(IPS) -- Ennen kuin Zimbabwessa alkoi koronasulku, Grace Mashingaidzella* (nimi muutettu), 27, oli tapana osallistua Hararessa ihmiskaupan uhreille tarkoitettuihin työpajoihin. Niitä järjesti uhreja avustava kansalaisjärjestö.

Mashingaidze kuului nuorten ihmiskaupasta selviytyneiden naisten ryhmään ja sai monenlaista apua: neuvontaa, psykososiaalista tukea ja omavaraisuustaitojen opetusta.

Zimbabwe on ihmiskauppiaille suosittu kohde, sillä maa on kärsinyt yli 20 vuoden ajan talousvaikeuksista. Etenkin nuorten naisten on vaikea ansaita elantoa maassa, joka kärsii valtavasta nuorisotyöttömyydestä.

Muun muassa kansalaisjärjestöt tukevat ihmiskaupasta selvinneitä, mutta koronapandemia on muuttanut tilanteen.

”On ollut rankkaa sen jälkeen, kun meitä kiellettiin osallistumasta työpajoihin ja koulutuksiin koronaviruksen takia. Ymmärrän, että turvallisuus on tärkeintä. Mutta en tiedä, miten oikein selviydyn”, Mashingaidze sanoo.

Ihmiskauppiaan Mosambikiin asti kuljettaman Mashingaidzen tavoitteena on kouluttautua, jotta hän saisi elannon itselleen ja kolmivuotiaalle pojalleen. Koronasulku on tarkoittanut, että hänen elämänsä on seisahtunut paikoilleen.

Mashingaidzen tarina heijastaa kaikkia niitä ongelmia, joita ongelmia koronavirus on aiheuttanut lähes kaikilla elämänaloilla eteläisessä Afrikassa sijaitsevassa Zimbabwessa.

Ihmiskaupan uhrien kanssa työtä tehneet järjestöt ovat myöntäneet, että vaikka uhrit tarvitsevat yhä apua, ne eivät uskalla rikkoa hallituksen asettamia kansanterveyteen liittyviä rajoituksia.

”Koronaviruksen vuoksi ihmiskauppiaiden uhrit menettivät mahdollisuuden henkilökohtaiseen, kasvokkain tapahtuvaan neuvontaan sekä elannon hankkimiseen. Viikoittaiset terapiaistunnot soivat heille omaa aikaa, ja he olivat myös mukana monenlaisessa taloudellisessa toiminnassa, pienyrityksissä, ostamassa ja myymässä vihanneksia, leipomassa kakkuja ja niin edelleen”, ihmiskaupan uhrien kanssa työskennellyt Dadirai Chikwekwete kertoo.

Rajoitukset ovat osuneet Zimbabwessa myös esimerkiksi epävirallisiin kauppiaisiin, joiden on ollut pakko pysyä kotona, kun hallitus on asettanut viruksen leviämisen ehkäisyyn tähtääviä toimenpiteitä.

Myös aiemmin kukoistaneet kotiyritykset ovat kärsineet rajoituksista.

”Jotkut olivat käyttäneet kaikki tulonsa tehdäkseen koulupukuja. Räätälit olivat viettäneet unettomia öitä ja valmistaneet vaatteita, jotka sitten koulujen sulkeuduttua jäivät heidän käsiinsä. Heillä on pinkoittain koulupukuja, joista asiakkaat eivät halua maksaa etukäteen ja sovittamatta”, Chikwekwete selittää.

Koulut avautuivat Zimbabwessa vasta viime kuussa.

Rajoituksia on pakko rikkoa

Koronapandemia on vaikuttanut ihmiskaupan uhreihin maailmanlaajuisesti. YK:n huumeiden ja rikostentorjuntaviraston (UNODC) mukaan koronapandemialla on ollut suuri vaikutus ihmiskaupan uhreille annettavaan tukeen, sillä palveluita on vähennetty, lykätty ja joissakin tapauksessa lopetettu.

Viraston helmikuussa julkaiseman ihmiskaupparaportin mukaan korona on myös altistanut enemmän ihmisiä ihmiskaupalle. Sen mukaan hallitusten pitäisi tukea uhreja osana pandemiasta toipumista.

Samaa mieltä on Equality Now -järjestön ihmiskaupan vastaisen kampanjan johtaja Tsitsi Matekaire.

”Ihmiskauppaa kokeneiden mahdollisuudet saavat palveluita ovat vähentyneet merkittävästi. Monissa maissa resurssit, jotka oli varattu oikeudelliseen, fysiologiseen ja poliisin antamaan tukeen, on suunnattu pandemiatoimiin”, hän kertoo.

Hänen mukaansa hallitusten pitäisi tunnistaa paremmin pandemian sukupuolivaikutukset ja sisällyttää myös koronatoimiin keinoja lisätä ihmiskaupan uhrien tunnistamista.

Zimbabwessa näkyvimpiä koronatoimia ovat kuitenkin olleet eristystoimet, joita ihmiset ovat joutuneet jatkuvasti rikkomaan yrittäessään ansaita elantonsa.

Zimbabwen poliisin mukaan vuoden 2020 neljän ensimmäisen sulkukuukauden aikana pidätettiin yli 100 000 ihmistä koronarajoitusten rikkomisesta. Suurin osa heistä on ollut epävirallisia kauppiaita. Valtaosa heistä on naisia, jotka yrittävät ansaita elantonsa katumyynnillä.

Ihmiskauppaa kokenut Mashingaidze ei kuitenkaan halua ottaa tätä riskiä.

 ”Olen jo kokenut ihmiskaupassa sen verran, etten halua mitään hankaluuksia lain kanssa. Tilanteeni oli lähes epätoivoinen jo ennen koronaa. Rukoilen vain, että pandemia loppuisi pian ja me pääsisimme jatkamaan elämäämme”, hän sanoo.

* Grace Mashingaidze ei turvallisuussyistä esiinny jutussa omalla nimellään.