkin vaihtelee. Suurin osa valtioista kuitenkin hyväksyy ICJ:n päätökset”, Creutz sanoo.

Arvovalta pelissä

Oikeusjuttujen käsittely kestää ICJ:ssä pitkään, mutta Gazan tapauksessa toivo on ollut välipäätöksissä, joita voidaan antaa jo ennen lopullista päätöstä.

Etelä-Afrikan mielestä Israel syyllistyy kansanmurhaan, ja se toivoi, että tuomioistuin määräisi Israelin lopettamaan sotatoimet.

ICJ antoikin tammikuun lopulla välipäätöksen (pdf), jossa se kehotti Israelia muun muassa ryhtymään toimiin kansanmurhan estämiseksi, rankaisemaan niitä, jotka ovat syyllistyneet kansanmurhaan kehottamiseen sekä varmistamaan, että Gazaan saadaan toimitettua humanitaarista apua.

Päätöksessä kiinnitettiin huomiota esimerkiksi siihen, että Israelin puolustusministeri Yoav Gallant oli kutsunut gazalaisia ”ihmiseläimiksi” ja presidentti Isaac Herzog linjannut, että koko kansa on ”vastuussa”.

Tulitaukoa tuomioistuin ei vaatinut, mikä johtuu todennäköisesti siitä, ettei Israelin oikeutta reagoida Hamasin iskuihin haluttu kyseenalaistaa.

Israel sai kuukauden aikaa raportoida toimistaan ICJ:lle. Raportin sisällöstä ei ole kerrottu julkisuuteen, mutta maaliskuussa ICJ antoi uuden määräyksen, jossa se kehotti Israelia jälleen varmistamaan humanitaarisen avun perillepääsyn.

”Päätökset olivat painavia ja myös varsin yhteneväisiä. Jopa Israelin oma tuomari äänesti osittain päätösten puolesta”, Laukko huomauttaa.

Ongelmana on, että Israel ei ole ainakaan täysin noudattanut päätöksiä. Tätä mieltä ovat muun muassa ihmisoikeusjärjestöt, oikeusoppineet ja YK:n miehitettyjen alueiden erityisraportoija Francesca Albanese.

Se on jatkanut siviilikohteiden pommittamista ja avustuskuormien perillepääsyn estämistä. Toisen välipäätöksen jälkeen se lupasi avata lisää rajanylitysasemia ja päästää lisää apua läpi, mutta avustusjärjestöjen mukaan apu ei vieläkään kulje tarpeeksi tehokkaasti. Gazan infrastruktuuri on käytännössä tuhottu, nälänhätä on ovella ja kuolonuhrien määrä on noussut yli 33 000:een.

Se herättää kysymyksen siitä, kuinka vahva ICJ:n arvovalta lopulta on. 

Liittolaiset varuillaan

Laukon ja Creutzin mielestä tuomioistuimen arvovalta ei ole varsinaisesti heikentynyt. Sen päätöksiä on jätetty aiemminkin noudattamatta, ja sen toimintamahdollisuuksien rajat ovat olleet tähänkin asti tiedossa.

Läpihuutojutusta ei kuitenkaan ole kyse.

”Se vaikuttaa siihen, kuinka paljon YK:ta ja kansainvälistä järjestelmää ylipäätään arvostetaan. Tässä toteutuu hyvin se, mitä aina sanotaan: YK ja kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä on juuri niin vahva kuin yksittäiset jäsenmaat haluavat sen olevan. Mitä enemmän sitä jätetään noudattamatta, sitä vähemmän sillä on merkitystä. Ja kuitenkin meidän kaikkien yhteisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin perusta on, että sitä noudatetaan kansainvälisesti”, Laukko muistuttaa.

Toisaalta ICJ:n linjauksilla on aina painoarvoa riippumatta siitä, noudatetaanko niitä vai ei. Se ohjaa yleistä mielipidettä, ja sen linjauksilla voi olla vaikutusta tulevaisuudessa, kun konfliktia toivon mukaan aikanaan ratkotaan.

”Silloin tällä työllä, mitä nyt tehdään, on merkitystä, vaikka se ei juuri nyt tuottaisi haluttua tulosta”, Laukko sanoo.

Lauko ja Creutzin mukaan Israel itsekin piittaa päätöksistä – muuten se ei olisi jättänyt vaadittua raporttia ja puolustautunut oikeuden edessä.

Creutz arvioi, että välipäätöksillä on vaikutusta etenkin Israelin liittolaisiin.

