Yhä suurempi osa kehitysapuun käytetyistä rahoista on humanitaarista apua, toteavat Tukholman rauhantutkimusinstituutin (Sipri) tutkijat Gary Milante ja Jannie Lilja tuoreessa tutkimuksessaan.

Tutkijat tarkastelivat kehitysavun kokonaismääriä 50 vuoden ajanjaksolla (1969–2019) ja totesivat, että 2000-luvun aikana humanitaarisen avun osuus kaikesta kehitysavusta on kasvanut huomattavasti.

1970- ja 1980-luvuilla humanitaarisen avun osuus oli vain pari prosenttia. 1990-luvun puolivälissä se hyppäsi runsaaseen viiteen prosenttiin. 2000-luvulla osuus on jatkuvasti kasvanut, ja erityisen nopeaa kasvu on ollut 2010-luvun aikana. Vuonna 2019 humanitaarisen avun osuus kaikesta kehitysavusta oli jo 23 prosenttia.

Kehitystä selittävät lukuisat vakavat humanitaariset kriisit: pakolaisten määrä on maailmassa kasvanut yli 80 miljoonaan, 690 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä, ja lukuisat aseelliset konfliktit ovat kärjistyneet. Lisäksi ilmastonmuutoksen eteneminen uhkaa lisätä merkittävästi erilaisia luonnontuhoja.

Humanitaarisen avun alkuperäisenä tarkoituksena on ollut reagoida äkillisiin katastrofeihin ja hätätilanteisiin. Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että nykyään suurin osa (59 %) humanitaarisesta avusta menee pitkittyneiden, ”kroonisten” kriisien hoitamiseen.

Krooniset kriisit ovat yleistyneet 1990-luvun puolivälistä lähtien. Tutkijat erittelivät OECD:n kehitysaputilastoista kaikkiaan 43 avun kohdemaata, jotka ovat vastaanottaneet merkittäviä määriä humanitaarista apua vähintään kymmenen vuoden ajan.

Maat, joissa on pitkittynyt humanitaarisen avun tarve, ovat tyypillisesti konfliktien riivaamia hauraita valtioita tai valtioita, jotka ovat vastaanottaneet huomattavan suuren määrän pakolaisia.

Tilastojen perusteella kroonisista kriiseistä kärsivien maiden on huomattavan vaikeaa nousta jaloilleen. Äärimmäinen esimerkki on Somalia, jossa humanitaarisen avun tarve on ollut korkealla tasolla yhtäjaksoisesti vuodesta 1981 lähtien.

Tutkijoiden mukaan uhkana on, että humanitaarisen avun korkea osuus voi vaikeuttaa ongelmien juurisyihin puuttumista. Joissakin maissa on jouduttu turvautumaan jo kymmenien vuosien ajan humanitaariseen apuun terveydenhuollon ja koulutuksen kaltaisten peruspalvelujen tarjoamiseksi.