Suomalaiset vaateyritykset eivät ole sitoutuneita elämiseen riittävän palkan maksamiseen kehitysmaiden vaatetyöntekijöille. Yritykset nojaavat myös liikaa tehdastarkastuksiin sen sijaan, että ne kehittäisivät omaa toimintaansa, sanoo kansalaisjärjestö Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti).

Järjestö tutki tänään julkaistussa selvityksessään yhdeksän suomalaisen tunnetun vaatefirman sitoutumista ihmisoikeusloukkauksien ehkäisemiseen. Kaikki tutkitut firmat tuovat Suomeen vaatteita maista, joissa tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia, kuten esimerkiksi Kiinasta, Intiasta ja Bangladeshista sekä Itä-Euroopan maista.

"Ihmisoikeudet kiinnostavat yrityksiä ilahduttavan paljon ja työ on aloitettu, mutta vielä ei olla sillä tasolla, että voitaisiin sanoa, ettei ihmisoikeusloukkauksia tapahdu", sanoo tutkimuksen toinen tekijä, Eetin kampanjakoordinaattori Anna Härri.

Härrin mukaan kyselytutkimukseen perustuvan selvityksen huolestuttavin löydös on se, ettei yksikään tutkituista firmoista ole sitoutunut elämiseen riittävän palkan maksamiseen. Kysymys on oleellinen, sillä halvan tuotannon maissa minimipalkka ei usein riitä elämiseen ja valtiot ovat nihkeitä nostamaan minimipalkkaa.

"Yritysten on tärkeää sanoa etteivät ne lähde maasta, vaikka minimipalkkoja nostettaisiinkin. Esimerkiksi H&M on ollut mukana vaatimassa Kambodžan hallitukselta minimipalkan nostoa", Härri muistuttaa.

Järjestelmä ei toimi

Tutkimuksen mukaan yrityksillä on jo käytäntöjä, joiden avulla ihmisoikeusloukkauksia pyritään torjumaan. Veljekset Halosta lukuun ottamatta kaikki tutkitut yritykset ovat sitoutuneita yritysvetoiseen BSCI-vastuullisuusjärjestelmään, joka tekee muun muassa tehdastarkastuksia. Siinä on kuitenkin puutteensa.

"On hyvä, että yritykset ovat ylipäänsä liittyneet vastuullisuusjärjestelmään. BSCI ei kuitenkaan takaa kaikkia ihmisoikeuksia, kuten riittävää palkkaa. Järjestelmä keskittyy tehdastarkastuksiin,  joissa vaikeasti havaittavat ihmisoikeusloukkaukset saattavat helposti jäädä havaitsematta. Brändiyritysten vastuu jää vähemmälle huomiolle",  Härri huomauttaa.

Yritykset saavat tutkimuksessa kiitosta myös siitä, että ne kaikki kertoivat tekevänsä tarkastuksia käyttämilleen tehtaille.

Kehuja tutkimuksessa saa myös esimerkiksi Kesko, joka aikoo aloittaa toimintansa ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin tämä syksynä. Stockmann puolestaan on ainoana julkistanut tehdaslistansa. Yrityksellä on myös toimintasuunnitelma lapsityövoimatapausten varalle.

Huonoimmin pärjäsivät Veljekset Halonen, Texmoda ja L-Fashion Group, joiden vastaukset olivat suppeat. Halonen ja Texmoda ilmoittivat myös lopettavansa yhteistyön ihmisoikeusloukkauksista kuullessaan.

Riskimaista pois siirtyminen ei kuitenkaan ole tutkimuksen mukaan ratkaisu.

"Se asettaisi ompelijat entistä vaikeampaan asemaan. Emme sano, etteikö riskimaissa pitäisi teettää, mutta sen mukana tulee vastuu todistaa, ettei ihmisoikeusloukkauksia tapahdu", Härri sanoo.

Ikuisuuskysymykseksi jää, kenellä vastuu ihmisoikeuksien kunnioituksesta oikeastaan on. Selvityksen mukaan yritysten pitäisi tehdä enemmän, mutta myös valtion on tehtävä ihmisoikeusarviointien teko lakisääteiseksi.

Suomessa julkistettiin keväällä suunnitelma siitä, miten YK:n ihmisoikeuksia ja yrityksiä koskevia periaatteita voitaisiin soveltaa lainsäädännössä. Järjestöt ovat kuitenkin olleet kuitenkin pettyneitä keväällä julkaistun selvityksen epäkonkreettisuuteen.