Koronavirukseen on tämän jutun julkaisuhetkellä menehtynyt maailmanlaajuisesti lähes 5,2 miljoonaa ihmistä. Väkimäärään suhteutettuna ylivoimaisesti eniten kuolleita on Perussa; myös monissa Balkanin ja Itä-Euroopan maissa kuolinluvut ovat huomattavan korkeat.

Sairastumisten ja kuolintapausten lisäksi pandemialla on ollut hyvin laajat vaikutuksensa ihmisten työhön, toimeentuloon, koulunkäyntiin ja terveyteen. Niiden suhteen toiset ihmiset ovat selvinneet vähemmällä ja toiset joutuneet kantamaan hyvin raskaan taakan.

Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisen liiton (IFRC) tuoreessa rapotissa kartoitettiin pandemian sosioekonomisia vaikutuksia IFRC:n kansallisten jäsenjärjestöjen kautta.

Raportin pääviesti on, että pandemia on kärjistänyt yhteiskuntien eriarvoisuutta: jo valmiiksi heikossa asemassa olevat ihmiset ovat joutuneet entistä ahtaammalle.

Naisvaltaiset alat kärsivät

Koronavirus on tappanut selvästi enemmän miehiä kuin naisia. Pandemian vaikutukset toimeentuloon ovat sen sijaan iskeneet erityisen voimakkaasti naisiin. Naiset ovat menettäneet suhteessa enemmän työpaikkoja kuin miehet. Yhteiskuntien sulkutilat ovat koetelleet etenkin matkailua ja muita palvelualoja, joilla työskentelee paljon naisia.

Lapsista tai sairaista sukulaisista huolehtiminen pandemian aikana on ollut pitkälti naisten harteilla. Myös mielenterveysongelmat kasvoivat naisilla miehiä enemmän.

Lisäksi sulkutilat ja eristäytyminen ovat altistaneet naisia kotiväkivallalle. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa raportoitiin vuoden 2020 ensimmäisen sulkutilaviikon aikana 30 prosenttia enemmän naisiin kohdistunutta väkivaltaa kuin samaan aikaan edeltävänä vuonna.

Köyhyys on lisääntynyt kaupungeissa

Tiheästi asutut kaupungit ovat olleet otollista maaperää viruksen leviämiselle. Raportin mukaan myös pandemian sosioekonomiset vaikutukset ovat useissa maissa kohdistuneet urbaaniin väestöön voimakkaammin kuin maaseutuväestöön.

Erityisen haastava tilanne on ollut kaupunkiköyhälistöllä – ihmisillä, joilla ei välttämättä ole virallista asuntoa. Esimerkiksi Kolumbiassa kaupunkilaisväestön köyhyys lisääntyi vuosien 2019–2020 välillä kymmenen prosenttia.

Paikoitellen koronapandemia on vaikuttanut myös ruoan saatavuuteen. Tällöin maaseudun etuna on mahdollisuus ainakin osittaiseen omavaraisuuteen. Tilanne on kuitenkin hyvin erilainen eri maissa. Raportin mukaan Keniassa nimenomaan maaseutuväestö on kärsinyt ruokapulasta kaupunkilaisväestöä pahemmin.

Siirtolaisilta puuttuvat turvaverkot

Kolmas ryhmä, joka on kärsinyt pandemiasta erityisen paljon, ovat siirtolaiset ja pakolaiset, jotka ovat olleet jo valmiiksi heikossa asemassa, usein ilman vakituista kotia tai toimeentuloa.

Siirtolaiset työskentelevät muita useammin epätyypillisissä tai epävirallisissa työsuhteissa. Töiden loppuessa heille ei ole välttämättä tarjolla minkäänlaista työttömyysturvaa eikä muitakaan yhteiskunnan turvaverkkoja.

Siirtolaisten aseman heikkenemisellä on ollut vaikutusta myös heidän lähtömaihinsa. Useissa köyhissä maissa ulkomaille töihin lähteneiden ihmisten rahalähetykset kotimaahan ovat kotitalouksille merkittävä tulonlähde. Töiden loppuminen siirtolaiselta voi siis johtaa toimeentulo-ongelmiin myös kotimaassa.

Pandemian vuoksi käyttöön otetut matkustusrajoitukset ovat luonnollisesti myös vaikeuttaneet ihmisten mahdollisuuksiin matkustaa – oli kyse sitten työn vuoksi muuttamisesta tai pakolaisuudesta.