”Päätöksillä on poliittista painoarvoa. Ne vaikuttavat varmasti siihen, miten kolmannet maat arvioivat yhteistyötä Israelin kanssa. Ainakin toivoisin näin.”

Monet valtiot ovat toki jo muutenkin vaatineet Israelia sallimaan avun läpipääsyn ja kehottaneet sitä malttiin, mutta äänenpainot ovat olleet varsin vaisuja, eikä kovempiin toimiin, kuten sanktioihin, ole lähdetty. Tällä hetkellä Gazan tilanne uhkaa muutenkin jäädä taka-alalle Iranin ja Israelin kireiden välien takia.

Kulissien takana käydään kuitenkin keskustelua, jossa ICJ:n päätökseen vedotaan, Laukko arvioi.

Jotain kertoo ehkä se, että viime kuukausina ainakin Kanada, Belgia, Italia, Espanja ja Alankomaat ovat ilmoittaneet jäädyttävänsä asekaupat Israelin kanssa. Hollannissa oikeusistuin on linjannut, että kaupat pitää keskeyttää kansainvälisen asekauppasopimuksen nojalla. Tanskassa on meneillään samanlainen oikeusjuttu.

Osin kyse on kotimaanpolitiikasta, mutta myös ICJ:n linjaus siitä, että Gazassa saattaa tapahtua kansanmurha, on tärkeä. Muut maat eivät halua joutua oikeuteen osallisuudesta kansainvälisen oikeuden rikkomuksiin.

Nicaragua on jo haastanut Saksan ICJ:hin, koska maa myy aseita Israeliin ja voi Nicaraguan mielestä siksi olla osallinen kansanmurhaan.

On epäselvää, miksi Nicaragua on valinnut kohteekseen juuri Saksan, sillä Israelin tärkein asekauppakumppani on Yhdysvallat. Keskeistä sekä Israelin että Saksan oikeudenkäynneissä on kuitenkin se, että vastapuolena on nimenomaan globaalin etelän maa, Creutz huomauttaa.

”Se on merkki siitä, että globaalin etelän maat ovat lopullisesti turhautuneet konfliktiin, johon ei ole löytynyt ratkaisua. On hyvä muistaa, että suurelle osalle maailmaa tämä on tärkeämpi konflikti kuin Ukraina.”

ICJ:tä voidaan vahvistaa

ICJ linjaa aikanaan, onko Israel rikkonut kansanmurhan vastaista sopimusta vai ei. Se voi määrätä myös esimerkiksi korvauksia.

Jos päätös ei ole Israelille mieluinen eikä se suostu noudattamaan päätöstä, on muiden maiden vastuulla toimia. Ne voivat viedä tapauksen YK:n yleiskokoukseen tai turvallisuusneuvostoon.

Haasteena kuitenkin on, että joku turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista voi käyttää veto-oikeuttaan ja näin estää käsittelyn. Esimerkiksi Israelin tapauksessa Yhdysvallat todennäköisesi käyttäisi vetoa.

Viime aikoina YK:ssa onkin keskusteltu siitä, miten kansainvälisen tuomioistuimen asemaa voitaisiin vahvistaa, jotta maat eivät voisi niin helposti livetä ICJ:n päätöksistä, Laukko kertoo.

YK:n syksyn tulevaisuushuippukokouksessa pohditaan todennäköisesti esimerkiksi sitä, voitaisiinko turvallisuusneuvostossa sopia, että veto-oikeutta ei käytettäisi, kun käsittelyssä on kansanmurha tai jokin muu vakava ihmisoikeusloukkaus.

Toinen keskustelua herättänyt ehdotus on, että valtio ei voisi enää vetäytyä ICJ:n oikeusjutusta, jos se on kerran lähtenyt siihen mukaan, ja sen pitäisi myös sitoutua noudattamaan sen päätöksiä.

Uudistuksia tuskin saadaan maaliin ainakaan lähitulevaisuudessa.

Silti Gazankin tapauksessa valtiot voisivat edesauttaa ICJ:n päätösten toimeenpanoa nykyistä enemmän. Ne voisivat esimerkiksi liittyä mukaan Etelä-Afrikan kanteeseen, Laukko huomauttaa.

Hän muistuttaa myös kaksinaismoralismin vaaroista: jokainen maa voi vahvistaa kansainvälisen oikeuden toteutumista noudattamalla sitä itse kaikissa yhteyksissä – ei jättämällä noudattamatta sitä silloin, kun se olisi maille itselleen sopivaa.

”Tiedämme, mitä sen tien päässä on.”