Dora Anakwa painelee lilanvärisiä kuvioita kankaaseen pienessä ulkotyöpajassaan Cape Coastin kaupungin liepeillä Etelä-Ghanassa. Painetuista kankaista tehtävät värikkäät, kuvioidut mekot ja paidat ovat Ghanassa suosittuja, mutta bisneksen teko on Anakwan mukaan nykyään kaikkea muuta kuin helppoa.

"Maahantuojat valittavat, että inflaation takia on kallista tuoda maahan tavaraa. Siksi kankaasta oli yli kuukauden ajan pulaa. Inflaation takia yrittäjät joutuvat ostamaan tavaraa kalliimmalla, mutta kuluttajilla ei ole varaa maksaa enempää", lähes 20 vuotta yrittäjänä toiminut Anakwa harmittelee.

Saman on havainnut kaupungissa pientä ravintolaa ja pitopalvelua pyörittävä Angelica Hornam Carl. Pitopalvelubisnes menestyy kohtuullisesti, ravintola heikommin.

"Aina, kun menen markkinoille, riisin, tomaatin tai jonkin muun tuotteen hinta on noussut. Pidin kolme vuotta halvimman ruuan hintaa samana, ja kun nostin hintoja, asiakkaat alkoivat valittaa", hän kertoo.

Superkasvusta talouskurimukseen

Ghanasta tuli vuonna 2010 keskitulotasoinen maa, ja se näkyy etenkin maan vauraassa eteläosassa. Pääkaupunki Accran liepeillä liikenneruuhkat ovat teollisuusmaiden tasoa. Kadunvarret pursuavat pankkien ja yksityisten oppilaitosten mainoksia, ja Cape Coastiin vievän modernin moottoritien varrelle rakennetaan Länsi-Afrikan suurinta ostoskeskusta.

Länsimaissa Ghanaa onkin pitkään pidetty Afrikan nousevana tähtenä. Maailman toiseksi suurimpana kaakaonviejänä tunnetun maan bruttokansantuote on kasvanut hurjimmillaan 15 prosenttia vuodessa. Maassa ei ole ollut vuosikausiin konflikteja, lehdistönvapaudessa se on Afrikan parhaimmistoa, ja sen demokratiaa pidetään vakaana.

Cape Coastin yliopiston talousasiantuntijan John Gatsin mukaan avainasiana talousmenestyksessä ovat olleet ulkomaaninvestoinnit, joita maa on onnistunut haalimaan demokraattisuutensa, hyvän infrastruktuurin ja sen kautta syntyneen houkuttelevan liiketoimintaympäristön ansiosta. Myös öljynporauksen aloittaminen vuonna 2010 on siivittänyt talouskasvua.

Viime kuukausina Ghanasta on kuitenkin kuultu enemmän kielteisiä talousuutisia. Inflaatio nousi elokuussa lähes 16 prosenttiin. Maan valuutta, muinoin maksuvälineinä käytetyistä simpukoista nimensä saanut cedi, on menettänyt jopa 40 prosenttia arvostaan dollariin nähden tänä vuonna.

Asiantuntijoiden mukaan maa on elänyt yli varojensa. Budjettivaje on sitkeä, julkisen sektorin kulut ovat liian korkeat, öljytulot on käytetty tehottomasti ja velkaa on otettu surutta.

Syyskuussa maa nöyrtyi hakemaan apua kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä, joka todennäköisesti vaatii sitä ryhtymään julkisen sektorin supistamiseen.

"Me vain ostamme ja myymme"

Yrittäjä Albert Atittew asuu Accran liepeillä itse omistamassaan talossa. Hän kuuluu Ghanan kasvavaan keskiluokkaan mutta ei ole tyytyväinen bisneksen sujumiseen viime aikoina.

"Talous on sekaisin. Polttoaineen hinta on noussut, samoin paperin. Se vaikuttaa liiketoimintaan", pientä painofirmaa pyörittävä Atittew sanoo.

Maaseudulla syntyneen Atittew'n mukaan elämä maaseudulla olisikin helpompaa: kaupungissa kuluu enemmän rahaa ruokaan, veteen ja energiaan.

Atittew'lla on selkeä näkemys siitä, mistä Ghanan talouskurimuksessa on kyse.

