(IPS) -- Riisi on suosituin ruokakasvi Afrikassa, mutta oma tuotanto ei riitä tyydyttämään kysyntää. Tuotannon laajentaminen ja paremmat riisilajikkeet voivat pelastaa Afrikan ruokaturvan ja koko talouden, tutkijat uskovat.

Saharan eteläpuolisessa Afrikassa riisin kulutus kasvaa kuusi prosenttia vuodessa, kertoo tutkimuslaitos Africa Rice Center (AfricaRice).

"Kaupunkeihin muuttavat afrikkalaiset haluavat nopeasti valmistuvaa ja helposti säilyvää ruokaa, ja riisi on juuri sellaista", selittää AfricaRicen varapääjohtaja Marco Wopereis. Riisi korvaa muita perinteisiä ruokakasveja, kuten maissia, maniokkia, hirssiä ja durraa.

Wopereis ennustaa, että 25 vuoden kuluttua maailmassa syödään riisiä 110 miljoonaa tonnia enemmän kuin nyt ja kolmannes kasvusta tapahtuu Afrikassa. Maanosan 54 valtiosta riisiä kasvattaa nyt 40, ja se on tärkein tulonlähde yli 35 miljoonalle pienviljelijälle.

Tuonti maksaa miljardeja

Nykyisin oma tuotanto kattaa vain 60 prosenttia riisin kysynnästä Afrikassa. Maanosa kuuluu maailman suurimpiin riisintuojiin ja käyttää ostoihin lähes viisi miljardia euroa vuodessa.

Beninin pääkaupungissa Cotonoussa toimiva AfricaRice tähtää parempiin riisilajikkeisiin ja satoihin yhteistyössä alueen valtioiden ja yritysten kanssa. Wopereis uskoo, että riisi auttaa Afrikan ylös köyhyydestä.

"Riisi on avain ruokaturvaan ja poliittiseen vakauteen kautta Afrikan, ja sillä on myös parhaat mahdollisuudet vauhdittaa talouskasvua", arvioi riisin tulevaisuutta Afrikassa luotaava julkaisu Realizing Africa's Rice Promise, johon on koottu yli sadan asiantuntijan kirjoitukset.

Vuoden 2008 ruokakriisin jälkeen Afrikan riisintuotantoa saatiin tehostettua niin, että sadot kasvoivat 30 prosenttia vuoteen 2012 mennessä.

Tuhansien vuosien historia

Riisillä on Afrikassa pitkät perinteet. Maanosan omaa riisilajiketta (Oryza glaberrima) alettiin viljellä vähintään 3000 vuotta sitten. Satoisampi aasialainen riisi (Oryza sativa) syrjäytti sittemmin alkuperäislajikkeen, jota hyödynnetään nyt jalostuksessa.

Afrikan suurimpiin riisimaihin kuuluva Senegal on kartoittanut alueet, jotka pystyvät tyydyttämään oman riisintarpeensa ja tuottamaan sitä myyntiinkin. On kuitenkin vaativa tehtävä rakentaa riisin tuotanto, käsittely ja markkinointi kestävälle pohjalle.

AfricaRice tutkii parhaillaan, miten Saharan eteläpuolisesta Afrikasta saataisiin riisin suhteen omavarainen vuoteen 2025 mennessä. Se vaatii arviolta 18 miljardin euron investoinnit ja tukea "isoilta pelureilta", kuten Afrikan kehityspankilta.

Köyhille viljelijöille

AfricaRice hyödyntää sekä perinteisiä että bioteknisiä kasvinjalostusmenetelmiä. Se on viime vuosina kehittänyt kolme Afrikan oloihin sovitettua Arica-riisilajiketta. Ne kestävät monia vitsauksia tulvista ja liiallisesta rautapitoisuudesta maan suolaantumiseen ja kylmyyteen.

1990-luvulla laitos jalosti Nerica-lajikkeita, joissa risteytettiin afrikkalainen ja aasialainen riisi perinteisin ja molekyylibiologian menetelmin. Satoisuus nousi AfricaRicen mukaan paikoin 25 prosenttia aasialaiseen riisiin verrattuna.

Arvostelijoiden mukaan Nerica tarvitsee runsaasti lannoitusta ja työtä, mutta se ei ole geenimuunneltu eikä hybridikään sanan varsinaisessa merkityksessä.

AfricaRicen riisinjalostusta johtava Moussa Sie sanoo uusien Arica-lajikkeiden lisäävän riisin tuottoa vähintään 40 prosenttia. Hänen mukaansa jalostusta on tehty tiiviissä yhteistyössä viljelijöiden kanssa ja kestävyyttä on haluttu lisätä erityisesti ilmastonmuutoksen vaikutusten, kuten tulvien ja kuivuuden, vuoksi.

"Riisinviljelijät ovat enimmäkseen köyhiä, ja haluamme kehittää heille sopivia lajikkeita", Sie sanoo.

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2015–2016 toteutettavaa Pitkäsoittoa kehityspolitiikasta -juttusarjaa. Hanke on rahoitettu ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.