Suomalaiset metsäalalla toimivat yritykset kuten Stora Enso, Pöyry ja Metso eivät tuoreen väitöskirjan mukaan ota huomioon alkuperäisväestön oikeuksia ja toteuttavat näin erittäin heikosti yhteiskuntavastuutaan Brasiliassa.

"Tässä valossa hallituksen päätökset siirtää kehitysyhteistyövaroja yrityksille, on huolestuttava käänne", kommentoi aiheesta viime viikolla väitellyt hallintotieteiden tohtori Susanna Myllylä.

Stora Ensolla on laajoja eukalyptusplantaaseja Pataxó-alkuperäiskansan mailla ja naapurustossa. Tällä hetkellä yhtiön puoliksi omistama selluloosatehdas Veracel ja Pataxót käyvät oikeutta noin 3000 hehtaarin maanomistuksesta osana intiaaniheimon suurempaa aluevaatimusta. Yhtiö ei ole myöskään piitannut intiaanien oikeuksista tulla kuulluksi investointien yhteydessä.

Pataxót ovat jo vuosia pyrkineet virallistamaan oikeutensa omiin maihinsa, mutta kiistanalaiset maakysymykset ovat edelleen ratkaisematta, eivätkä yritykset ole valmiita keskustelemaan niistä avoimesti, Myllylä kertoo.

"Stora Enso kiistää tutkimukseni väitteet oikeuksien polkemisesta", hän jatkaa ja viittaa STT:n haastatteluun, jossa yrityksen viestintäjohtaja Kirsi Seppäläinen kiistää, että yhtiö millään tavalla loukkaisi alkuperäiskansojen oikeuksia.

”PR-taktiikalla pyritään tekemään hampaattomiksi niin tutkimus kuin kansalaisjärjestötkin, jotka ovat jo pitkään tuoneet esille maattomien oikeuksia”

Seppäläisen mukaan Stora Enso toimii kansainvälisten sopimusten mukaan. Hän tuo haastattelussa myös esille, että yhtiö on teettänyt yhteistyössä Danish Institute For Human Rights -ihmisoikeusinstituutin kanssa selvityksen, josta ei hänen mukaansa löytynyt mitään sellaista, joka olisi sopimusten vastaista.

"Todellisuudessa tanskalainen instituutti osallistui vain kyselylomakkeen tekemiseen ja tulosten koostamiseen, eikä se tiedä kenelle kaikille Veracel itse toimitti kyselyn", Myllylä kertoo.

Instituutti on Myllylän mukaan myös alleviivannut, ettei se ota vastuuta selvityksen laadusta, sillä arviointi on tehty lähinnä yhtiön sisällä.

"Ihmettelen suuresti, miten yritys voi näin ollen julkisesti todeta, että kaikki asiat ovat alkuperäiskansan kohdalla hyvin? Vetoamalla yhteistyöhön ihmisoikeusinstituutin kanssa yritys pyrkii tukahduttamaan dialogin varsinaisesta kysymyksestä eli alkuperäiskansojen oikeuksien toteutumisesta", Myllylä kritisoi.

"Tällaisella PR-taktiikalla pyritään tekemään hampaattomiksi niin tutkimus kuin kansalaisjärjestötkin, jotka ovat jo pitkään tuoneet esille maattomien oikeuksia", hän jatkaa.

Myllylä myös huomauttaa, että kun yritykset puhuvat ihmisoikeuksista, ne eivät tunnu ymmärtävän tai eivät halua tunnistaa, että alkuperäisväestön oikeudet on paljon laajempi käsite.

Hyväntekeväisyys osana maineen kiillotusta?

Yhtiöt ovat toteuttaneet intiaaniheimojen alueella myös ”hyväntekeväisyyskampanjoita”, joilla on haettu sosiaalista hyväksyttävyyttä. Tulokset ovat Myllylän mukaan olleet kuitenkin sekä laihoja että epäselviä.

"Yksi isompi kampanja, johon Veracel antoi noin 88 000 euroa, keskittyi nuorison turvallisuuden edistämiseen, mutta siinä ei lainkaan huomioitu millaisia turvallisuusriskejä yritys itse alueella aiheuttaa. Lisäksi kukaan haastateltavistani ei maininnut mitään tästä kampanjasta", Myllylä kritisoi.

Hyväntekeväisyyttä ei tulisi Myllylän mukaan harjoittaa, ennen kuin intiaaniheimon kannalta kaikkein tärkein asia eli maa-alueiden virallistaminen on hyväksytty.

"Hyväntekeväisyys aiheuttaa riippuvuutta avunantajasta. Tutkimusta tehdessäni havaitsin, että osa ihmisistä ei uskaltanut kritisoida yhtiöitä, sillä he pelkäsivät menettävänsä jo saavutettuja etuja kuten koulutustukea", Myllylä kertoo.

Tutkimuksessa havaittiin, että kampanjat ovat myös saaneet yhteisön mielipiteet jakautumaan kahtia ja aiheuttaneet jopa konflikteja yhteisöjen sisällä. Saman ilmiön vahvistivat myös brasilialaiset tutkijat.

"Esimerkiksi elintasoeroja oli selkeästi nähtävissä. Osa alkuperäiskansan jäsenistä puhui kuitenkin ihan positiiviseen sävyyn yhtiöistä, ja he käyttivät jopa yrityskielen retoriikkaa puhumalla kumppanuuksista", Myllylä kertoo.

Tutkijan mielestä hyväntekeväisyyskampanjoilla pyritään kuitenkin kääntämään huomio pois  kiistanalaisista maaoikeuskysymyksistä.

Yritysten asiantuntemus kehityskysymyksissä hataraa

Se, että hallitus suunnittelee 43 prosentin leikkauksia kehitysyhteistyöhön, samalla kun yksityistä sektoria kuten Finnfundia tuetaan 130 miljoonalla eurolla, on tutkijan mielestä huolestuttava kehityssuunta.

"Nyt kun hallitus kaavailee yrityksille laajempaa kehitystoimijan roolia, niin täytyy muistaa, että he törmäävät aivan samoihin kysymyksiin, joiden kanssa on kamppailtu kehitysyhteistyössä jo kautta aikojen."

"Yrityksiltä puuttuu se kehitysyhteistyössä hiottu tietotaito, jota uusi rahoitus nyt yrityksiltä olettaa", Myllylä päättää.

Susanna Myllylä väitteli aiheesta Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa viime viikolla. Tutkijan toinen väitöskirja kuuluu johtamisen alaan.