Jemen on yksi Lähi-idän vanhimmista korkeakulttuurin keskuksista. Aikoinaan se tunnettiin etenkin vilkkaasta maustekaupastaan.

Nykyään se on alueen köyhin maa, ja YK:n mukaan siellä on käynnissä maailman pahin humanitaarinen kriisi.

”Jatkuva epävarmuus vaikuttaa ihmisiin. He ovat henkisesti ja fyysisesti stressaantuneita tilanteessa, jossa infrastruktuuri ei toimi ja kaikki on epävarmaa”, kuvailee anestesialääkäri Kariantti Kallio.

Hän työskenteli tänä syksynä neljä viikkoa Lääkärit ilman rajoja -järjestön traumasairaalassa Mochan kaupungissa Jemenin länsirannikolla maan eteläosassa.

Kaupunki tunnetaan suomeksi myös Mokkana. Satamakaupungin kautta kuljetettiin aikoinaan mokka-kahvipapuja, joiden nimi on periytynyt moniin nykypäivänkin tuotemerkkeihin.

Siviilit ristitulessa

Jemenin keväällä 2015 alkanut sisällissota epäsuorine vaikutuksineen on vienyt satojen tuhansien ihmisten hengen, ja väkivalta on jatkunut tänä vuonna edelleen. Maassa sotivat shiialaiset huthikapinalliset sekä sitä vastaan taisteleva, Saudi-Arabian johtama sotilasliittouma eivät ole säästäneet siviilejäkään.

Konflikti on käytännössä romahduttanut Jemenin talouden ja terveydenhuoltojärjestelmän. Tartuntataudit leviävät, infrastruktuuri on murskana ja 30 miljoonasta asukkaasta noin 80 prosenttia tarvitsee jonkinlaista humanitaarista apua.

Kallion työpaikka, Mochan traumasairaala, on perustettu kaksi vuotta sitten nimenomaan konfliktin aiheuttamien vammojen hoitamiseen.

Vain muutaman kymmenen kilometrin päässä rintamalinjoista sijaitsevassa 35-paikkaisessa sairaalassa työntekijät ovat pääosin paikallisia. Ulkomaista henkilökuntaa käy lyhyemmillä komennuksilla.

Kallio kertoo, että sairaalan kapasiteetti natisi jatkuvasti liitoksissaan. Anestesialääkäri sai nukkua keskimäärin joka toisen yön – parhaassa tapauksessa.

Suurin osa hänen potilaistaan kärsi ampuma-aseiden, kranaattien, miinojen ja räjähdysten aiheuttamista vammoista sekä liikenneonnettomuuksissa aiheutuneista vammoista.

”Siellä joutui kohtaamaan sen, että keinot loppuivat tilanteessa, jossa ihminen olisi Suomen resursseilla ollut pelastettavissa. Kriisin ja epävarmuuden takia monet ihmiset myös pystyivät hakeutumaan hoitoon vasta, kun tilanne oli jo vakava. Esimerkiksi synnyttävät äidit eivät välttämättä uskaltaneet tulla ajoissa sairaalaan”, Kallio kertoo.

Korona pelottaa

Konfliktin aiheuttaman humanitaarisen kriisin lisäksi Jemen on kärsinyt myös koronaviruspandemiasta.

Maailman terveysjärjestöjen tilastojen mukaan maassa on todettu vasta 2 081 koronavirustartuntaa, mutta todellista tilannetta ei tiedä kukaan, sillä alussa taudin olemassaolo kiellettiin. Jotakin kertoo se, että rekisteröidyistä tartunnoista peräti 29 prosenttia on johtanut kuolemaan.

”Yksi syy on se, että ihmiset tulivat sairaalaan vasta siinä vaiheessa, kun mitään ei ollut enää tehtävissä ja tauti oli päässyt etenemän pahempaan vaiheeseen. Lisäksi ihmisillä on muitakin terveysongelmia ja vastustuskyky taudeille on heikko”, kertoo sairaanhoitaja Julia Perä.

Perä työskentelee neljän kuukauden komennuksella Jemenin eteläosan pääkaupungin Adenin 60-paikkaisessa koronahoitokeskuksessa. Sitä ylläpitävät kansainvälinen Punainen Risti, Suomen ja Norjan Punaiset Ristit sekä Jemenin Punainen Puolikuu.

Keskuksessa tehdään koronatesti kaikille tulijoille, joilla on vähintään kaksi koronaan viittaavaa oiretta. Siellä pystytään hoitamaan lieviä ja keskivaikeita tapauksia; vakavimmat siirretään läheisen yhteistyösairaalan teho-osastolle.

Vielä koronan toinen aalto ei näytä lähteneen liikkeelle. Tilaa sairaalassa on edelleen hyvin, ja testatuista vasta vajaalla kymmenellä prosentilla on ollut koronavirustartunta.

Mahdollista on, että kaikki sairastuneet eivät ole uskaltaneet tulla testiin. Ensimmäisen aallon seurauksena moni uskoo, että koronahoitokeskukseen tullaan vain kuolemaan.

Siksi Punainen Risti on viime aikoina panostanut etenkin paikallisen terveydenhuoltohenkilökunnan koulutukseen sekä tiedottamiseen esimerkiksi imaamien ja kansalaisyhteiskunnan avulla.

”Eräs potilas juoksi karkuun nähtyään testipuikon mutta tuli onneksi takaisin. Osa myös kieltäytyy tulemasta tutkittavaksi ja kääntyy pois nähtyään suojavarusteemme ja telttasairaalaan. Vapaaehtoiset tiedottavat kuitenkin ahkerasti hoitokeskuksen ulkopuolella toiminnastamme”, Perä kertoo.

Koronahoitokeskuksen käytännön potilastyön hoitaa paikallinen terveydenhuoltohenkilökunta. Perän ja muiden ulkomaalaisten delegaattien tehtävänä on toiminnan koordinointi ja koulutus.

”Tiimi on aivan uskomattoman hyvä, samoin hoitotyön taso. He ovat hypänneet heti hommiin”, Perä kehuu.

Työ on fyysisesti raskasta.

”Etenkin syyskuussa, kun oli kuuma, suojavarusteasussa pystyi olemaan korkeintaan tunnin kerrallaan. En ole eläessäni hikoillut niin paljon”, Perä kertoo.

Tavallista elämää

YK on varoitellut pitkin syksyä, että Jemen on lähellä nälänhätää. Osissa maan eteläosia jopa neljäsosa alle 5-vuotiasta kärsii akuutista aliravitsemuksesta ja tarvitsee välittömästi hoitoa. Perän mukaan aliravitsemusta on ollut havaittavissa myös Adenin koronasairaalan potilaissa.

Kriisin pahenemisesta huolimatta tänä vuonna avunantajamaat ovat kuitenkin lahjoittaneet Jemenin humanitaariseen työhön aiempaa vähemmän rahaa, minkä seurauksena esimerkiksi YK on joutunut leikkaamaan avustusohjelmiaan.

”Toivon, ettei Jemeniä unohdeta. Avun tarve on pitkäaikaista, ja jos täältä lähdetään pois, luottamus katoaa nopeasti”, Perä muistuttaa.

Vaikeasta kriisistä huolimatta maassa on myös toivoa.

”Paikalliset yrittävät elää normaalia elämää aivan kuin mekin elämme uutta normaalia koronan keskellä. Pommitettuja paikkoja siivotaan, ja lapset saattavat rakentaa sinne vaikkapa pienen futiskentän. Antaa toivoa, että ihmiset pyrkivät kaikesta huolimatta elämään niin normaalisti kuin pystyvät.”