Ugandan pakolaisasutusalueilla on viime kuukaudet opiskeltu radion ja koteihin jaettujen itseoppimismateriaalien avulla.

Kun koulut menivät maassa koronaviruksen vuoksi kiinni maaliskuussa, sulku koski myös pakolaisalueita, joilla elää yli 1,4 miljoonaa pakolaista.

Maan opetusministeriö kehitti pikavauhtia etäoppimispaketin, johon kuuluu tulostettavia itseoppimismateriaaleja, radio-oppitunteja ja digitaalisia, netin kautta saatavissa olevia sisältöjä.

”Pakolaisleireillä ei ole mahdollisuuksia verkossa tapahtuvaan oppimiseen, mutta olemme jakaneet nyt noin 30 000 etäoppimispakettia ja hankkineet 1 500 kotitalouteen radion”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) koordinaattori Anaïs Marquette, joka vastaa järjestön koulutustyöstä kriisiolosuhteissa.

Hän työskentelee tavallisesti Ugandan pääkaupungissa Kampalassa mutta on pandemian vuoksi palannut kotiin Ranskaan.

KUA pyöritti kouluja useilla Ugandan pakolaisalueilla ennen koronavirusta. Nyt se tukee hallituksen työtä etenkin etäoppimisen edistämisessä. Järjestö jakaa materiaaleja, ostaa radioilta ohjelma-aikaa opetusta varten sekä maksaa radiossa esiintyvien opettajien palkkoja.

Korona pakotti muutokseen

Samantyyppisiä hankkeita on polkaistu pystyyn koulujen sulkemisen seurauksena viime kuukausina monissa muissakin maissa.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unescon mukaan pahimmillaan koronaviruksen vuoksi yli 90 prosenttia, 1,6 miljardia, maailman koululaisista ja opiskelijoista oli poissa koulusta. Nyt määrä on noin 61 prosenttia, mikä tarkoittaa edelleen yli miljardia opiskelijaa.

Esimerkiksi Ugandassa koulusta on poissa yli kymmenen miljoonaa opiskelijaa, naapurimaa Keniassa yli 15 miljoonaa. Vielä ei tiedetä, milloin koulut taas avataan.

Monen maan visioissa oli toki jo aiemminkin edistää etäoppimista ja teknologista kehitystä, mutta koronaviruksen vuoksi siinä on ollut pakko edetä nopeasti.

Esimerkiksi YK:n lastenjärjestö Unicef kertoi kesäkuun alussa, että sen tutkimassa 127 maassa nettialustoja käyttää etäopetuksessa jo 73 prosenttia maista. Koska internet-yhteys on monelle edelleen vain kaukainen haave, netin rinnalla etäopetuksessa käytetään myös perinteisempiä välineitä: tv:tä käyttää kolme neljäsosaa, radiota 60 prosenttia maista. Mukana katsauksessa on pääosin kehittyviä maita.

Esimerkiksi Afrikan teknologisesti kehittyneimpiin maihin kuuluva Kenia antoi etäopetuksesta ohjeet heti koulujen mentyä kiinni. Nyt maan kansallisella radiokanavalla esitetään jokaisena arkipäivänä opetusohjelmia. Lisäksi tarjolla on tv-lähetyksiä ja YouTube-videoita sekä digitaalisia oppimissisältöjä.

Nettiyhteyksiä on parannettu jopa kuljettamalla 4G-asemia ilmapalloilla syrjäseuduille yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa.

”Keniassa on otettu digiloikka – ei vapaaehtoisesti vaan nykyisen tilanteen takia. Niin hallitus kuin kansalaisetkin yrittävät nyt panostaa etäopetukseen”, sanoo suomalaisten kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon teknologia-asiantuntija Peter Njuguna, joka työskentelee maan pääkaupungissa Nairobissa.

It-taitoja opettajille

Suomessa on puhuttu digiloikasta koronaviruksen seurauksena: oppilaat siirtyivät suhteellisen sujuvasti kännykkäopiskeluun ja työpaikkojen palaverit pidetään etänä.

Useimmissa kehittyvissä maissa ei voi puhua samasta, sillä käytännössä isolle osalle etäopiskelu varsinkaan digitaalisesti ei yksinkertaisesti ole mahdollista.

Unesco arvioi toukokuussa, että koko maailmassa noin puolella opiskelijoista ei ole kotonaan tietokonetta ja yli 40 prosentilla ei ole nettiyhteyttä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa netti puuttuu 82 prosentilta ja tietokone 89 prosentilta.