"Ongelmana on, että me vain ostamme ja myymme. Ainoa tapa, jolla talous voi muuttua, on, että valmistamme omat tuotteemme emmekä nojaa ulkomaisiin. Ghanalaiset liikemiehet vain ostavat kaiken ulkopuolelta tehtaiden perustamisen sijaan", hän sanoo.

Samaa mieltä on talousasiantuntija Gatsi. Monien muiden Afrikan maiden tavoin Ghana tuo maahan käytännössä lähes kaiken paitsi raaka-aineet. Monet tuotteet tuodaan hänen mukaansa Kiinasta, joiden halpojen tuotteiden kanssa Ghanan yritykset eivät pysty kilpailemaan.

Siksi myöskään viime vuosien talouskasvu ei ole yhtä suuri juhlan aihe kuin voisi kuvitella: suurin kasvu on tullut pääosin televiestintä-, luonnonvara-, turismi- ja pankkisektoreilta – ei esimerkiksi maataloudesta, joka työllistää Ghanassa noin 40 prosenttia työvoimasta.

"Esimerkiksi pankkisektori tekee joka vuosi suurta voittoa, mutta haarakonttorin avaaminen ei työllistä kovin montaa ihmistä. Ja yliopistosta valmistuu joka vuosi yli 28 000 ihmistä", Gatsi muistuttaa.

Hän uskoo, että avain maan menestykseen olisi investoiminen esimerkiksi moderniin turismiin ja maatalouteen sekä pienyrittäjyyden lisääminen.

Elintaso paranee

Ghana on edelleen kehitysmaa. Tiet ovat huonossa kunnossa, ja sähkökatkoja on jatkuvasti isoja kaupunkeja myöden. Tro-troiksi kutsutuissa pikkubusseissa rahastajina toimii usein alaikäisiä poikia. Accrassa moni elättää itsensä puikkelehtimalla ruuhkissa seisovien autojen välissä ja myymällä banaanilastuja tai puhelinten sim-kortteja.

Tilastojen mukaan ghanalaisen onkin todennäköisempää omistaa kännykkä kuin toimiva vessa.

Siitä huolimatta kehitystäkin on tapahtunut. Äärimmäisessä köyhyydessä olevien osuus ghanalaisista lähes puolittui 15 vuodessa 29 prosenttiin vuonna 2006. Koulunaloittajien osuus on noussut 87 prosenttiin. Myös keskiluokka kasvaa.

Hyvää kehitystä selittää Gatsin mukaan se, että maassa on käytetty rahaa myös tavallisen kansan auttamiseen. Talouskasvun hedelmillä on rahoitettu vanhusten eläkkeitä, terveysvakuutusohjelmaa, kouluruokailua ja ilmaisia oppikirjoja sekä koulupukuja. Osa hankkeista on pilottivaiheista, osaa laajennetaan vuosittain.

Elämä on nykyään helpompaa kuin ennen, myöntävät myös käsityöläisyrittäjä Dora Anakwa ja ravintoloitsija Angelica Hornam Carl.

"Elintasoni on paljon parempi kuin vanhempieni. Minulla on oma koti ja auto. Tuleville lapsilleni en kyllä toivoisi yrittäjän ammattia, se on liian stressaavaa", Carl toteaa.

Anakwa on pessimistisempi. Perheensä hän pystyy elättämään, mutta muuhun ei juuri jää varaa.

"En voi sanoa, että tienaan tarpeeksi, mutta on tämä parempaa kuin toimettomana olo. Enemmän elämä on kuitenkin kädestä suuhun elämistä", Anakwa toteaa.

Hän on tyytyväinen pystyessään elättämään perheensä, mutta Ghanan maine Afrikan roolimallina ei hänestä ole todenmukainen – se riippuu siitä, millaista bisnestä ihminen tekee, hän sanoo.

John Gatsin mukaan Ghanan suhteen ei ole oltu ylioptimistisia. Maineen ylläpito kuitenkin aiheuttaa paineita, hän huomauttaa. Maata pidetään keskitulotasoisena eikä sille myönnetä enää yhtä paljon kehitysapua kuin ennen, vaikka talousrakenne on samanlainen kuin ennenkin.

"Me yritämme ylläpitää mainetta Afrikan kynttilänä ja te yritätte sammuttaa sitä", hän tiivistää.

Kirjoittaja on maailma.netin toimittaja, joka vieraili Ghanassa kesällä ulkoministeriön toimittajien matka-apurahalla.