Isoille kansainvälisille brändeille vaatteita valmistavat työntekijät eivät useinkaan saa palkkaa, joka riittäisi elämiseen, selviää kansainvälisen Clean Clothes -järjestökampanjan tuoreesta selvityksestä.

Järjestö tutki 20:tä vaatebrändiä, jotka teettävät vaatteensa kehittyvissä maissa Aasiassa, Afrikassa, Keski-Amerikassa ja Itä-Euroopassa. 85 prosenttia yrityksistä on tehnyt jonkinlaisen sitoumuksen maksaa valmistajille palkkaa, joka kattaa näiden perustarpeet.

Siitä huolimatta 19 brändiä sai vertailussa huonoimman mahdollisen arvosanan. Adidas, Amazon, C&A, Decathlon, Fast Retailing, Fruit of the Loom, GAP, G-Star RAW, H&M, Hugo Boss, Inditex, Levi Strauss & Co., Nike, Primark, Puma, PVH, Tchibo, Under Armour ja Zalando eivät siis pysty osoittamaan, että yksikään niiden vaatteita tekevistä työntekijöistä missään päin maailmaa saisi elämiseen riittävää palkkaa, raportissa todetaan.

Raportista kertovat muun muassa Eettisen kaupan puolesta ry sekä Suomen Ammattiliitojen Solidaarisuuskeskus.

”Vapaaehtoiset aloitteet ovat epäonnistuneet työntekijöiden ihmisoikeuksien toteuttamisessa. Globaali talousmalli, joka laskee hintoja ja panee matalapalkkamaat ottelemaan toisiaan vastaan, on liian vahva. --- On aika panna brändit vastuuseen luomastaan riistojärjestelmästä, jolla ne tekevät voittoa”, sanoo Clean Clothes -kampanjan edustaja Neva Nahtigal tiedotteessa.

Vain yksi brändi selvisi tutkimuksessa hieman paremmin. Gucci tuottaa 95 prosenttia vaatteistaan Italiassa, jossa osa työntekijöistä saa elämiseen riittävää palkkaa.

Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan, että ihmisellä on varaa ruokaan, asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, vaatteisiin, liikenteeseen sekä pieniin säästöihin. Se on eri asia kuin laillisesti määritelty minimipalkka. Yleisesti sovittua määritelmää ei ole, mikä onkin saanut yritykset sanomaan, että maksamista on vaikea varmistaa.

Clean Clothesin mukaan se olisi kuitenkin mahdollista.

”Valitkaa uskottava vertailuarvo, kertokaa siitä tavarantoimittajille ja nostakaa hintoja sen mukaisesti. Aloittakaa nyt 50 suurimman toimittajan kanssa ja julkaiskaa palkkalistat osoittaaksenne, että se todella tapahtuu. Se ei ole sen monimutkaisempaa. Maksakaa ihmisille enemmän”, ohjeistaa raportin kirjoittaja Anna Bryher.

Esimerkiksi Bangladeshissa minimipalkka on Clean Clothesin mukaan alle neljänneksen elämiseen riittävästä palkasta. Monissa Itä-Euroopan maissa kuilu on vieläkin suurempi.