Yhdeksän vuotta peruskoulua. Sinä aikana oppilaiden toivotaan omaksuvan muutamia kieliä, matemaattisia taitoja ja luonnontieteellistä ymmärrystä.

Lisäksi koulun tulisi valmistaa lapsia ja nuoria yhteiskunnassa toimimiseen.

Turun normaalikoulussa demokratiakasvatus nähdään monipuolisena osana opetusta. Koulussa järjestetään perinteisiä teemapäiviä ja -viikkoja, joiden aikana harjoitellaan esimerkiksi äänestämistä ja medialukutaitoa, mutta vararehtori Tarja Ruohosen mukaan se ei vielä riitä.

Ruohonen toteaa, että vaikka aktiivisen kansalaisuuden taidot ja demokratiaperiaatteet ovat mukana opetussuunnitelmassa, yksittäisen opettajan suhtautuminen vaikuttaa edelleen siihen, millaista demokratiakasvatusta nuoret saavat.

Yhteiskuntaopin tunneilla koululaiset saavat tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta, sen hallinnosta ja siinä toimimisesta. Ruohosen mukaan oppilaat tarvitsevat kuitenkin laajempia taitoja voidakseen osallistua yhteiskuntaan sen täysivaltaisina jäseninä.

”Esimerkiksi oman aineeni äidinkielen sisällä opiskellaan ryhmätyötaitoja sekä kokouksen pitämisen, mielipiteen esittämisen ja puheenvuoron pitämisen taitoja. Kaikki nämä liittyvät ymmärrykseen siitä, miten demokraattinen yhteiskunta pidetään pystyssä”, Ruohonen sanoo.

Päätöksentekoa voi harjoitella jo pienestä pitäen

Ennen kaikkea demokratiataidot täytyisi Ruohosen mukaan tuoda osaksi koulun toimintakulttuuria. Päätöksentekoa – ja tehtyjen päätösten perustelua – oppilaat voisivat harjoitella käytännössä jo ensimmäiseltä luokalta lähtien.

Nuorimmat oppilaat voisivat päättää, minkä kirjan lukevat äidinkielen tunnille ja yläkoulussa oppilaiden olisi hyvä päästä vaikuttamaan siihen, millä tavoin opiskelevat.

Harva oppii identtisesti vierustoverin kanssa, ja siinä missä perinteinen koe sopii suoritustapana toiselle, hyötyisi toinen vaikkapa esseen kirjoittamisesta. Näin oppilaat saisivat pienestä pitäen olla osallisena päättämässä niistä asioista, jotka heidän elämäänsä vaikuttavat.

Helsingin yliopiston tutkija Anniina Leiviskä on Ruohosen kanssa samoilla linjoilla. Demokratiakasvatus jää vielä toistaiseksi liiaksi koulujen oman aktiivisuuden varaan.

”Näen demokratiakasvatuksen läpileikkaavana ajatuksena, jota koulutusjärjestelmän pitäisi heijastaa paljon nykyistä laajemmin. Kyse on siitä, minkälaisia taitoja ja valmiuksia tarvitsemme erilaisten ihmisten ja mielipiteiden kohtaamisessa.”

Eriytyminen uhkaa demokratiakasvatuksen tavoitteita

Leiviskän mukaan suomalaisessa peruskoulussa tulisi kiinnittää huomiota siihen, että lapsille ja nuorille tarjoutuu yhdenvertaiset mahdollisuudet koulutukseen. Koulujen eriytyminen uhkaa koulutusjärjestelmän samanarvoisuutta.

”Kouluissa alkaa olla niin sanottuja hyviä ja huonoja vaihtoehtoja, joihin lapsilla ja nuorilla on erilaiset mahdollisuudet päästä. Eriytymistä pitäisi mielestäni torjua systemaattisesti", Leiviskä sanoo.

”Ei voida ajatella, että ihmisillä olisi yhdenvertaiset valmiudet toimia yhteiskunnassa, jos heidän koulutusmahdollisuutensa ovat kovin erilaiset.”

Vararehtori Ruohonen näkee alueellisen eriytymisen käytännössä. Turun Normaalikoulu sijaitsee Varissuon lähiössä, jonka asukkaista noin puolet on maahanmuuttajia. Koulun oppilaista lähes kaksi kolmasosaa puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea.

Oppilas, joka joutuu ponnistelemaan ymmärtääkseen opetuskielenä käytettävää suomea, on erilaisessa asemassa kuin suomea äidinkielenään puhuva.

Varissuon työttömyysaste on Turun suurimpia, ja perheiden taloudellinen tilanne heijastelee myös koululaisiin. Ruohonen ottaa esimerkiksi sen, että sanomalehteä ei tilata läheskään kaikkiin perheisiin.

”Tiedonvälityskanavat kapenevat. Emme voi olettaa oppilaiden tai heidän vanhempiensa seuraavan aikaansa samalla tavalla kuin vielä 10–15 vuotta sitten.”

Koulu voi tasapainottaa eriarvoistumista

Vanhempien sosioekonominen asema ja koulutustausta näyttävät periytyvän. Sellaiset lapset ja nuoret, jotka saavat koulutukseen paremmat valmiudet, päätyvät todennäköisesti myös myöhemmin yhteiskunnallisesti hyvään asemaan.

Leiviskä huomauttaa, että taustan lisäksi oppilaan menestykseen vaikuttaa se, miten häneen koulussa suhtaudutaan. Systemaattista syrjintää, kuten rasismia, koko koulu-uransa ajan kohtaava oppilas joutuu ponnistamaan peruskoulusta painava taakka harteillaan.

Leiviskä ja Ruohonen haluavat tuoda demokratiakasvatuksen koulun rakenteisiin ja toimintakulttuuriin sekä vahvemmin koko perusopetusta läpäiseväksi teemaksi.

”Meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta eriarvoistavat tekijät eivät vaikuttaisi enää siinä kohtaa, kun lapset tulevat koulutusputken toisesta päästä ulos”, Leiviskä toteaa.

Kirjoittaja on journalismin opiskelija Turun ammattikorkeakoulussa.

Juttu on toteutettu osana Maailma.netin sekä Viestintä ja kehitys -säätiön hanketta, jossa koulutetaan media-alan opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen teemoista, erityisesti sananvapaudesta ja demokratiasta. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.