Vain harva kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut turvapaikanhakija käyttää Maahanmuuttoviraston tarjoaman mahdollisuuden palata vapaaehtoisesti Suomesta Somaliaan. Viime vuonna lähtijöitä oli vain 11.

Kielteisen turvapaikkapäätöksen sai vuonna 2018 Maahanmuuttoviraston tilastojen mukaan yhteensä 111 somalialaista. Moni heistä jää mieluummin paperittomana Suomeen kuin palaa takaisin Somaliaan.

Siihen on useita syitä, sanoo Siirtolaisuusinstituutin erikoistutkija Abdirashid Ismail, joka on haastatellut Suomessa paperittomina asuvia somalialaisia.

”Syyt jotka ovat ajaneet ihmiset pois kotimaastaan, vaikuttavat edelleen, vaikka turvapaikkapäätös olisi kielteinen”, hän muistuttaa.

Vapaaehtoisen paluun ohjelman kautta lähtevät saatetaan kotimaahan lentokentälle, ja he saavat harkinnanvaraisen avustuksen. Ohjelma on ollut olemassa jo vuosikausia, mutta sen toiminta vakinaistettiin vuonna 2015 voimaan tulleella lakimuutoksella.

Ohjelman vapaaehtoisuuden voi kyseenalaistaa, sillä vaihtoehtona on jäädä paperittomana Suomeen tai tulla pakkopalautetuksi. Paperittomien määrä Suomessa on viime vuosina kasvanut voimakkaasti, ja Diakonissalaitoksen arvion mukaan heitä on tällä hetkellä yhteensä 3 000–10 000.

Kielteisistä turvapaikkapäätöksistä ja palautuksista keskustellaan parhaillaan vilkkaasti, sillä poliisi keskeytti palautukset Irakiin sen jälkeen, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) marraskuun puolivälissä tuomitsi Suomen Euroopan ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta. Vuonna 2017 Suomi palautti turvapaikkaa hakeneen irakilaismiehen, joka pian paluunsa jälkeen tapettiin.

Irakilaismiehen tapaus ei ole ainoa laatuaan. Viime kesänä Somaliassa tapettiin 24-vuotias Osman Ali Abdirahman, jonka Suomi oli palauttanut Mogadishuun edellisenä keväänä. Abdirahman oli paennut terroristiryhmä Al-Shabaabia ja hakenut turvapaikkaa Suomesta, mutta saanut kielteisen päätöksen, Iltalehti uutisoi kesällä.

Palaajien asema yhteisössä heikko

Abdirashid Ismailin mukaan Suomeen tulleet somalialaiset voi lähtösyyn perusteella jakaa kahteen ryhmään. Noin viidesosa on lähtenyt maasta yleisen turvattomuuden ja väkivallan sekä työn, koulutuksen ja mahdollisuuksien puutteen vuoksi.

Loput kahdeksankymmentä prosenttia ovat paenneet henkilökohtaisen uhan vuoksi. Uhkaaja voi olla kuka tahansa: kapinallisryhmän jäsen, terroristi, sukulainen, entinen aviomies. Eräs Ismailin haastattelema jalkapalloilija oli yritetty tappaa, koska hän oli uhkauksista huolimatta tehnyt ottelussa kaksi maalia ja aiheuttanut vastustajajoukkueen häviön.

”Tällaista tapahtuu, koska maassa ei ole turvallista eikä oikeuslaitos toimi.”

Yksi syy siihen, miksi vain harva haluaa palata, on se, että matka Suomeen on usein tullut siirtolaiselle kalliiksi. Koska laillista tietä Eurooppaan ei pääse, ainoaksi vaihtoehdoksi jäävät kalliit ja vaaralliset ihmissalakuljettajien reitit.

”Matka voi kestää kolme vuotta, ja iso osa siitä kuluu salakuljettajien vankina Libyan autiomaassa. Ihmisiä kidutetaan ja raiskataan, jotkut myydään orjiksi, heidän rahansa viedään ja sukulaisilta kiristetään lisää. Kotimaahan jääneet perheet joutuvat myymään maansa ja kotinsa ja ottamaan velkaa pystyäkseen maksamaan salakuljettajille.”

Kun ihminen vihdoin pääsee Eurooppaan, hänen odotetaan voivan auttaa perhettään. Jos hänet sen sijaan palautetaan pennittömänä takaisin, hänen asemansa yhteisössä ei ole kovin hyvä.

”Palaajia pidetään epäonnistuneina, he syrjäytyvät ja marginalisoituvat.”

