(IPS) -- Noin 237 miljoonaa ihmistä Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, kerrotaan YK:n ruokajärjestö FAO:n viimevuotisessa raportissa Afrikan ruokaturvasta ja ravitsemuksesta. Afrikka selviää hengissä tai näkee nälkää kalliin tuontiruuan varassa, sillä maanosa ei kasvata riittävästi maanviljelijöitä.

Afrikalla olisi periaatteessa edellytykset olla omavarainen, sillä jo käytössä olevien peltojen lisäksi Afrikassa on 65 prosenttia maapallon viljelykelpoisesta, vielä viljelemättömästä maasta. Silti manner käyttää ruuan tuontiin vuosittain enemmän kuin 31 miljardia euroa, ja Afrikan kehityspankin ennusteen mukaan tuontiruokalasku paisuu vuoteen 2025 mennessä 100 miljardiin euroon.

Jos tuotteiden kysyntää katsotaan, maanviljely ja maataloussektori voisivat olla avainroolissa säällisten työpaikkojen luomisessa 10 miljoonalle nuorelle, jotka joka vuosi saapuvat työmarkkinoille, FAO suosittaa.

Kaupunki houkuttaa nuoria

Pienviljelijät ruokkivat Afrikan, mutta heidän keski-ikänsä on 60 vuotta. Nuoria maanviljelijöitä ei synny tarpeeksi nopeasti, jotta maataloustuotannon työvoimapula hellittäisi. Maatalous ei houkuttele kunnianhimoisia ja teknologiaa tuntevia nuoria, jotka paljon mieluummin hääräilevät kaupungeissa kuin maatiloilla.

Trooppisen maatalouden kansainvälinen instituutti IITA on jo vuosia yrittänyt vastata kiinnostumattomien nuorten muodostamaan haasteeseen.

”Kun olen pyytänyt nuoria kertomaan, mitä maanviljely heille tarkoittaa, he ovat puhuneet raadannasta ja äärimmäisestä köyhyydestä”, IITA:n pääjohtaja Nteranya Sanginga valittelee.

”Meidän täytyy muuttaa tuo asenne ja saada heidät ymmärtämään, että maanviljely voi olla vaurauden, bisneksen ja mielihyvän lähde”, Sanginga sanoo. ”Ellei Afrikka tue nuoria ja innovatiivisia maanviljelijöitä, maanosa on ruokaturvassaan muiden alueiden armoilla.”

Tärkeintä on henkinen pääoma

Sangingan organisaatio lanseerasi vuonna 2012 nuorille maatalousyrittäjille koulutusohjelman. Lisäksi instituutti myöntää tutkimusapurahoja nuorille tutkijoille ja opiskelunsa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille.

Yliopistotutkija Akilimali Ephrem on vuoden 2019 apurahan saajia. Hän tutki menestyneitä maatalousyrittäjiä Kongon demokraattisessa tasavallassa. ”Maatalous ei vetoa nuoriin. He aliarvioivat sen merkitystä, ja se johtuu kulttuuristamme”, Akilimali sanoo.

”Kaikki sanovat, että nuorten tulisi löytää uransa maataloudesta ja agribisneksestä, mutta kukaan ei ole kysynyt, haluavatko nuoret sitä. Todennäköisesti meidän tulisi aloittaa siitä, että kasvatamme heidän haluaan mennä agribisnekseen. Muuten meillä on väärä kohderyhmä”, miettii Akilimali, joka on tunnistanut henkisen pääoman, myönteisen asenteen jokaisen menestyneen maatalousyrittäjän menestyksen perusainekseksi.

Coolia tai liioiteltua

Maatalousyrittäjäksi ryhtymiseen voisi kannustaa sekin, että Afrikan mantereenlaajuiset ruoka- ja juomamarkkinat ovat mittavat. Afrikan kehityspankki ennustaa niiden arvon kohoavan vuoteen 2030 mennessä liki biljoonaan euroon.

Pankin johtaja Akinumwi Adesina on sanonut, että maatalouden tuottoisaksi ja ”cooliksi” tekeminen olisi ratkaisu, joka nostaisi miljoonat afrikkalaiset köyhyydestä ja ehkäisisi parempaa elämää etsivien nuorten tuloa Eurooppaan.

Brittiläinen kehitystutkija Jim Sumberg on kuitenkin toista mieltä. Hänen mielestään maatalouden nuorille tarjoamia liiketoimintamahdollisuuksia liioitellaan karkeasti.

”Nykyaikaistettu maatalous tarjoaa toki työmahdollisuuksia joillekin, mutta tuskin miljoonittain, kuten on lupailtu. Miksi kukaan haluaisi houkutella nuoria raskaaseen, huonosti palkattuun työhön? Maatalous voi olla liiketoimintaa vain silloin, kun on mahdollisuus voittoihin. Tällä hetkellä sitä mahdollisuutta ei monestikaan ole”, Sumberg toteaa.