Useimmiten etäoppimismahdollisuudet puuttuvat köyhiltä, maaseudun asukkailta ja muilta haavoittuvassa asemassa olevilta. Siksi koronavirus tulee lisäämään eriarvoisuutta ja leventämään etenkin digikuilua. Koulun perinteinen tasa-arvoistava vaikutus ei enää toimi, kun opiskelijoiden pitää selvitä kotona ilman tukea.

”Jo valmiiksi jäljessä olevat jäävät vielä enemmän jälkeen. Se voi vaikuttaa elämässä myöhemminkin”, Njuguna huomauttaa.

Esimerkiksi Keniassa on tehty kysely, jonka mukaan vain noin 20 prosenttia oppilaista pystyy käyttämään digitaalisia opetusmateriaaleja. Suuri osa heistä elää kaupungeissa, sillä siellä myös it-palveluiden tarjoajat mieluiten toimivat.

Samaan aikaan kaikilla ei ole mahdollisuutta edes tv- tai radio-opetukseen.

”Olemme arvioineet, että toiminta-alueellamme Magarinissa noin kymmenen prosenttia lapsista voi ehkä käyttää radiota. Mutta voi kysyä, kuinka moni heistäkään todella oppii”, sanoo Fida International -järjestön maajohtaja Elisha Gura.

Yksi suurimmista syistä on raha: perheillä ei ole varaa laitteisiin eikä nettiyhteyteen, varsinkin, kun korona on vienyt monelta tulot. Kännykkäliittymiä löytyy, mutta noin neljänneksellä kenialaisista ei ole sähköä.

”Ja vaikka ihmisellä olisikin älypuhelin, nettiyhteys voi olla huono. Laitteita ei myöskään osata käyttää”, kertoo Guran kollega, Fidan koulutusprojekteista vastaava Joseph Karanja.

Etäopetusta haittaa myös se, ettei opettajien taitotaso ole kovin hyvä. Siksi Fida on nyt aloittamassa maan kaakkoisosassa Magarinin maaseudulla hanketta, jossa on tarkoitus antaa it-koulutusta 12 opettajalle.

Heidän on määrä jakaa tietonsa 150 opettajalle, jotka puolestaan tavoittavat 3 000 alakoululaista. Projektilla tuetaan Kenian hallituksen digitaalisen lukutaidon hanketta.

Opettajille hankitaan älypuhelimet, joiden avulla opetus tapahtuu. Projekti toteutetaan alueilla, joissa nettiyhteyden toimivuus on taattu.

”Koulutamme opettajia erilaisten oppimisalustojen käytössä. Tarkoituksena on, että he pääsevät käsiksi hallituksen tarjoamiin materiaaleihin ja pystyvät sitten välittämään sisältöjä myöhemmin luokkahuoneissa”, Karanja kertoo.

Kuka palaa kouluun?

Silloinkin, kun lapsilla on mahdollisuus käyttää etäopetusvälineitä, oppiminen ei välttämättä ole kovin tehokasta, sillä se vaatii vanhempien tukea tai itseohjautuvuutta.

Pelkona on, että kun koulua ei ole, oppilaat joutuvat töihin tai kokemaan muuta hyväksikäyttöä, mikä on paikoin jo havaittu. Anaïs Marquette kertoo, että Ugandassa teiniraskaudet ovat jo lisääntyneet.

Kun koulut aukeavat, monen kannalta voi olla jo liian myöhäistä.

”Pahinta on, että monet eivät palaa takaisin kouluun vaan menevät töihin. Oppilaat ovat nyt hyvin huolissaan myös siitä, ettei kouluja avatakaan koskaan.”

Köyhien ja maaseudun asukkaiden lisäksi vaikeassa asemassa ovat vammaiset lapset, jotka ovat jääneet lähes täysin pois etäopetuksen piirissä, Marquette kertoo.

Toivoa tilanteeseen antaa se, että seuraavan kriisin tullessa moni maa on jo paljon paremmin valmistautunut, sillä nyt kehitetyt innovaatiot eivät katoa minnekään.

”Monet palveluntarjoajat yrittävät nyt laajentaa it-infrastruktuuria ja parantaa digitaalista oppimista. Etäopetusta joudutaan myös jatkamaan koronaviruksen aiheuttaman koulutusvajeen vuoksi. Emme siis tule palaamaan aikaan ennen virusta ja unohtamaan kaikkea jo saavutettua”, Peter Njuguna sanoo.