Vaatebrändit eivät vieläkään kerro kovin paljon siitä, millaisissa olosuhteissa niiden myymät vaatteet tehdään. 200 maailman suurinta muoti- ja vaateketjua saa tuoreessa selvityksessä vain 21 prosenttia jaossa olleista pisteistä.

Tänään julkaistussa Fashion Transparency Indexissä pannaan järjestykseen vaatebrändejä sen perusteella, minkä verran ne kertovat julkisesti alihankkijoistaan, alihankintapolitiikastaan ja -käytännöistään sekä toimintansa vaikutuksista työntekijöihin ja ympäristöön. Kysymykset liittyvät esimerkiksi siihen, julkaisevatko valmistajat tehdaslistojaan ja millaisia mahdollisuuksia työntekijöillä on valittaa ongelmista.

Raportin tehneen Fashion Revolution -kampanjan tarkoituksena on kannustaa suuria vaatebrändejä avoimuuteen, jotta väärinkäytöksiin olisi helpompi puuttua.

Hyvä uutinen on, että yhä useampi brändi julkistaa alihankkijoidensa nimet. 70 yritystä 200:sta kertoi ainakin ensimmäisen portaan tuottajat. 38 kertoi myös, missä tuotteita prosessoidaan, selvityksessä kerrotaan.

Suunta näyttää olevan parempaan päin. Viime vuoteen verrattuna 150 brändiä on myös parantanut pistemääräänsä keskimäärin viisi prosenttia.

Parhaiten pärjäävät Adidas, Reebok ja Patagonia, jotka saavat 64 prosenttia pisteistä. Mikään brändi ei pääse yli 70 prosentin ja yli 60 prosenttia saaneita on vain viisi.

Nolla pistettä saavat Longchamp, Max Mara, Heilan Home, Beanpole, Metersbonwe, Youngor, Jessica Simpson, Mexx, Elie Tahari ja Tom Ford.

Parhaat nousijat viime vuoteen verrattuna taas ovat Dior, Sainsbury's, Nike , New Balance ja Marc Jacobs.

Raportti julkaistiin parhaillaan vietettävän Vaatevallankumous-viikon kunniaksi. Tänään tulee kuluneeksi kuusi vuotta Bangladeshin Rana Plazan vaatetehtaan romahduksesta, jossa kuoli yli 1 100 vaatetyöläistä.

Myös ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkaisi vuosipäivänä vaatealan vastuullisuutta käsittelevän tutkimuksen. Sen mukaan vaatealan väärinkäytösten taustalla ovat usein brändit, jotka kyllä vakuuttavat sitoutuneensa ihmisoikeuksien kunnioittamiseen mutta painostavat alihankkijoita samalla laskemaan hintoja tai toimittamaan tuotteita nopeammin. Monimutkainen hankintaprosessi tekee valvonnasta vaikeaa.

”Brändit maksavat bussilipusta, mutta odottavat pääsevänsä lentämään”, järjestö kertoo erään tehtaanomistajan sanoneen.

 ”Kuluttajien ei pitäisi antaa brändien saada kiitosta vain paperilla olevista käytännöistä tai aloitteista, joiden tavoitteet ovat yleviä, elleivät ne kerro tuloksia läpinäkyvästi. Yritysten on näytettävä kuluttajille, sijoittajille, työntekijöille ja työntekijöiden puolestapuhujille, mitä ne ovat tehneet muuttaakseen huonoja hankintakäytäntöjä”, sanoo HRW:n edustaja Aruna Kashyap.