Aloitit Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtajan tammikuun alussa. Miltä Suomen isoimman kehitysyhteistyöjärjestön johtaminen on tuntunut?

Toimin aiemmin varatoiminnanjohtajana, joten hyppäys ei ollut kovin suuri. Ymmärrän toki tietynlaisen vastuun, mutta työn ja tuloksen tekevät meidän työntekijät, ja heitä on paljon, eli en ole yksin. Kun huolehdin omasta tiimistäni hyvin, asiat kyllä hoituvat. Suhtaudun työhön innolla, mutta myös realistisesti. Alaa kohtaan on ilmassa kaikenlaista, joten edessä ei ole ainoastaan helppoja aikoja. Mutta kun miettii maailman tilannetta, nyt jos koskaan meitä tarvitaan.

Mikä maailman tilassa huolestuttaa eniten?

Minua huolestuttaa yleisen keskustelun kärjistyminen. Näen sitä vähän kaikkialla. Suomalainen keskustelukulttuuri on menossa kohti otsikkotason kliseiden toistamista, toisten ylipuhumista ja jopa päälle huutamista. Kriisien ratkaisemiseen tarvitaan kuitenkin keskusteluyhteyttä ja aitoa halua etsiä toisen parasta. Toivon, että meillä olisi enemmän toimijoita, jotka pystyisivät tuomaan toivon ja ratkaisun näkökulmia, löytämään toisensa ja olemaan eri mieltä ratkaisukeskeisesti.

Isossa kuvassa minua huolettaa yhteisten ylläpitävien rakenteiden mureneminen maailmassa. Löytyykö enää yhteisiä pelisääntöjä? Jos ei löydy, maailma näyttää synkältä. Silloin toimitaan rahan ja vahvimman ehdoilla.

YK:n mukaan tänä vuonna hätäapuun tarvitaan jopa neljännes enemmän kuin viime vuonna. Miksi humanitaarisen avun tarve on tällä hetkellä niin suuri?

Harvoin on ollut yhtä aikaa näin monta isoa kriisiä, jotka rapauttavat ennustettavuutta. YK puhuu jopa polykriisistä. Sodat, ilmastonmuutos, väestön liikehdinnät ja demokratian rapautuminen maissa, joissa on isot väestöt, vaikeuttavat ennustettavuutta, ja tällöin ihminen voi pahoin. Lisäksi sosiaalinen media ja nykyinen keskustelukulttuuri tuovat kriisit meidän ulottuvillemme paljon vahvemmin kuin aiemmin.

Miten kriisien juurisyihin puututaan parhaiten?

Koulutuksella, jota myös painotamme Kirkon Ulkomaanavun työssä. Kun on riittävä määrä koulutettua väestöä, jolla on hyvä toimeentulo, ihmiset eivät ole diktaattorien vietävissä ja yhteisöillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa. Useat kriisit liittyvät monella tavalla toimeentuloon, oli syynä sitten ilmastonmuutos, konflikti tai se, ettei nuorilla ole näköaloja. Väestö nuorentuu monessa kehittyvässä maassa, jossa toimimme. Tuemme peruskoulutuksen lisäksi erityisesti ammatillista koulutusta, sillä kehittyvissä maissa on sen osalta iso katvealue.

Mitä haluat sanoa vaalien alla suomalaisille kehitysyhteistyön merkityksestä?

Ukrainan kriisin kautta ihmisille on toivottavasti avautunut se, ettei Suomi ole saareke. Se mitä tapahtuu maailmalla, vaikuttaa meihin suoraan tai epäsuorasti koko ajan. Kriisit voivat toki myös johtaa sulkeutumiseen eli silmien ummistamiseen ja sen toivomiseen, että kaikki kääntyy hyvin, jos käpertyy itseensä.

Me kaikki kuitenkin tiedämme, ettei sellainen maailma ole mahdollinen. Suomalaista koulutusta ja rauhanvälitystä arvostetaan maailmalla, ja meidän tulee olla aktiivisesti mukana. Se hyvä, mitä voimme tehdä, tulee meille takaisin muodossa tai toisessa.

Mistä tällaisena aikana voi löytää toivoa?

Voimme löytää toivoa toinen toisistamme, sillä nämä kriisit koskettavat meitä kaikkia. Kriiseissä tulevat esille toki ihmisten synkimmät puolet, mutta myös ne parhaat, kuten auttamisen halu. Kun tuemme toinen toisiamme, keskitymme olennaisimpaan. Onhan Ukrainan kriisikin tuonut esille uskomattoman määrän solidaarisuutta Suomen tasolla. Jos solidaarisuus ja lähimmäisenrakkaus puuttuisivat, millainen maailma meillä olisi?