Yksityisen sektorin tekemän kehitysyhteistyön vaikutuksista ja rahoituksen yksityiskohdista on saatavilla liian vähän tietoa. Yritysten liikesalaisuudet ajavat usein avoimuuden edelle, kritisoi suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestö Kepa tuoreessa selvityksessään.

Tänään julkaistun selvityksen mukaan Suomi on asettamassa yrityksiä kehitysyhteistyössä enemmän järjestöjen tilalle kuin rinnalle. Köyhyyden vähentämiseen tarkoitetulla kehitysavulla rahoitetaan yrityksiä, vaikka ne voisivat saada rahaa muualtakin, selvityksessä todetaan.

"Pitkäjänteisestä kehitys- ja elinkeinopolitiikasta ollaan nyt siirtymässä lyhytjänteiseen vienninedistämispolitiikkaan. Tämä suuntaus ei ole sen enempää kehitys- kuin elinkeinopolitiikankaan etu", toteaa selvityksen tehnyt tutkija Matti Ylönen.

Selvityksen taustalla on viime vuosina yleistynyt kansainvälinen trendi: valtiot ja kehityspankit ovat innostuneet yhä enemmän etsimään yritysten apua kehitysmaiden talouskasvun vauhdittamisessa ja muiden ongelmien ratkomisessa. Ne myöntävät esimerkiksi rikkaiden maiden yrityksille vientitukia kehitysmaaliiketoimintaa varten ja toteuttavat erilaisia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita vaikkapa energia- tai vesisektoreilla.

Myös Suomessa kehitysministeri Lenita Toivakka (kok) on korostanut yksityisen sektorin tärkeyttä kehityksessä. Kansalaisjärjestöjä näkökulmanmuutos on närästänyt, sillä samaan aikaan, kun valtio ensi vuonna leikkaa rutkasti muuta kehitysyhteistyörahoitusta, kehitysrahoituslaitos Finnfundin pääomaa lisätään 130 miljoonalla eurolla.

Rahaa veroparatiiseihin?

Kepan selvityksessä muistutetaan, että yksityinen sektori ei automaattisesti takaa hyviä vaikutuksia kehitysmaissa. Esimerkiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tarkastelevissa tutkimuksissa on havaittu, että vaikutukset eivät ole sen parempia kuin perinteisessäkään kehitysyhteistyössä, toisinaan pikemminkin päin vastoin. Palveluiden hinnat kansalaisille eivät välttämättä laske ja sopimukset ovat usein epäsuotuisia maille itselleen.

Yksi haaste yksityisen sektorin kehityshankkeissa onkin, että kehitysvaikutusten arviointi perustuu usein taloudellisiin tunnuslukuihin, selvityksessä todetaan.

Suomen tapauksessa selvityksen kritiikki kohdistuu etenkin Finnfundiin, joka myöntää luottoja ja pääomasijoituksia "suomalaisen intressin" sisältäviin yritysten kehitysmaahankkeisiin. Osa sen sijoituksista kanavoidaan pääomasijoitusrahastoihin, jotka on usein rekisteröity veroparatiiseihin. Asiasta on kirjoittanut myös Helsingin Sanomat.

"Finnfundilla on merkittäviä sijoituksia, jotka on tehty pääomasijoitusrahastojen kautta erityisesti Afrikkaan. Kun Valtiontalouden tarkastusvirasto evaluoi Finnfundin vuonna 2010, arviossa tuotiin esiin paljon myönteisiä asioita, mutta yksi silmiinpistävä asia oli, että pääomasijoitusrahastot jätettiin arvioinnin ulkopuolelle. Olisi hyödyllistä, että tästä teemasta keskusteltaisiin enemmän ja sitä arvioitaisiin riippumattomasti", Ylönen sanoi selvityksen julkistustilaisuudessa.

Ei yksimielisyyttä

Selvityksen julkaisutilaisuuteen osallistuneet ulkoministeriön kauppa ja kehitys -suurlähettiläs Sinikka Antila sekä Finnfundin toimitusjohtaja Jaakko Kangasniemi eivät yhtyneet kritiikkiin. Antila ei kommentoinut pääomasijoitusrahastojen veroparatiisiongelmaa. Hän painotti yksityisen sektorin tärkeyttä työpaikkojen luomisessa ja muistutti, ettei kehitysmaiden haasteisiin voida vastata ilman yksityistä rahaa.

Kepa vaatii selvityksessä muun muassa, että kaikki kehitysyhteistyövaroja käyttävät toimijat raportoisivat tuloksistaan sekä varojen käytöstään läpinäkyvästi, avoimesti ja ymmärrettävästi. Kaikki yritystuet pitäisi alistaa maakohtaiselle tilinpäätösraportoinnille ja yrityksille pitäisi asettaa myös sitovat ihmisoikeuksia koskevat huolellisuus- ja raportointivelvoitteet, selvityksessä suositellaan.

Antilan mukaan avoimuus, yritysvastuu ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi ovat lähtökohtana toiminnassa kuitenkin jo nyt, joskin liikesalaisuudet rajoittavat avoimuutta.

"Maakohtaisen raportoinnin kohdalla pitää varoa, ettei luoda sellaisia byrokratioita, jotka estävät yritystoimintaa. Ennemmin pitää toimia EU-lainsäädännön ja WTO:n sääntöjen puitteissa, ja sitähän me teemme ilman muuta", hän sanoi.