Järjestökentällä eletään nyt synkkiä aikoja. Ainakin sosiaali- ja terveysjärjestöjen, rauhanjärjestöjen sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tekevien järjestöjen valtionavuista leikataan lähivuosina isoja siivuja tai niiden tuet poistetaan kokonaan.

Viimeisin tietoon tullut leikkaus kohdistuu varsin pieneen ja huonosti tunnettuun avustusmuotoon: järjestöjen viestintä- ja globaalikasvatustukeen, tuttavallisemmin VGK:hon. Ulkoministeriö kertoi viime viikolla, ettei tuen hakukierrosta avata tällä hallituskaudella.

Tuella ei ole rahoitettu kehitysyhteistyötä suoraan, vaan sen avulla etenkin pienet järjestöt ovat kertoneet suomalaisille globaaleista kehityskysymyksistä sekä yritysvastuusta esimerkiksi järjestämällä kouluvierailuja, kouluttamalla opettajia ja tekemällä tutkimustyötä.

Myös Maailma.net on saanut viestintä- ja globaalikasvatustukea. Tällä hetkellä koulutamme ammattikorkeakoulujen journalismin ja viestinnän opiskelijoita eriarvoisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Me olimme aloittaneet uudistumisen jo ennen leikkauksia ja tarinamme jatkuu vähän erilaisena, kuten täältä voi lukea, mutta tämä kolumni ei kerro nyt siitä.

VGK-tuen poistolla valtio säästää tämän hallituskauden aikana runsaat neljä miljoonaa euroa, mikäli oletetaan, että hakukierros olisi järjestetty nykymallin mukaan kahden vuoden välein.

On mahdotonta olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että hallituksen suoranaisena tavoitteena myös on vähentää ihmisten ymmärrystä globaaleista kehityskysymyksistä.

Rahaahan sekin toki on, kun niitä ”laarien pohjia” nyt kaivellaan, mutta on mahdotonta olla tekemättä sitä johtopäätöstä, että hallituksen suoranaisena tavoitteena myös on vähentää ihmisten ymmärrystä globaaleista kehityskysymyksistä.

Viestintää ei aio tehdä enää edes valtio itse. Ulkoministeriö tiedotti eilen, että kehitystietoisuuden lisäämiseen ja globaalikasvatukseen tähtäävä kehitysviestintä yksinkertaisesti loppuu. Ministeriön palkitun, 55-vuotiaan Kehitys-lehden viimeinen numero ilmestyi tässä kuussa. Heinäkuun lopussa lakkautetaan kestävän kehityksen ja kaupan viestinnän yksikkö. 

Taustalla on ”työryhmän raportti”, jonka mukaan ulkoministeriön viestintää pitäisi suunnata ”ennen kaikkea ulkomaille ja tukemaan Suomen ulkopoliittista vaikuttamista”.

Päätös lopettaa sekä järjestöjen että valtion kehitysviestintä on täyskäännös verrattuna Suomen aiempaan politiikkaan, joka piti kansalaisten ymmärryksen lisäämistä maailmasta tärkeänä. Sillä tulee olemaan paljon kauaskantoisempia seurauksia kuin se, että ammattilaiset menettävät työnsä.

Suomalaiset tarvitsevat tietoa globaaleista kehityskysymyksistä enemmän kuin koskaan. Kaikki globaalit ilmiöt – ilmastonmuutos, luontokato, konfliktit, pandemiat, kasvava eriarvoisuus – näkyvät yhä suoremmin myös meidän elämässämme. Ne herättävät suuria kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia perusuutisvirrasta. Tarvitsemme myös kriittisen ajattelun taitoja ja aktiivista kansalaisuutta, jotta voimme ratkoa nämä ongelmat. Sitä on rakennettu juuri globaalikasvatuksen ja kehitysviestinnän avulla.

Kehittyviin maihin liittyy paljon ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä, ja kun asiallista tietoa on vähemmän, ihmiset kaivautuvat poteroihinsa ja turvautuvat todennäköisemmin sellaisiin sisältöihin, jotka tukevat heidän omia ennakkoluulojaan. Tarjonnasta ei ole pulaa. Seurauksena on lisää rasismia, misinformaatiota ja ihan yksinkertaisesti tietämättömyyttä. Asemamme sivistysvaltiona ei siis ainakaan parane.

Vaikuttaa paremminkin siltä, että menemme jälleen kerran kertomaan niille toisille, miten tätä maailmaa pitäisi pyörittää ja mitä asioista pitäisi ajatella.

Voi myös pohtia, mitä Suomen viestintä ulkomaille sitten jatkossa tarkoittaa. Aikana, jona kova turvallisuus nousee kaiken yläpuolelle ja ulkopolitiikankin pitäisi kuulemma olla ”machiavellilaista”, viesti tuskin pureutuu kovin syvällisesti globaaleihin ilmiöihin. Vaikuttaa paremminkin siltä, että menemme jälleen kerran kertomaan niille toisille, miten tätä maailmaa pitäisi pyörittää ja mitä asioista pitäisi ajatella.

Vahingoniloiset some-kommentoijat huomauttavat usein, ettei valtio tukileikkauksilla suinkaan yritä estää järjestöjä tekemästä työtään. Eihän niitä ole kielletty hankkimasta rahoitustaan itse.

Tämä on tietysti totta. Yksi asia on kuitenkin ihan selvä: kehitysviestintää ja globaalikasvatusta ei voida rahoittaa pelkästään yksityisellä varainhankinnalla siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät suomalaiset lahjoita sellaiseen toimintaan riittävästi rahaa. Varsinkaan nyt, kun samoista rahoista kilpailevat kohta kaikki muutkin järjestöt. Jos valtion tuki loppuu, loppuu myös kehitysviestintä ja globaalikasvatus. Siinä häviävät kaikki.

Kirjoittaja on Maailma.netin päätoimittaja.