Kehitysyhteistyö voi tuntua monen mielestä idealistin haaveammatilta.

Suomalaiset kehitysyhteistyöntekijät ovat kuitenkin pääosin olleet nimenomaan ammattilaisia, jotka ovat lähteneet kehitysmaihin tekemään töitä.

Muun muassa tämä on selvinnyt tutkijoille Oulun yliopiston johtamassa tutkimushankkeessa, jossa selvitetään, minkälainen kokemus kehitysyhteistyö kentällä on ollut suomalaisille.

”Ihmiset lähtivät tekemään niitä töitä, mihin olivat hakeneet, kuten vaikkapa neuvonantajaksi tai sairaanhoitajiksi. Idealistista painolastia ei ollut ainakaan jälkikäteen muisteltaessa”, kertoo Koneen säätiön tutkija, dosentti Jan Kuhanen.

Kuhanen on tutkijana kolmivuotisessa Kehitysyhteistyön mieli ja mielettömyys -hankkeessa. Se on ensimmäinen akateeminen tutkimus siitä, miksi kehitysyhteistyöntekijät ovat lähteneet alalle, miten he itse kokevat työnsä merkityksen ja miten heidän mielikuvansa alasta ovat muuttuneet.

Korruptio turhautti, idealismi toi pettymyksiä

Kuhanen käy parhaillaan läpi tutkimusaineistoa. Hän ja muut tutkijat ovat haastatelleet noin 30:tä kehitysyhteistyössä ollutta suomalaista. Lisäksi analysoitavana on runsaat parikymmentä muistelmatekstiä, joita kerättiin yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.

Haastatellut ihmiset ovat olleet mukana kehitysyhteistyössä pääosin 1970–1990-luvuilla. Osa oli lähtenyt mukaan lähetystyön kautta, monet asiantuntijoina tai konsultteina, Kuhanen kertoo.

Tutkimus on vielä kesken, mutta Kuhasen mukaan aineistosta nousee selvästi esiin se, että kehitysyhteistyö on ollut tekijöille enimmäkseen positiivinen elämänkokemus ja työ.

”Se on ollut vaikeaa, haastavaa ja välillä turhauttavaa, mutta lähes kaikkien kohdalla se on ollut elämälle suuntaa ja sisältöä antanut asia”, Kuhanen kertoo.

Tutkimusaineistosta nousi silti esiin myös ristiriitaisuuksia.

”Moni nosti esiin yhtenä suurimmista kehitystä haittaavana tekijänä korruption, joka turhautti ja vei mielekkyyttä koko työltä. Se ei kuitenkaan johtanut siihen, että usko koko hommaan olisi kadonnut”, Kuhanen kertoo.

Toinen turhautumisen aihe olivat byrokratia ja henkilöristiriidat. Tiedon ja rahan kulu hitaus Suomesta kohdemaahan haittasi monen mielestä työntekoa ja saattoi lopulta johtaa jopa välien katkeamiseen.

Ne, jotka olivat lähteneet työhön aatteellisista syistä, kuten esimerkiksi 1970-luvulla osa teki, saattoivat havaita, ettei todellisuus vastannut odotuksia.

”Osa haastatelluista kuvaili, että ne, jotka olivat lähteneet kehitysyhteistyöhön idealismin vieminä, kokivat aikamoisena pettymyksenä sen, että maailmaa ei voitukaan muuttaa kahdessa vuodessa”, Kuhanen kertoo.

”Ottakaa rahaa ja tehkää kehitysyhteistyötä”

Tutkimus tarkastelee myös suomalaisen kehitysyhteistyön muutosta. 2010-luvulla muutos on näkynyt esimerkiksi massiivisina leikkauksina ja yksityisen sektorin korostumisena, mutta nämä muutokset eivät vielä näy aineistossa, joka painottuu varhaisempaan ajankohtaan.

Selkeästi näkyvä muutos sen sijaan on kehitysyhteistyön muuttuminen ammattimaisemmaksi.

”Eräs haastateltava totesi, että ennen sanottiin vain, että ’ottakaa tuosta rahaa ja menkää tekemään kehitysyhteistyötä’. Nykyään edellyttää kovaa ammattitaitoa, jotta voi työskennellä hankkeessa ja pärjää tarjous- ja rahoituskilpailuissa”, Kuhanen sanoo.

Suomessa onkin haastateltavien mukaan nykyään ensimmäistä kertaa suuri määrä ammattitaitoisia kehitysyhteistyöntekijöitä. Pienen rahoituksen takia heidän ammattitaitonsa uhkaa kuitenkin valua hukkaan.

”Nyt, kun kerrankin olisi valmiudet tehdä hyvää työtä, kehitysyhteistyöbudjetti pienenee. Kädet on sidottu, kun resursseja ei ole”, Kuhanen kuvailee.

Tutkimuksen on määrä valmistua syksyllä 2020.