Seksuaalinen häirintä, kriisi ja turvallisuusongelmat korostuvat tavassa, jolla media käsittelee pakolaisia, selviää Suomen Lontoon instituutin ja Benelux-instituutin keväällä toteuttamasta selvityksestä.

Selvityksessä tutkittiin pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyviä sanomalehtitekstejä Suomessa, Iso-Britanniassa ja Belgiassa.

Seksuaalinen häirintä nousi kaikissa maissa kolmen eniten käsitellyn aiheen joukkoon. Toiseksi eniten huomiota saivat pakolaisten aiheuttamat vaikutukset Euroopan unionille. Heidän tuloaan käsitellään joko uhkana tai kriisinä.

Vaikka pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden osalta kyseessä on maailmanlaajuinen humanitaarinen kriisi, aihetta käsitellään Euroopan kriisinä. Palstatilaa sai paljon myös EU:n kyvyttömyys löytää nopeita ja toimivia ratkaisuja.

Vaikka keskustelu oli muualla voimakkaan eurokeskeinen, täällä keskustelua leimasi erityinen Suomi-keskeisyys. Pinnalle nousivat erityisesti turvallisuuskysymykset, kuten Suomen ja Venäjän välisen rajan vartiointi ja katupartiot.

Pakolaiskysymystä käsiteltiin eniten Helsingin Sanomissa. Otsikoihin nousivat erityisesti EU-lainsäädäntö ja Schengen-sopimus, mutta niitäkin käsiteltiin Suomen ja Pohjoismaiden näkökulmasta. Rajavartiointi oli toiseksi käsitellyin ja seksuaalinen häirintä vasta kolmanneksi uutisoiduin aihe.

Suomen kolmanneksi laajalevikkisimmässä Aamulehdessä itäraja oli uutisoiduin ja seksuaalinen häirintä puolestaan toiseksi uutisoiduin aihe.

Äänessä olivat kaikkien maiden medioissa eniten asiantuntijat, viranomaiset ja poliitikot. Turvapaikanhakijoiden ääntä kuultiin harvemmin. Poikkeuksena olivat brittilehdet kuten The Times ja Guardian, jotka raportoivat erityisesti turvapaikanhakijoiden pakomatkasta. Huomionarvoista on, että brittimedia on hyvin polarisoitunut, eikä selvityksessä tutkittu maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia oikeistomedioita.

Myös Helsingin Sanomissa asiantuntijat olivat eniten äänessä, mutta ne lehtijutut, joissa turvapaikanhakijoille annettiin ääni, olivat positiivissävytteisiä.

Myös maahanmuuttokriittiset äänet pääsivät esille, mutta niitä pyrittiin tasapainottamaan joko toimittajan omilla kommenteilla tai ulkopuolisten kirjoittajien kannanotoilla.

Selvityskohteina olivat Suomesta Helsingin Sanomat ja Aamulehti; Iso-Britanniasta The Times ja The Sunday Times, The Guardian sekä The Observer; Belgiasta ranskankielinen Le Soir ja hollanninkielinen De Morgen.