Asiantuntija on eri asemassa kuin työtön nuori

Yksi vapaaehtoisesti Suomesta Somaliaan palannut on Abdirizak Mohamed. Hänenkään kohdallaan kyse ei tosin ollut Maahanmuuttoviraston vapaaehtoisen paluun ohjelmasta vaan YK:n siirtolaisuusjärjestö IOM:n Mida Finnsom-hankkeesta, joka rahoittaa terveydenhuolto- ja koulutusalan asiantuntijoiden ja ammattilaisten paluuta Somaliaan.

Mohamed lähti Somaliasta jo vuonna 1983, ensin stipendin turvin opiskelemaan yliopistoon Sudaniin, sitten muutamaksi vuodeksi Egyptiin. Suomeen hän tuli vuonna 1990.

Suomessa Mohamed on toiminut muun muassa Suomen Somalia-verkoston ja Suomen somaliliiton puheenjohtajana. Tällä hetkellä hän viimeistelee väitöskirjaa johtamisesta Jyväskylän yliopistoon ja työskentelee muun muassa tutkijana Ihmisoikeusliitossa, Maahanmuuttovirastossa ja Johtamistaidon opistossa.

Vuonna 2015 Mohamed sai IOM:n hankkeen kautta mahdollisuuden lähteä Somalimaahan Hargeisaan paikallisen sairaalan johdon konsultiksi ja sen jälkeen Somaliaan Mogadishuun johtamaan kokonaan uutta, järjestöjen perustamaa sairaalaa.

”Olin ollut pitkään poissa ja halusin palata auttamaan Somaliaa tiedoillani ja taidoillani ja viedä sairaaloihin suomalaisia hyvän hallinnon periaatteita”, Mohamed sanoo.

Mohamedin mukaan hanke toimii, sillä korruption mahdollisuutta ei ole: raha ei kierrä, ainoastaan asiantuntemus. Maassa on kuitenkin edelleen vaarallista, ja viime aikoina väkivalta on lisääntynyt.

YK:n turvallisuusneuvoston marraskuun raportin mukaan Al-Shabaab tekee aktiivisesti iskuja sekä siviilejä, hallitusta että turvallisuusviranomaisia vastaan. Lisäksi tulvat ovat ajaneet satoja tuhansia ihmisiä kodeistaan. Sisäisiä pakolaisia on Somaliassa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan tällä hetkellä yli 2,6 miljoonaa.

Mohamed ei pidä hyvänä ajatuksena palauttaa maahan kauan poissa olleita nuoria, joilla ei ole tiedossa työpaikkaa tai kansainvälisen järjestön suojelua.

”Suomessa tarvitaan siirtolaisia. Miksi palauttaa nuori, joka haluaa jäädä Suomeen, ei ole tehnyt rikoksia, on jo kotoutunut ja tottunut talveen ja pimeyteen?”

Somalia kehittyy, mutta hitaasti

Sekä Ismailin että Mohamedin mukaan Somalian kehitys on menossa ”ehdottomasti” kohti parempaa. Talous kasvaa, ja monen vuosikymmenen sekasorron jälkeen maassa on toimiva hallitus ja parlamentti. Tahti on kuitenkin hidas. Ismail ei usko, että ensi vuodeksi suunnitellut parlamenttivaalit toteutuvat.

”Hallituksen hallussa on vain osa alueista, ja monet osavaltiot eivät ole kovin yhteistyöhaluisia liittovaltion kanssa. Konflikteja on siellä ja täällä, ja erimielisyyttä on myös siitä, miten vaalit pitäisi järjestää.”

Jos ja kun vaalit joskus toteutuvat, se on iso asia, sillä maassa on viimeksi äänestetty vuonna 1969.

Vaikka suunta on parempaan, Ismailin mukaan Somaliasta puuttuu edelleen sekä poliittista kykyä että tahtoa, jotta maa voisi nousta kunnolla jaloilleen. Tahdonpuutteesta kertoo korkea korruptio, kykyjen puutteesta väkivalta ja turvattomuus. Paradoksaalisesti Al-Shabaabin hallitsemilla alueilla on jopa turvallisempaa kuin hallituksen hallinnassa olevalla – jos maksaa järjestön kiristämät suojelumaksut ja toimii sen sääntöjen mukaan.

Mohamed ja Ismail toivovat, että Suomi kantaisi vastuun Somaliaan palauttamistaan ihmisistä.

”Kun oikeudesta turvapaikkaan tulee poliittinen kysymys humanitaarisen tai ihmisoikeuskysymyksen sijaan, tällaisia asioita voi tapahtua”, Ismail sanoo Osman Ali Abdirahmanin kuolemaan viitaten.

Jotain muutoksia turvapaikkaprosessiin saattaa olla tiedossa, sillä irakilaismiehen palautuksen johdosta annetun EIT:n tuomion seurauksena Maahanmuuttovirasto on päättänyt käydä uudestaan läpi viidensadan maasta poistamista odottavan turvapaikanhakijan turvapaikkapäätökset