Alle kahdeksan prosenttia Sambian aikuisista omistaa pankkitilin. Useimmat työskentelevät epävirallisessa taloudessa, eikä bisneksen kehittämiseen aina heru edes mikroluottoa.

Vain puolella miljoonalla sambialaisella on virallinen työsuhde, vaikka maan työvoimaan kuuluu 5,2 miljoonaa henkeä. Moni kituuttaa kaupittelemalla vihanneksia tai puuhiiltä torilla, toiset ompelevat vaatteita.

Näin pienten yrittäjien rahat eivät kiinnosta kaupallisia pankkeja. Tiliä avatessa pitäisi tallettaa vähintään sata euroa, ja tilinhoitomaksut ylittävät useimpien sambialaisten varat. Pankkilainasta ei kannata puhuakaan.

Maailmanpankin ekonomisti José de Luna Martinez muistuttaa, että 58 prosenttia Sambian yli 13 miljoonasta asukkaasta elää alle dollarilla (70 eurosentillä) päivässä. Pankkeihin ei ole asiaa kuin valtion ja suuryritysten parhaiten palkatuilla.

Jotkut saavat mikrolainaa

Pääkaupungin Lusakan Chawaman alueen naisyhdistyksessä on 800 jäsentä. Yhdistys perusti osuuskunnan ryhtyäkseen jauhamaan maissia tasa-arvo- ja kehitysministeriön lahjoittamalla myllyllä.

"Meidän piti avata pankkitili, mutta se ei onnistunut, koska alkupääomaksi vaadittiin 105 euron talletusta", yhdistyksen varapuheenjohtaja Rebecca Mwanza kertoo.

Ratkaisun tarjosi Pulse-mikroluottolaitos, jolle riitti 28 euron alkutalletus ilman hallintokuluja ja kuuden prosentin korolla.

Saadakseen dieseliä myllyn pyörittämiseen naiset ottivat Pulselta 70 euron lainan. Se maksettiin korkoineen takaisin kahdessa kuukaudessa, sillä mylly alkoi heti tuottaa voittoa. Nyt osuuskunta suunnittelee 280 euron lainan ottamista ja dieselin vaihtamista sähkömoottoriin. Mwanza muistuttaa, ettei Pulse ole mikään hyväntekeväisyyslaitos.

"Jos laina jää maksamatta, seuraa vaikeuksia. Moni on menettänyt vakuutena olleen auton tai sohvakaluston", hän kertoo.

Luvattu summa ei riitä

Sambiaan on nyt rekisteröity 25 mikroluottolaitosta, joilla on noin 100 000 asiakasta.

Mikrolainojen roimat korot nostavat kuitenkin monen hakijan tien pystyyn. Laitokset ottavat 1-3 kuukauden lainasta 50 prosentin koron, ja laina-ajan kasvaessa korko kipuaa pian sataan prosenttiin.

Dickson Mweemba jäi eläkkeelle valtiolta seitsemän vuotta sitten. Säästöt hupenivat neljä lapsen yliopisto-opintoihin, ja pari viime vuotta Mweemba on yrittänyt saada lainaa elvyttääkseen pihakanalansa.

"Tiedän, että saisin kanalan kannattamaan, mutta minulle ei anneta pankkilainaa ilman vakuuksia", vuokralla asuva Mweemba valittaa.

Hän on lähestynyt myös kahta mikrolainaajaa, mutta niiltä heruisi vain 50 euron luotto. "Mitä taivaan tähden minä siitä hyötyisin", puuskahtaa Mweemba, jonka mukaan säkki kananrehua maksaa 28 euroa ja 500 kanaa syö 35 säkillistä kuudessa viikossa.