Nyt ei eletä parasta mahdollista aikaa aloittaa työ kehitysyhteistyöjärjestön johtajana. Suomen perinteisesti vakaa kehitysyhteistyöbudjetti on kokemassa historiallisen suuret leikkaukset. Samaan aikaan kriisit maailmalla ovat mutkistuneet, ja pakolaisia on enemmän kuin koskaan.

"Ei tämä ainakaan mitään downshiftausta ole", toteaa Suomen World Visionin uusi toiminnanjohtaja Tiina Antturi.

Hän ei kuitenkaan suostu vaipumaan epätoivoon, vaikka keväällä julkistettuun uuteen hallitusohjelmaan sisältyvät leikkaukset vievät Suomen World Visioninkin budjetista ensi vuonna 2,5 miljoonaa euroa.

"En halua jäädä vellomaan epäoikeudenmukaisuuteen, koska se ei vie meitä järjestönä eteenpäin. Näyttää siltä, ettei tilanne muutu miksikään. Nyt täytyy nousta nopeasti ylös ja ruveta miettimään, miten pärjätä näillä korteilla, jotka on annettu", hän sanoo.

Tilanne on silti kammottava, Antturi myöntää. World Visionissa käydään parhaillaan yt-neuvotteluja. Kehitysyhteistyöhankkeiden alasajosta ei ole vielä päätetty, mutta kansainvälisiltä kumppaneiden kanssa neuvotellaan siitä, voisiko osan hankkeista siirtää niiden hoidettavaksi. Siitä huolimatta lupauksia paikallisille kumppaneille joudutaan perumaan, hän kertoo.

Bisnesajattelua järjestöön

Taloudelliset kriisitilanteet ja toiminnan supistaminen ovat Antturille tuttuja asioita. Hänen taustansa on bisnesmaailmassa: viimeksi hän on työskennellyt Microsoftin myyntijohtajana ja aiemmin muun muassa Trainers' Housen henkilöstöjohtajana. Kehitysyhteistyö alkoi "koukuttaa", kun Antturi istui World Visionin hallituksessa.

"Olen ollut 25 vuotta it-alalla, mutta olin aina ajatellut, että haluaisin jonakin päivänä yhdistää kansainvälisistä korporaatioista saamaani osaamista tällaiseen vielä enemmän merkitykselliseen toimintaan", hän kertoo.

Nyt siihen on tilaisuus. Antturin puheessa viliseekin bisnestermejä: toiminnan tehostaminen, tuottavuus, tulorahoitus. Niitä voi hänen mukaansa soveltaa myös World Visionissa: järjestön pitää pohtia tarkemmin työnsä fokusta, priorisoida toimintonsa ja keskittyä tulokseen.

"Samalla tiedän, ettemme voi tehdä pelkästään sitä – järjestöstä ei voi tehdä pelkästään tuloksentekokonetta, vaan meillä on myös moraalinen tehtävä. Sitä emme voi kuitenkaan tehdä ilman rahoitusta", hän muistuttaa.

Rahaa kehitykseen yrityksiltä

Mistä sitten haalia lisää rahaa, kun ulkoministeriön hanat ovat ehtyneet? Antturi uskoo, että esimerkiksi yksityisiä lahjoittajia voidaan saada vielä lisää. Hän halua tuoda perinteisen kummitoiminnan ja kuukausilahjoittamisen rinnalle kevyempiä lahjoitusmuotoja niille, jotka haluavat lahjoittaa kertaluontoisemmin rahaa vaikkapa Syyrian kriisien kaltaisiin täsmäkohteisiin.

Toinen keino on yrittää saada yritykset mukaan – keino, jota myös ulkoministeriö on viime aikoina korostanut. Yritystaustaisena Antturi suhtautuu yritysyhteistyöhön realistisesti.

"En usko siihen, että yritys itsessään haluaisi tehdä mitään hyvää. Ajattelen niin, että jos pystymme tarjoamaan niille lisäarvoa, ne tekevät mielellään yhteistyötä kanssamme ja jopa maksavat siitä."

Siihen World Vision onkin pyrkinyt viime vuodet. Se aloitti toissa vuonna Weconomy-nimisen hankkeen, jossa suomalaisia yrityksiä autetaan kehitysmaiden markkinoille tavoitteena sekä voitonteko että köyhyyden vähentäminen.

Weconomy on poikinut muun muassa Intiaan liiketoimintaa, jossa aiemmin syrjäytyneessä asemassa olevat naiset valmistavat käsitöitä suomalaisyrityksen liikelahjoiksi.

Antturin mukaan ongelmana yritysyhteistyössä kuitenkin on, että järjestöiltä se vaatii suuria alkuinvestointeja, joita etenkään nyt ei ole mahdollista tehdä. Hänen mielestään julkisista varoista pitäisikin irrottaa rahaa nimenomaan järjestöjen ja yritysten yhteistyön kehittämiseen.