Kansalaisjärjestöt eivät uskalla vielä arvioida tarkasti, mitä eduskuntavaalien tulos tarkoittaa ihmisoikeuksien sekä kehityspolitiikan ja muiden globaalien teemojen kannalta.

”Se on tuhannen taalan kysymys. Nyt kun tulos meni noin älyttömän täpärälle, kukaan ei oikeastaan voittanut vaaleja tai voittajia on monenlaisia. Vastaus riippuu siitä, millainen hallitus lopulta saadaan aikaiseksi”, toteaa kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon vaikuttamistyön asiantuntija Rilli Lappalainen.

Fingo kampanjoi vaaleissa muun muassa kehitysyhteistyövarojen noston puolesta ja sai mukaansa noin 40 nyt valituksi tullutta kansanedustajaa.

Fingolla ja muilla järjestöillä oli kampanjoinnissa paljon pelissä, sillä viime hallituskausi alkoi historiallisen suurilla kehitysyhteistyöleikkauksilla. Nyt suurimmaksi puolueeksi näyttää nousseen sdp, joka perinteisesti on ollut kehitysyhteistyömyönteisempi kuin oikeistopuolueet.

Sdp on myös maininnut, että hallitusohjelma voitaisiin rakentaa Agenda 2030:n eli YK:ssa hyväksyttyjen kestävän kehityksen tavoitteiden logiikan mukaiseksi.

”Jos tästä lupauksesta pidettäisiin kiinni, se olisi aivan loistava tilanne. Mutta siihen vaikuttaa juuri se, millainen kokoonpano tulee olemaan”, Lappalainen sanoo.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin ihmisoikeustyön johtaja Niina Laajapuro on vaalituloksen suhteen varovaisen optimistinen.

”Haluan olla toiveikas. Perussuomalaisia lukuun ottamatta etenkin vaalivoiton saaneilla puolueilla oli aika paljon ihmisoikeuskirjauksia. Kaikki riippuu tietenkin hallituksen lopullisessa kokoonpanosta ja siitä, miten tärkeänä ihmisoikeuksia pidetään hallitusneuvotteluissa”, hän toteaa.

Amnesty kampanjoi vaalien alla etenkin perheenyhdistämisen, turvapaikanhakijoiden oikeuksien, translakiuudistuksen sekä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn puolesta. Esimerkiksi translakiuudistusta kannattavat kaikki paitsi kristilliset ja perussuomalaiset, Laajapuro huomauttaa.

Osaamista lähti

Kehitysyhteistyö, ihmisoikeudet tai globaalit teemat eivät yleensä nouse vaaliteemoiksi, eikä niin käynyt tälläkään kertaa.

Lappalainen pitää harmillisena, että globaaleista teemoista puhuttiin vaalien alla niin vähän. Oikeastaan vain ilmastonmuutos ja maahanmuutto nousivat esiin ja niissäkin sorruttiin eipäs-juupas-keskusteluun, hän huomauttaa. Hän olisi toivonut globaaleista teemoista rakenteellisempaa ja argumentteihin pohjautuvaa keskustelua.

Häntä hirvittää myös se, että monen eduskunnasta pois jääneen ehdokkaan mukana katosi paljon osaamista, vaikka uusien kansanedustajien mukaantulo politiikkaan onkin hyvä asia. Kansanedustajien kokemattomuus on hankala asia esimerkiksi europarlamenttivaalien ja Suomen EU-puheenjohtajuuskauden takia.

”Eduskunnasta jäi nyt niin paljon pois ulkopoliittista osaamista ja kokeneita ihmisiä, että siitä näkökulmasta minua pelottaa, mihin suuntaan tämä menee. Kokemus tulee vain iän myötä: ulkomailla opiskelu ja muu on hyvä pohja, mutta se ei kerro vielä siitä, miten Suomi pystyy eurooppalaisessa kontekstissa toimimaan. Se on aikamoinen haaste.”

Myös ihmisoikeusteemojen käsittely jäi vaaleissa pintapuoliseksi. Amnestyn Niina Laajapuro toivoo, että etenkin maahanmuuttopolitiikasta olisi keskusteltu toisenlaisesta lähtökohdasta ja toimittajat olisivat haastaneet ehdokkaita enemmän.

”Tuntuu, että reunaehdot unohtuivat kokonaan: ajateltiin, että hallitus voi tehdä turvapaikkapolitiikalle ihan mitä haluaa, vaikka kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet kuitenkin asettavat rajoitteita. Keskusteluissa annettiin myös kuvaa, että Suomen turvapaikkapolitiikka olisi hirveän löysää, mikä ei pidä paikkaansa millään mittareilla mitattuna”, hän muistuttaa.