"Onko maailmalla olemassa esimerkkejä siitä, että ihmisten liikkumisen estäminen pisteestä A pisteeseen B muurien ja aitojen avulla olisi toiminut? Ja milloin näin kävi?" kysyy kansainvälisen SOS-Lapsikylät-järjestön pääsihteeri Richard Pichler.

Muureilla ja aidoilla on viime aikoina ollut tärkeä rooli Euroopan pakolaiskriisistä käytävässä keskustelussa. Unkari alkoi jo kesällä rakentaa Serbian-rajalleen aitaa turvapaikanhakijoiden tulon hidastamiseksi, ja eilen saman ilmoitti tekevänsä Pichlerin kotimaa Itävalta Slovenian-rajallaan.

Suomessa eilen vierailleella Pichlerillä on mukanaan painokas viesti kaikille eurooppalaisille: muuttoliike ei ole häviämässä minnekään, sillä sen juurisyy on globaali eriarvoisuus ja sen aiheuttama epätoivo.

"Jos ajattelemme täällä Euroopassa, että voimme rakentaa muureja ympärillemme, nauttia etuoikeutetusta elämästämme ja estää afrikkalaisia kehittämästä näköalojaan, tämä epätasapaino kasvaa ja samalla kasvaa myös paine Euroopassa", hän muistuttaa.

Yksin tulleita lapsia sijaisperheisiin?

Maailman suurimpiin lapsijärjestöihin kuuluva, 134 maassa toimiva SOS-Lapsikylien kattojärjestö, SOS-Children's Villages International, hoitaa lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta vanhempien tarjoamaan hoitoon. Maailman ja Euroopan pakolaiskriisi on viime vuosina kuitenkin muuttanut sen toimintaa, ja yhä suurempi osa sen asiakkaista on pakolaisia Syyriassa, Libanonissa tai Jordaniassa sekä turvapaikanhakijalapsia Euroopan eri maissa, joissa lapsikyläjärjestöt ovat ryhtyneet tarjoamaan hoivaa etenkin yksin tuleville lapsille.

Heitä on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan tullut pelkästään Italiaan ja Maltalle lokakuun alkuun mennessä tänä vuonna noin 10 000. Pichler ei kuitenkaan halua puhua liikaa numeroista – jokainen siirtolainen on yksilö, jolla on syy lähteä, hän muistuttaa.

Lapsikyläjärjestöt tarjoavat yksin tulleille lapsille muun muassa ruokaa, asuinpaikan, lääketieteellistä hoitoa ja apua vanhempien etsimiseen. Osa jatkaa matkaansa, osa ei. Pichler pitää tärkeimpänä järjestön tarjoamana asiana turvallisuutta.

"Yksin tulevat lapset ovat haavoittuvin pakolaisryhmä. He ovat aikuisten armoilla. On hyvin vaikea kuvitella, mitä näiden lasten on käytävä läpi, jos he joutuvat ihmiskauppiaiden käsiin" hän muistuttaa.

Esimerkiksi eurooppalaisen järjestöverkoston Missing Children Europen arvioiden mukaan jopa puolet Eurooppaan yksin tulleista turvapaikanhakijalapsista katoaa. Pichlerin mukaan monet päätyvät luultavasti prostituoiduiksi.

Lapsikylät eivät tule riittämään kaikkien tulijoiden auttamiseen – siksi esimerkiksi Itävallassa järjestö suunnittelee lasten sijoittamista sijaisperheisiin. Valmistelutyö on parhaillaan käynnissä.

Suomessa SOS-Lapsikylät on perustamassa kahta ryhmäkotia yksin tulleille turvapaikanhakijalapsille, mutta sijoitusperhevaihtoehtoakin pohditaan, kertoo Suomen SOS-Lapsikylien viestintäpäällikkö Aija Rikala. Järjestö selvittää asiaa parhaillaan yhdessä Pelastakaa Lasten kanssa sijaisperhemahdollisuuksia.

Suomeen odotetaan tänä vuonna yhteensä 2 000:ta yksin tulevaa turvapaikanhakijalasta; viime vuonna määrä oli 196.

Kritiikkiä kehy-leikkauksille

Pichlerin mielestä EU ei ole reagoinut riittävän nopeasti pakolaiskriisiin eikä tehnyt läheskään kaikkea sen ratkaisemiseksi. Avaimia ovat hänen mukaansa Syyrian sodan lopettaminen, liikkeellä olevien ihmisten auttaminen sekä eriarvoisuuteen puuttuminen lähtömaissa.

"Muun maailman on jaettava omastaan, investoitava heidän kehitykseensä. Muuten vain pitkitämme tilannetta ja se pahenee", hän sanoo.

Hän on huolissaan Suomen hallituksen kehitysyhteistyöbudjettiin suunnittelemista leikkauksista ensi vuodelle.

"Vetoan Suomen hallitukseen, ettei kehitysyhteistyöbudjettia leikattaisi. Maailma ei tietenkään romahda Suomen leikkausten takia, mutta se on vain yksi monista hallituksista, joissa tästä keskustellaan. Jos kaikki leikkaavat vaikkapa kymmenen prosenttia, se työntää enemmän ihmisiä epätoivoon", hän muistuttaa.