Innovaatio- ja teknologiavetoisella kehitysyhteistyöllä ei ole suoraa vaikutusta köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen, selviää Lauri Hoolin huomenna tarkastettavassa väitöskirjasta.

Pahimmassa tapauksessa talouskasvuun ja teknologisiin innovaatioihin nojaava kehitys saattaa jopa kasvattaa köyhien ja rikkaiden välistä kuilua.

"Talouskasvun ansiosta kehitysmaa voi rikastua, mutta usein kaikkein köyhimpien tulotaso pysyy samana, samalla kun jo entisestään hyvin toimeentulevat rikastuvat. Kun talouskasvu nostaa yleistä hintatasoa, heikkenee köyhien asema entisestään", Hooli sanoo.

Näin on käynyt esimerkiksi Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, jossa sijaitsee kuusi kahdestatoista maailman nopeimmin kasvavasta taloudesta. Talouskasvun tuomat hyödyt eivät ole jakautuneet alueella tasaisesti, vaan rikkaiden ja köyhien välinen kuilu maiden sisällä on kasvanut.

Samaan aikaan perinteisen köyhien perustarpeisiin suunnatun kehitysavun suosio on vähentynyt, Hooli toteaa tutkimuksessaan.

Suunnanmuutos alkoi Suomessa viime vuoden rajuilla leikkauksilla. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen tähtäävältä kehitysavulta leikattiin 43 prosenttia, mutta yritysten kehitysmaihin kohdentuvaan riskirahoitukseen satsattiin entistä enemmän. Samalla kehitysyhteistyötä tekeviltä kansalaisjärjestöiltä leikattiin tuntuvasti.

Viime viikolla julkistettu budjettiehdotus ensi vuodelle jatkaa samaa linjaa. Usko talouskasvun ja teknologian kehitysvaikutuksiin on siis kova.

Tutkija Lauri Hoolin mukaan leikkauspolitiikassa on kyse ideologisesta murroksesta.

"Raha ei kokonaisuudessaan vähentynyt lopulta kovin merkittävästi, vaan ennemminkin se mihin sitä nyt suunnataan, muuttui. Se on puolestaan täysin ideologinen valinta."

Teknologiaan panostaminen on iso riski

Erityisesti teknologian ja innovaatioiden tuominen kehitysmaihin on nyt suuressa nousujohteessa. Niiden avulla Suomi haluaa rakentaa ja vahvistaa maabrändiään korkean teknologian osaajana.

"Mutta jos maan olosuhteet eivät tue teknologiakehityksen kukoistusta, voi tilanteessa käydä kuten Valmetin traktoreille 80-luvulla. Ne jäivät pelloille ruostumaan."

Ymmärrys innovaatio- ja teknologiakehityksestä on rajallista myös Hoolin tutkimissa maissa, Tansaniassa ja Namibiassa. Teknologian kehittäminen on kallista, joten siihen panostaminen voi olla iso riski, jos lähtötaso on matala ja kehitys hidasta.

"Useille suomalaisille kehitysyhteistyön tekijöille on tullut yllätyksenä, miten vähäistä tietämys onkaan ja miten nollasta on täytynyt aloittaa."

Teknologiainnovaatioista eivät hyödy kaikki

Teknologiahuumassa on hyvä muistaa, että usein kaikkein köyhimmät jäävät sen ulkopuolelle.

"Teknologia ja innovaatiot kuulostavat todella jänniltä, mutta ne vaativat myös paljon osaamista, mitä ei välttämättä kaikkein köyhimmillä ihmisillä ole", Hooli kertoo.

"Toki internetin lisääntyneestä käytöstä ja uusista mobiilisovelluksista voi syntyä arkipäivän helpotuksia ja uusia liikeideoita, mutta niistäkin hyötyvät usein eniten ne, joilla osaamista jo on."

Toisin sanoen innovaatiot hyödyttävät eniten niitä, jotka ovat kouluttautuneita ja usein myös paremmin toimeentulevia. Tansaniassa ja Namibiassa valtaosa ihmisistä on kuitenkin maanviljelijöitä tai he työskentelevät matalapalkkaisissa palveluammateissa.

"Kun kehitysyhteistyössä tuetaan teknologisia innovaatioita, ollaan kaukana perinteisistä kehitystavoitteista, kuten äärimmäisen köyhyyden poistamisesta", Hooli muistuttaa.

Onnistumisiakin on ollut

Vaikka riskit ovat isot, on onnistumisiakin ollut. Etenkin matalan tason teknologiainnovaatiot, jossa kaupunkiympäristöön on rakennettu kaikille avoimia työtiloja, ovat olleet menestyneitä.

"Siellä ihmisille opetetaan tietokoneen peruskäyttöä sekä sosiaalisen median ja erilaisten google -sovellusten kuten karttaohjelmien käyttöä."

Myös kohderyhmä on ollut toivottava, sillä Living Lab -verkoston työtiloihin on tullut paljon koulupudokkaita ja nuoria työttömiä. Näitä ryhmiä verkostoa vetävä suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö TANZ ICT on tavoitellutkin.

"Kehittämällä avoimia työtiloja, on Suomen ulkoministeriö saanut hyvin pienellä taloudellisella panostuksella merkittäviä kehitysvaikutuksia aikaan paikallisissa yhteisöissä."